Nainen, jolla on kaikki kunnossa ja tasainen luonne, ei kiinnosta miehiä?
Eräs mies jo aiemmin, monta vuotta sitten, tunnusti mulle erotessamme, että hänellä on sellainen tapa, että mitä enemmän nainen ailahtelee, juoksee karkuun ja omaa "käsittämätöntä käytöstä" (draamaqueen), sitä enemmän hän tästä naisesta kiinnostuu.
Tarkoitti tällä sitä, että ei ollut enää kiinnostunut minusta.
Omaan tyypilliseen tapaani huokaisin, sanoin että olen surullinen asiasta, mutta kiitin rehellisestä puheesta, ja toivotin miehelle hyvää loppuelämää. Ja tavallaan ymmärrän häntä. Hänellä on varmaan omat kokemuksensa, "demoninsa", jotka saavat hänet kiinnostumaan epätasapainoisista ihmisistä. Kyökkipsykologina mietin, ehkä on helpompi nähdä itsensä positiivisessa valossa, kun vieressä on vertailukohteena keskenkasvuinen draamaqueen, jolla on aina kaikki huonosti? Mies saa tällöin kokea olevansa se "vahvempi", pelastava ritari?
Ehkä minunkaltainen, tasapainoinen aikuiseksi kasvanut nainen, jolla on asiat kunnossa, rauhallinen mieli, joka ei suutu juuri mistään eikä aiheuta kohtauksia, on jotenkin kuitenkin vaikea pala? Minun kanssani mies joutuu etsimään/kohtaamaan omat ongelmansa?
Tuo mies ei ole ainoa. Olen kohdannut paljon miehiä, jotka ihastuvat minuun ensin äärettömän paljon ja palavasti (ulkonäköön ja ystävälliseen luonteeseen?), mutta ajan myötä kiinnostus hiipuu. Kukaan ei koskaan riitele kanssani, ei sano pahasti, tms. Mutta miksi tekisivätkään näin, kun en minäkään sellaista harrasta. Jos on erimielisyys, kuuntelen toisen näkökannan, ja kunnioitan sitä, mutta kerron ja perustelen myös oman kantani ja pohdin, miten tähän saataisiin kompromissi. En huuda, en kiristä, en rähjää. Puhun avoimesti, mutta nätisti.
Ystäväni ja puolitutukin ovat sanoneet, että olen rauhallinen, kiltti ihminen, jolle voi kertoa mitä vaan, pelkäämättä reaktiotani tai että käyttäisin asiaa jotenkin heitä vastaan.
...mutta miehet. Minun luotani on palattu takaisin mm. mielenterveysongelmaisen luokse, sellaisen, jolla on pahoja taloudellisia ongelmia, ja pahemmanlaatuisen alholisoituneen draamaqueenin luokse.
On minut myös vaihdettu nuoreen, epäkypsään naiseen, joka järjestää uskomattomia kohtauksia yleisillä paikoilla.
Hyvähän se sinänsä on, että mt-ongelmat tai taloudellinen katastrofi ei todellakaan tee naisesta kelpaamatonta miesmarkkinoilla, mutta näköjään tasapainoinen nainen ei ole pidemmän päälle haluttua seuraa. Pärjään kyllä itsekin, en ole yksinäinen, ja minulla on paljon "omaa elämää", mutta olisi se ollut kiva joskus perustaa vaikka perhe...
Kommentit (67)
Mies haluaa jännä naisen, mutta suhteessa kyllästyy siihen kun huomaa että se jännis ei olekaan oikeasti jännä, ei ole deeku eikä narkki, on uskollinen, tekee hyvää ruokaa ja leipoo, tekee kotitöitä ja hoitaa asiallisesti elämänsä, on fiksukin ja lukenut. Jännis olikin esitys. Mies pettyy kun nainen on tylsä, erohan siitä tulee. Eikun uudestaan etsimään pirihuoran näköistä lumppua mt diagnooseilla ja vaikealla elämällä.
On siinä varmaan jotain perää. Itse olen varmasti pahin tyttöystävä ikinä ja silti mies jaksaa rakastaa.
Simon kirjoitti:
Mistähän löytäisin sinut tai kaltaisesi vapaan Naisen ?
yt. Kyllästynyt ja turhautunut etsimään.
