Nainen, jolla on kaikki kunnossa ja tasainen luonne, ei kiinnosta miehiä?

Etsin juuri kaltaistasi naista, mistä teitä löytää?

T. Tasapainoinen ja tervehenkinen mies jonka asiat ovat kunnossa

Mistähän löytäisin sinut tai kaltaisesi vapaan Naisen ?

yt. Kyllästynyt ja turhautunut etsimään.

Hmm. No minulla on elämässä _paljon_ erilaisia ongelmia, mutta niiden takia en kehtaa edes etsiä seurustelusuhdetta. Jännä nainen ei välttämättä myöskään ole niin jännä kuin vaikuttaa, kyllä se on osin tylsääkin viettää elämänsä ahdistuksessa piehtaroimiseen, ongelmien ratkomiseen, ja paeten välillä musiikkiin, nukkumiseen, päihteisiin.

Jaha. Kelläpä ei olisi tai ollut ongelmia elämässään. Taidan omata hoiva vietin, kun törmään sellaisiin.

Olisipa kiva löytää tasapainoinen elämäniloinen Nainen.

t. Simon

Vierailija kirjoitti:

Kun pitää olla jatkuvasti epävarma toisesta, ei tarvitse kohdata omia epävarmuuksiaan.

Entisessä elämässäni tunsin erään peterpanin, jolla selvästi oli ollut ongelmia varhaisen vuorovaikutuksen kanssa. Oli ollut kaksikin hyvää naista ja avoliittoa, mutta kumpaankaan ei osannut sitoutua. Ei pettänyt, mutta jätti, kun ei kohdannut tunteiden räiskyntää. Sitten hän rakastui minuun, mutta minä en ollutkaan tositarkoituksella liikkeellä. Voi sitä itkun määrää, koko hänen elämänsä oli pilalla, eikä hän koskaan voisi rakastua keneenkään.

Meillä on yhteisiä tuttavia, ja kuulemma hän edelleen puhuu minusta naisena, joka särki hänen sydämensä. Käsipuolessa hänellä näyttää olevan selkeästi minua nuorempia ja paremman näköisiä misuja. Tekisi mieli sanoa kuten laulussa: If you can't be with the one you love - love the one you're with.

Eli suomennettuna, tyydy siihen kenetkä saat.

Vierailija kirjoitti:

Etsin juuri kaltaistasi naista, mistä teitä löytää?

T. Tasapainoinen ja tervehenkinen mies jonka asiat ovat kunnossa

Eihän sinusta olisi kuitenkaan kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Miksiköhän miehet on niiden jännänaisten perään ja sitten itketään kun kaikki ei mene kuin strömsössä. Eikö tule mieleen jos nainen biletystä ja antaa helposti, niin siinä suhteessakin nainen bilettää ja antaa muillekin helposti. Jos et enempää halua niin tokihan tämä on silloin ok.

Ei pidä paikkansa! Kun oikea mies kohdalle sattuu niin muille antamiset ja biletykset loppuu. Älä ainakaan yleistä. En koskaan pettäisi kumppaniani, vaikka raju menneisyys onkin takana.

Jos on tottunut vuoristoratamaiseen, toksiseen suhteeseen alkoholistin, epävakaan tms niin on todella vaikea tottua taas normaaliin suhteeseen, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Vaikka näissä suhteissa iso osa on täyttä kakkaa, niin se jatkuva tunnemyrsky ja tilanteiden muuttuminen sekunnissa, sekä pohjanotkahdusten jälkeinen uusi auvo saavat aikaan sellaisen välittäjäainemyrskyn että siihen jää koukkuun. Aina kun toinen käyttäytyy hirveästi, on aivan hirveää, mutta sitten kun tulee taas se sopiminen ja lupaukset niin olo on kuin vastarakastuneella. Ja tämä kierre jatkuu uudestaan ja uudestaan. Tämän jälkeen tavallinen suhde varsinkin alkuihastuksen hiipumisen jälkeen tuntuu aluksi todella tylsältä, ennen kuin on saanut aivonsa vieroittautumaan siitä mihin räiskyntään on tottunut.

Vika ei ole naisissa vaan liian vähään tyytyvissä miehissä. Miehet haluaa ottaa sen minkä saavat. Siksihän mullekin oli positiivinen yllätys käydessäni Norjassa kuulla vihdoinkin miesten kysyvän tulevaisuuden suunnitelmistani ja kertovan samalla omista tavoitteistaan. Siellä osattiin tosissaan arvostaa kunnianhimoista kumppaniehdokasta :)

Kiitos.

Asia on ainakin minun kohdalla noin, vähemmälle jäänyt osa on suunnitelmat.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies jo aiemmin, monta vuotta sitten, tunnusti mulle erotessamme, että hänellä on sellainen tapa, että mitä enemmän nainen ailahtelee, juoksee karkuun ja omaa "käsittämätöntä käytöstä" (draamaqueen), sitä enemmän hän tästä naisesta kiinnostuu.

Tarkoitti tällä sitä, että ei ollut enää kiinnostunut minusta.

Omaan tyypilliseen tapaani huokaisin, sanoin että olen surullinen asiasta, mutta kiitin rehellisestä puheesta, ja toivotin miehelle hyvää loppuelämää. Ja tavallaan ymmärrän häntä. Hänellä on varmaan omat kokemuksensa, "demoninsa", jotka saavat hänet kiinnostumaan epätasapainoisista ihmisistä. Kyökkipsykologina mietin, ehkä on helpompi nähdä itsensä positiivisessa valossa, kun vieressä on vertailukohteena keskenkasvuinen draamaqueen, jolla on aina kaikki huonosti? Mies saa tällöin kokea olevansa se "vahvempi", pelastava ritari?

Ehkä minunkaltainen, tasapainoinen aikuiseksi kasvanut nainen, jolla on asiat kunnossa, rauhallinen mieli, joka ei suutu juuri mistään eikä aiheuta kohtauksia, on jotenkin kuitenkin vaikea pala? Minun kanssani mies joutuu etsimään/kohtaamaan omat ongelmansa?

Tuo mies ei ole ainoa. Olen kohdannut paljon miehiä, jotka ihastuvat minuun ensin äärettömän paljon ja palavasti (ulkonäköön ja ystävälliseen luonteeseen?), mutta ajan myötä kiinnostus hiipuu. Kukaan ei koskaan riitele kanssani, ei sano pahasti, tms. Mutta miksi tekisivätkään näin, kun en minäkään sellaista harrasta. Jos on erimielisyys, kuuntelen toisen näkökannan, ja kunnioitan sitä, mutta kerron ja perustelen myös oman kantani ja pohdin, miten tähän saataisiin kompromissi. En huuda, en kiristä, en rähjää. Puhun avoimesti, mutta nätisti.

Ystäväni ja puolitutukin ovat sanoneet, että olen rauhallinen, kiltti ihminen, jolle voi kertoa mitä vaan, pelkäämättä reaktiotani tai että käyttäisin asiaa jotenkin heitä vastaan.

...mutta miehet. Minun luotani on palattu takaisin mm. mielenterveysongelmaisen luokse, sellaisen, jolla on pahoja taloudellisia ongelmia, ja pahemmanlaatuisen alholisoituneen draamaqueenin luokse.

On minut myös vaihdettu nuoreen, epäkypsään naiseen, joka järjestää uskomattomia kohtauksia yleisillä paikoilla.

Hyvähän se sinänsä on, että mt-ongelmat tai taloudellinen katastrofi ei todellakaan tee naisesta kelpaamatonta miesmarkkinoilla, mutta näköjään tasapainoinen nainen ei ole pidemmän päälle haluttua seuraa. Pärjään kyllä itsekin, en ole yksinäinen, ja minulla on paljon "omaa elämää", mutta olisi se ollut kiva joskus perustaa vaikka perhe...