Okcupid, Happy pancake ja amoremi.ee on ollut täynnä älykköjä. Liity noihin kaikkiin niin pääset varmasti tapaamaan monipuolisesti erilaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kyllä uskoa, että parisuhde kaatuisi siihen, että toinen on tasapainoinen. Todennäköisesti miehen näkökulmasta elämä on ollut tylsää ja intohimo puuttunut. Tunnen paljon naisia, jotka ovat mielestään "tasapainoisia". Käytännössä tämä tarkoittaa arjen äärimmäistä rutinoitumista ja tylsyyttä. Miehet tarvitsevat pientä säpinää, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Toki varmasti löydät myös miehen, joka on kanssasi samanlainen. Mutta aiempia kompaten, jostain syystä et näitä "tasapainoisia" miehiä ole itsellesi tähän asti valinnut...
Tässä taas yksi, jonka pitää päästä ap:ta haukkumaan. Tässä ketjussa on jo aiemmin sanottu, että tasapainoinen ja rauhallinen ei ole sama kuin tylsä ja rutinoitunut. Tunnetko ylemmyyttä, kun pääsit haukkumaan muita?
Ja taas tätä ihanaa mustavalkoisuutta. Joko olet pimahtanut bilettävä seksuaalinen vetoava nainen tai rauhallinen perässävedettävä harmaahiiri.
Itse olen tasapainoinen, itsenäinen, silloin tällöin juhlimista rakastava, seksiä kaipaava ja hyvän tilaisuuden tullen sitä harrastava, mutta yleisesti hillitty, rauhallinen, kuulemma salaperäisellä katseella, tästä olen kuullut usein.
Minulla on aina ollut "isosiskorooli", vaikken superempaattinen olekaan niin katson että asiat toimii ja ihmisillä menisi hyvin, nuoresta asti porukan vastuunkantaja. Minulle on helppo avautua salaisuuksistakin. Ehkä näiden syiden takia olen vetänyt puoleeni itsensä kanssa hukassa olevia reppanoita. Haluaisin oppia heittäytymään toisen varaan ja että joskus joku muu olisi liikkeellepaneva voima. Riitely/draamailu ei kuulu mielestäni mihinkään suhteeseen. Toki erimielisyyksiä tulee mutta se ei takoita huutoa ja riehumista.
Minuun on myös ihastuttu useastikin jopa niin että on saanut vainoamisen piirteitä, mutta juuri nuorempien hieman epätasapainoisten "ei älynjättiläisten" taholta. Itse haluaisin aikuisen tasapainoisen, keskustelukykyisen ja parisuhteesta fyysisestikin huolta pitävän kumppanin, koska itsekin olen sellainen.
37v, 3 vuotta sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut sitten kirjoittamansa perusteella ajattelevat, että jos Ei ole draamakuningatar/kuningas, on tylsä ja harmaa ja hiljainen hiirulainen.
Tasainen, toiset huomioonottava, rakentavaan riitelyyn kykynevä ihminen voi olla myös bilittäjä, temperamenttinen (jos sillä tarkoitetaan virheellisesti yksinomaan räiskyvyyttä), luova, epä-tylsä, vaihtelunhaluinen, seksimaanikko, omaperäinen tms. ja sellainen, joka osaa puolustaa itseään.
Olennaista kai on, että ei-draamailija pystyy toteuttamaan itseään sillai, ettei aiheuta muille kohtuuttomia ongelmia, ettei muiden tarvitse olla varpaillaan tällaisen kanssa.
Juu, näinhän me kaikki nähdään itsemme: nuorekkaina, mielenkiintoisina, älykkäinä, luovina yms yms... Jostain syystä vaan maailma ei osaa arvostaa meitä :D.
Vinkki: ihminen näkee itsensä yleensä eri tavoin, kuin muut. Olemme oikeasti tylsempiä, kuin ajattelemme ja näytämme ihan ikäiseltämme, vaikka omasta mielestä olemme vielä nuorekkaita. Oma älykkyyskin on yleensä yläkanttiin arvioitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kyllä uskoa, että parisuhde kaatuisi siihen, että toinen on tasapainoinen. Todennäköisesti miehen näkökulmasta elämä on ollut tylsää ja intohimo puuttunut. Tunnen paljon naisia, jotka ovat mielestään "tasapainoisia". Käytännössä tämä tarkoittaa arjen äärimmäistä rutinoitumista ja tylsyyttä. Miehet tarvitsevat pientä säpinää, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Toki varmasti löydät myös miehen, joka on kanssasi samanlainen. Mutta aiempia kompaten, jostain syystä et näitä "tasapainoisia" miehiä ole itsellesi tähän asti valinnut...
Tässä taas yksi, jonka pitää päästä ap:ta haukkumaan. Tässä ketjussa on jo aiemmin sanottu, että tasapainoinen ja rauhallinen ei ole sama kuin tylsä ja rutinoitunut. Tunnetko ylemmyyttä, kun pääsit haukkumaan muita?
Juu, eihän nuo adjektiivit toki ole toistensa synonyymejä, mutta en ole vielä koskaan oikeasti nähnyt, että kenenkään parisuhde kaatuisi siihen, että toinen on "tasapainoinen". En ole haukkunut ap:ta, vaan olen kyseenalaistanut hänen kertomuksensa. Jos asioitaan tuo keskustelupalstalle, pitää myös olla varautunut kaikenlaisiin mielipiteisiin. Kommentistasi arvioin, että olet itsekin "tasapainoinen", jolla on vaikeuksia löytää mies itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa jännä naisen, mutta suhteessa kyllästyy siihen kun huomaa että se jännis ei olekaan oikeasti jännä, ei ole deeku eikä narkki, on uskollinen, tekee hyvää ruokaa ja leipoo, tekee kotitöitä ja hoitaa asiallisesti elämänsä, on fiksukin ja lukenut. Jännis olikin esitys. Mies pettyy kun nainen on tylsä, erohan siitä tulee. Eikun uudestaan etsimään pirihuoran näköistä lumppua mt diagnooseilla ja vaikealla elämällä.
Minä olen tuollainen. Ensivaikutelma minusta on sekopää narkki, jolla on elämänhallinta hakusessa. Kun luotan ihmiseen, näytän herkän puoleni, joka on todellinen kotoilija.
Tällä testaan ihmisiä, ovatko luottamukseni arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa jännä naisen, mutta suhteessa kyllästyy siihen kun huomaa että se jännis ei olekaan oikeasti jännä, ei ole deeku eikä narkki, on uskollinen, tekee hyvää ruokaa ja leipoo, tekee kotitöitä ja hoitaa asiallisesti elämänsä, on fiksukin ja lukenut. Jännis olikin esitys. Mies pettyy kun nainen on tylsä, erohan siitä tulee. Eikun uudestaan etsimään pirihuoran näköistä lumppua mt diagnooseilla ja vaikealla elämällä.
Minä olen tuollainen. Ensivaikutelma minusta on sekopää narkki, jolla on elämänhallinta hakusessa. Kun luotan ihmiseen, näytän herkän puoleni, joka on todellinen kotoilija.
Tällä testaan ihmisiä, ovatko luottamukseni arvoisia.
Sekopää narkki on nyt vähän liian voimakkaasti sanottu. Mutta saatan juoda itseni humalaan ja käyttäytyä huonosti. Kunnolliset miehet lähtevät karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa jännä naisen, mutta suhteessa kyllästyy siihen kun huomaa että se jännis ei olekaan oikeasti jännä, ei ole deeku eikä narkki, on uskollinen, tekee hyvää ruokaa ja leipoo, tekee kotitöitä ja hoitaa asiallisesti elämänsä, on fiksukin ja lukenut. Jännis olikin esitys. Mies pettyy kun nainen on tylsä, erohan siitä tulee. Eikun uudestaan etsimään pirihuoran näköistä lumppua mt diagnooseilla ja vaikealla elämällä.
Oisko tarve käyttää valtaa.
Mt-kuntoutuja ei ehkä osaa pitää puoliaan, jo valmiiksi lyötyä on helppo lyödä ja hyväksikäyttää. Jos kuitenkin käy niin että nainen osaakin hallita jotain elämänsä osa-aluetta, esim saa vähät rahat riittämään, osaakin laittaa ruokaa tai yleensä tehdä mitään paremmin kuin mies, niin voi sitä vihaa mikä miehestä lähtee, mitätöinti ja alistaminen.
Pelko että nainen pääseekin elämässä eteenpäin herättää miehessä epävarmuutta jota mies ei kestä. Jos naista on ollut helppo käyttää, mies ei halua luopua saavuttamistaan eduista. Eli mies on se tylsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kyllä uskoa, että parisuhde kaatuisi siihen, että toinen on tasapainoinen. Todennäköisesti miehen näkökulmasta elämä on ollut tylsää ja intohimo puuttunut. Tunnen paljon naisia, jotka ovat mielestään "tasapainoisia". Käytännössä tämä tarkoittaa arjen äärimmäistä rutinoitumista ja tylsyyttä. Miehet tarvitsevat pientä säpinää, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Toki varmasti löydät myös miehen, joka on kanssasi samanlainen. Mutta aiempia kompaten, jostain syystä et näitä "tasapainoisia" miehiä ole itsellesi tähän asti valinnut...