Mahdat olla sellainen fiktiivinen neito? 🙂

Tää Hopeakettu kyllä tykkäis moisesta kun en draamasta välitä🙂

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä yritetään tehdä hyveestä pahe. Kyse tuskin on tasaisesta luonteesta vaan tylsyydestä. Passivista ja perässävedettävää  ihmistä voidaan kehua aloituksessa mainituilla ilmaisuilla. Siinä ei kuitenkaan sanallakaan mainita huonoja ominaisuuksia, joista ero todennäköisesti johtuu.

Vähän kun luulisin saaneeni kenkää rauhallisuuteni takia vaikka todellisuudessa sain kenkää impotenssini, kotitöiden tekemättömyyden ja rahaongelmieni takia.

En usko, että tässä yritetään tehdä hyveestä pahe. En ole paassiivinen ja perässävedettävä ja minulla on samoja kokemuksia kuin aloittajalla. Ensimmäisessä pitkässä suhteessa avomieheni suurin ongelma oli etten tarvinnut häntä mihinkään. Miehen mukaan hän ei voinut olla varma sitoutumisestani, koska voisin milloin tahansa lähteä ja pärjätä hyvin ilman miestä. Se, että sanoin, että eikö ole paljon parempi että valitsen olla hänen kanssaan, vaikka en tarvitse häntä (taloudellisesti ja kodinhoidollisesti), oli myrkkyämiehelle. Sattumalta huomasin, että ITV:n Good Karma Hospitalin viimeisimmässä jaksossa oli sama keskustelu, jota kävin avomieheni kanssa säännöllisesti. Baarinpitäjämies valitti lääkärinaiselle, miten nainen ei tarvitse häntä mihinkään ja nainen sanoi että eikö ole parempi, että nainen on miehen kanssa, koska valitsee olla. Flashback.

Toisessa pitkässä suhteessa mies halusi matkustella ja tehdä extempore kalastus- ja metsästysreissuja kavereidensa kanssa. Asia oli minulle täysin ok, mutta se taas ei ollut ok miehelle. Mies saattoi esimerkiksi ilmoittaa torstaina, että lähtee perjantaina kalastamaan kavereidensa kanssa ja tulee kotiin vasta maanantaina. Vastasin, että homma ok. Menen viikonloppuna sisarusteni kanssa mökille ja seuraavalla viikolla on ma-ke työmatkalla, nähdään torstaina. Mies myös keksi, että haluaa mennä lomallaan ajamaan Route66 päästä päähän moottoripyörällä. Sanoin, että hienoa idea. Minä menen kavereideni kanssa myös harrastelomalle ja sitten mökille. Luulisi, että mies olisi ollut tyytyväinen, mutta sen sijaan sain raivarit siitä, että olen kylmä ja tunteeton nainen enkä halua viettää aikaa miehen kanssa. Totta kai olisin halunnut viettää aikaa yhdessä, mutta jos avopuolisolla on muita suunnitelmia, niin myös minä teen muita suunnitelmia enkä jää kotiin itkemään ja ikävöimään.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tottunut vuoristoratamaiseen, toksiseen suhteeseen alkoholistin, epävakaan tms niin on todella vaikea tottua taas normaaliin suhteeseen, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Vaikka näissä suhteissa iso osa on täyttä kakkaa, niin se jatkuva tunnemyrsky ja tilanteiden muuttuminen sekunnissa, sekä pohjanotkahdusten jälkeinen uusi auvo saavat aikaan sellaisen välittäjäainemyrskyn että siihen jää koukkuun. Aina kun toinen käyttäytyy hirveästi, on aivan hirveää, mutta sitten kun tulee taas se sopiminen ja lupaukset niin olo on kuin vastarakastuneella. Ja tämä kierre jatkuu uudestaan ja uudestaan. Tämän jälkeen tavallinen suhde varsinkin alkuihastuksen hiipumisen jälkeen tuntuu aluksi todella tylsältä, ennen kuin on saanut aivonsa vieroittautumaan siitä mihin räiskyntään on tottunut.

Sinulla on liian tasaisia kokemuksia kun tuollaista haastelet😄

Ei kuule varppina jää koukkuun jos tarpeeksi vuoristorataa vastapuoli tarjoaa. Enneminkin niin että itsellensä pyhästi vannoo ettei ikuna enää toksista suhdetta!