Tässä taas yksi, jonka pitää päästä ap:ta haukkumaan. Tässä ketjussa on jo aiemmin sanottu, että tasapainoinen ja rauhallinen ei ole sama kuin tylsä ja rutinoitunut. Tunnetko ylemmyyttä, kun pääsit haukkumaan muita?
Juu, eihän nuo adjektiivit toki ole toistensa synonyymejä, mutta en ole vielä koskaan oikeasti nähnyt, että kenenkään parisuhde kaatuisi siihen, että toinen on "tasapainoinen". En ole haukkunut ap:ta, vaan olen kyseenalaistanut hänen kertomuksensa. Jos asioitaan tuo keskustelupalstalle, pitää myös olla varautunut kaikenlaisiin mielipiteisiin. Kommentistasi arvioin, että olet itsekin "tasapainoinen", jolla on vaikeuksia löytää mies itselleen?
Ei, kun olen kriisistä toiseen kulkeva ongelmakimppu, joka on päättänyt olla ilman suhdetta kunnes saa päänsä kuntoon. Riidan yhteydessä yritin esimerkiksi kuristaa avomieheni. Tästä huolimatta miehen mielestä olen hänen elämänsä rakkaus ja hän ei olisi halunnut erota. Minulle tilanne oli niin käänteentekevä, että erosin ja tein päätöksen yksinolosta. Tavoitteeni on olla tasapainoinen ja rauhallinen.
Mielenkiintoisia elämäntyylejä, kohtaloita tai oletukset nämä esiin tulleet.
Olenko poikkeava, kun tasapainoinen Nainen kelpaa puutteineen / hyvine puolineen ihan omana itsenään ?
Ammatti, tulot, koulutus, kauneus, itsestään huolehtiminen, turhamaisuus ei aiheuta pelkotiloja vaan positiivisia ajatuksia. Naisen pitää olla ja tuntea olevansa Nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kyllä uskoa, että parisuhde kaatuisi siihen, että toinen on tasapainoinen. Todennäköisesti miehen näkökulmasta elämä on ollut tylsää ja intohimo puuttunut. Tunnen paljon naisia, jotka ovat mielestään "tasapainoisia". Käytännössä tämä tarkoittaa arjen äärimmäistä rutinoitumista ja tylsyyttä. Miehet tarvitsevat pientä säpinää, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Toki varmasti löydät myös miehen, joka on kanssasi samanlainen. Mutta aiempia kompaten, jostain syystä et näitä "tasapainoisia" miehiä ole itsellesi tähän asti valinnut...
Tässä taas yksi, jonka pitää päästä ap:ta haukkumaan. Tässä ketjussa on jo aiemmin sanottu, että tasapainoinen ja rauhallinen ei ole sama kuin tylsä ja rutinoitunut. Tunnetko ylemmyyttä, kun pääsit haukkumaan muita?
Mun arkikokemus sanoo toista. Kaikki tuntemani rauhalliset ja kypsät naiset ovat tylsiä. Ehkä käsitämme tylsyyden eri tavalla.
Jatkan vielä, että mitä vikaa on olla tylsä? Itse olen ailahtelevainen, vähän vastuuton tuuliviiri. Mieheni mielestä olen tunteellinen, villi, hajamielinen, ylös alas sahaava tasapainoton, mutta mukava ja kiltti nainen. Ihailen paljon tasapainoisia ja rauhallisia naisia. Yritän kovasti kasvaa sellaiseksi itsekin! Mies varmasti toivoo myös, että joltain osin muuttuisi kypsemmäksi ja tasapainoisemmaksi.
Olen mielestäni ap:n kaipailema tasainen ja tasapainoinen sinkkumies jolla on elämä kunnossa. Jos muistelen itsestäni kiinnostuneita naisia tässä viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, niin kyllä ne ovat lähes poikkeuksetta olleet näitä itsensä elämän myrskyissä rikkoneita prinsessoja. Itseni kaltaiset naiset, joita olen kyllä yrittänyt tavoittaa sekä netin välityksellä että livenä, tuntuvat pitävän minua liian tylsänä ja he eivät tunne kemiaa. Täytyy kyllä myöntää että itsestänikin juttelu itseni kaltaisten naisten kanssa on monesti kuin tervan juontia ja homma ei tunnu etenevän, kun kummatkin on tarkkailuasemissa, kun taas tunteensa helposti näyttävien kanssa oikean sävelen ja tahdin löytäminen on helpompaa. Valitettavasti näiden tunteikkaampien naisten mielialavaihtelut alkaa jossain vaiheessa tökkiä tämmöstä tasaisempaa miestä, joten taitaa ikisinkkuus olla se todennäköisin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Olen mielestäni ap:n kaipailema tasainen ja tasapainoinen sinkkumies jolla on elämä kunnossa. Jos muistelen itsestäni kiinnostuneita naisia tässä viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, niin kyllä ne ovat lähes poikkeuksetta olleet näitä itsensä elämän myrskyissä rikkoneita prinsessoja. Itseni kaltaiset naiset, joita olen kyllä yrittänyt tavoittaa sekä netin välityksellä että livenä, tuntuvat pitävän minua liian tylsänä ja he eivät tunne kemiaa. Täytyy kyllä myöntää että itsestänikin juttelu itseni kaltaisten naisten kanssa on monesti kuin tervan juontia ja homma ei tunnu etenevän, kun kummatkin on tarkkailuasemissa, kun taas tunteensa helposti näyttävien kanssa oikean sävelen ja tahdin löytäminen on helpompaa. Valitettavasti näiden tunteikkaampien naisten mielialavaihtelut alkaa jossain vaiheessa tökkiä tämmöstä tasaisempaa miestä, joten taitaa ikisinkkuus olla se todennäköisin vaihtoehto.
Olipa fiksusti ajateltu! Just noin kannattaa toimia ja pysyä erossa meistä ailahtelevaisista! Niin se vain on, että lopulta rauhallinen nainen arjen jakajana on aina parempi vaihtoehto.
Joskus olen miettinyt ihan niinkin, että pelkästä rakkaudesta miestäni kohtaan lähtisin. Kyse ei ole siitä, että me riideltäisiin tai ei rakastettaisi, mutta en ehkä pysty koskaan kasvamaan tasavertaiseksi aikuiseksi mieheni rinnalle. Toivon hänelle parempaa kuin minä ja elämä kanssani. Harmi, että tajusin tämän vasta lasten syntymän jälkeen. Tällaisen asian takia ei olisi järkevää rikkoa perhettä, kun kuitenkin kaikki sinänsä on hyvin ja rakastamme paljon toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tottunut vuoristoratamaiseen, toksiseen suhteeseen alkoholistin, epävakaan tms niin on todella vaikea tottua taas normaaliin suhteeseen, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Vaikka näissä suhteissa iso osa on täyttä kakkaa, niin se jatkuva tunnemyrsky ja tilanteiden muuttuminen sekunnissa, sekä pohjanotkahdusten jälkeinen uusi auvo saavat aikaan sellaisen välittäjäainemyrskyn että siihen jää koukkuun. Aina kun toinen käyttäytyy hirveästi, on aivan hirveää, mutta sitten kun tulee taas se sopiminen ja lupaukset niin olo on kuin vastarakastuneella. Ja tämä kierre jatkuu uudestaan ja uudestaan. Tämän jälkeen tavallinen suhde varsinkin alkuihastuksen hiipumisen jälkeen tuntuu aluksi todella tylsältä, ennen kuin on saanut aivonsa vieroittautumaan siitä mihin räiskyntään on tottunut.
Tämä on varmaan aika yleinen syy ap:n kuvailemaan mieltymykseen sekä miehillä että naisilla. Nuorena on heilasteltu ja saatu tietynlainen parisuhdemalli ja kokemus huikeasta tunnemyrskystä, jota aina haetaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kyllähän suurin osa tasapainoisista ihmisistä on parisuhteissa toisten tasapainoisten ihmisten kanssa. Eli kyllä tottakai tasapainoiset naiset kiinnostavat heteromiehiä, ja tasapainoiset miehet heteronaisia.
Eri yksilöillä on tietysti erilaisia mieltymyksiä, mutta enemmistö viihtyy kaltaistensa tasapainoisten ja mukavien ihmisten kanssa.
Nainen jolla on kaikki kunnossa, omaa tasaisen mutta hauskan ja huumorintajuisen luonteen, kiinnostaa varmasti miehiä nimenomaan parisuhdemielessä.
Jos kaikki on muuten kunnossa, mutta olet niin umpi tylsää seuraa, että luotasi lähdetään mielummin esim. mielenterveysongelmaisten luokse tai alholisoituneiden draamaqueenien luokse, niin muiden syyttelyn sijasta kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että minkälaista seuraa sinulla itselläsi on tarjottavana potentiaalisille kumppani ehdokkaillesi.
Nuorena haetaan "säpinää".
Nuoruus on mielentila ja ohimenevä vaihe. Ap kukoistaa sitten keski-iässä ja vanhempana.
Aivan varmasti maailma tarvitsee luotettavia ihmisiä, vaikka usein altavastaajiksi jäämme.