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole naisissa vaan liian vähään tyytyvissä miehissä. Miehet haluaa ottaa sen minkä saavat. Siksihän mullekin oli positiivinen yllätys käydessäni Norjassa kuulla vihdoinkin miesten kysyvän tulevaisuuden suunnitelmistani ja kertovan samalla omista tavoitteistaan. Siellä osattiin tosissaan arvostaa kunnianhimoista kumppaniehdokasta :)

Et voisi enempää olla väärässä. Ihmiset, ja varsinkin miehet, haluavat sitä mikä on hankalaa ja vähän ulottumattomissa. Kyllä voivat ottaa sen minkä saavat yhdeksi illaksi tai kynnysmatoksi suhteeseen, jonka aikana etsivät kuitenkin uutta.

Jotkut sitten kirjoittamansa perusteella ajattelevat, että jos Ei ole draamakuningatar/kuningas, on tylsä ja harmaa ja hiljainen hiirulainen.

Tasainen, toiset huomioonottava, rakentavaan riitelyyn kykynevä ihminen voi olla myös bilittäjä, temperamenttinen (jos sillä tarkoitetaan virheellisesti yksinomaan räiskyvyyttä), luova, epä-tylsä, vaihtelunhaluinen, seksimaanikko, omaperäinen tms. ja sellainen, joka osaa puolustaa itseään.

Olennaista kai on, että ei-draamailija pystyy toteuttamaan itseään sillai, ettei aiheuta muille kohtuuttomia ongelmia, ettei muiden tarvitse olla varpaillaan tällaisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole naisissa vaan liian vähään tyytyvissä miehissä. Miehet haluaa ottaa sen minkä saavat. Siksihän mullekin oli positiivinen yllätys käydessäni Norjassa kuulla vihdoinkin miesten kysyvän tulevaisuuden suunnitelmistani ja kertovan samalla omista tavoitteistaan. Siellä osattiin tosissaan arvostaa kunnianhimoista kumppaniehdokasta :)

Et voisi enempää olla väärässä. Ihmiset, ja varsinkin miehet, haluavat sitä mikä on hankalaa ja vähän ulottumattomissa. Kyllä voivat ottaa sen minkä saavat yhdeksi illaksi tai kynnysmatoksi suhteeseen, jonka aikana etsivät kuitenkin uutta.

Jos asia olisi todellakin näin meillä ei olisi kasvupiikkiä Thaimaan tuonneissa saati että näkisi somessa/televisiossa juurikin sitä tyytymistä. Miehet voisivat alkaa vaatimaan jotain tulevalta kumppaniltaan eikä aina vaan ottaa helpointa saalista. Tietenkin mittatilaus nainen voi tuntua helpoimmalta, mutta onko helpolla saatu yhtä palkitseva vielä 20-50 vuoden päästäkin?

Vierailija kirjoitti:

Jännä_miehiä kiinnostaa jännä_naiset ja jännä_elämä. Mikä tässä oli yllättävää?

Epäkypsät jännät on todella ennalta-arvattavia eli TYLSIÄ. Suunnitelmia on seuraavaan viikonloppuun ja lähipubiin.

"Jännä" toistaa itseään, ollen kehityskelvoton.

Renttuilmiö toisin päin. 

Ne jännikset nääs.

En allekirjoita tuota, etteikö miehet haluaisi tervepäistä jalat maassa olevaa naista. Kyllä haluavat!

Tästä on kokemusta. Valitettavasti.

Vaikea kyllä uskoa, että parisuhde kaatuisi siihen, että toinen on tasapainoinen. Todennäköisesti miehen näkökulmasta elämä on ollut tylsää ja intohimo puuttunut. Tunnen paljon naisia, jotka ovat mielestään "tasapainoisia". Käytännössä tämä tarkoittaa arjen äärimmäistä rutinoitumista ja tylsyyttä. Miehet tarvitsevat pientä säpinää, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Toki varmasti löydät myös miehen, joka on kanssasi samanlainen. Mutta aiempia kompaten, jostain syystä et näitä "tasapainoisia" miehiä ole itsellesi tähän asti valinnut...