Nainen, jolla on kaikki kunnossa ja tasainen luonne, ei kiinnosta miehiä?

Juu aina on ollut tarjontaa adhd’sta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä huolimatta. Oon kyllä laiha ja ihan nätti myös.

Vierailija kirjoitti:

"Kyökkipsykologina mietin, ehkä on helpompi nähdä itsensä positiivisessa valossa, kun vieressä on vertailukohteena keskenkasvuinen draamaqueen, jolla on aina kaikki huonosti? Mies saa tällöin kokea olevansa se "vahvempi", pelastava ritari?"

Oletko ehkä itsekin tehnyt näiden miesten kohdalla näin? Tykkäät helposta seurasta, joka ei haasta sinua ja saat kokea olevasi vahvempi, eli turvassa omassa omien, myös laajennusta vailla olevien henkisten seinien sisällä? Et uskalla tutustua mieheen, jonka kanssa sinä itse joutuisit haastamaan omia käsityksiäsi elämästä. Et sinä ole mikään valmis aikuinen, eikä kukaan ole koskaan ihmiskunnan historian aikana ollut.

Riitelemättömyys on epänormaalia. Se tarkoittaa vain sitä, että kumpikaan osapuoli ei ota tärkeitä asioita esille ja siten ne vain hiljaa paisuvat, kunnes todennäköisesti johtavat räjähtävään eroon tai sitten pari elää sovinnollisena ja kilttinä eli onnettomana kuolemaansa saakka. Jokainen ihminen on erilainen, joten jokaisen ihmisen välillä tulee välttämättä kitkaa, jos ollaan pidempään tekemisissä keskenään päivittäin.

Ihmettelen kyllä tuota, että riitelemättömyys on epänormaalia. Minusta se on enemmän luonnekysymys. Parisuhteeseen pitäisi löytää kumppani, jonka kanssa luonnr täsmää. Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä 15 vuotta emmekä ole varsinaisesti riidelleet. Miksi niitä riitoja pitää kehittää väkisin, jos selviämme erimielisyyksistä keskustelemalla ja pystymme löytämään kompromissin? Emme ole onnettomia, mieheni on minulle tärkeintä koko maailmassa ja kunnioitan ja arvostan häntä suuresti kutrn hänkin minua.

Tiedän myös parin joka nahisee keskenään koko ajan mutta ovat onnellisesti yhdessä. Uskon, että he nauttivat siitä nahistelusta.

Uskokaahan jo että temperamentti ei kerro seksuaalisesta aktiivisuudesta.

Meitäkin on jotka osaavat olla ihmisiksi, mutta villipetoja petipuolella.

Huono keskustelunaloittajakin voi olla hyvä ja monipuolinen keskustelija kunhan vain alkuun päästään.

Tämä on kyllä nyt ihan samanlaista vaikerointia kun "teillä taviksilla on asiat niin hyvin, mua ei kukaan halua kun kauneuteni pelottaa niitä".

En yhtään kiistä sun kokemustasi ja varmaan tuntuu pahalta. Mutta voisko jotain suhteellisuudentajua vähän kuitenkin olla? Niitä naisia jotka ei koskaan saa kumppania mt-ongelmien vuoksi taitaa kuitenkin olla vähäsen enemmän kuin sun laisiasi. Meidän tyypillisin kokemus on että tutustuminen katkeaa siihen paikkaan kun asia tulee puheeksi, tai jos jatkuu niin jokin muuttuu kuitenkin ja joutuu epäilemään valehteleeko mies tosissaan olemisesta.

En menisi sanomaan "mt-ongelmat tai taloudellinen katastrofi ei todellakaan tee naisesta kelpaamatonta miesmarkkinoilla". On kuitenkin ehdottomasti enemmän totta että tekee kuin että ei tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä yritetään tehdä hyveestä pahe. Kyse tuskin on tasaisesta luonteesta vaan tylsyydestä. Passivista ja perässävedettävää  ihmistä voidaan kehua aloituksessa mainituilla ilmaisuilla. Siinä ei kuitenkaan sanallakaan mainita huonoja ominaisuuksia, joista ero todennäköisesti johtuu.

Vähän kun luulisin saaneeni kenkää rauhallisuuteni takia vaikka todellisuudessa sain kenkää impotenssini, kotitöiden tekemättömyyden ja rahaongelmieni takia.

En usko, että tässä yritetään tehdä hyveestä pahe. En ole paassiivinen ja perässävedettävä ja minulla on samoja kokemuksia kuin aloittajalla. Ensimmäisessä pitkässä suhteessa avomieheni suurin ongelma oli etten tarvinnut häntä mihinkään. Miehen mukaan hän ei voinut olla varma sitoutumisestani, koska voisin milloin tahansa lähteä ja pärjätä hyvin ilman miestä. Se, että sanoin, että eikö ole paljon parempi että valitsen olla hänen kanssaan, vaikka en tarvitse häntä (taloudellisesti ja kodinhoidollisesti), oli myrkkyämiehelle. Sattumalta huomasin, että ITV:n Good Karma Hospitalin viimeisimmässä jaksossa oli sama keskustelu, jota kävin avomieheni kanssa säännöllisesti. Baarinpitäjämies valitti lääkärinaiselle, miten nainen ei tarvitse häntä mihinkään ja nainen sanoi että eikö ole parempi, että nainen on miehen kanssa, koska valitsee olla. Flashback.

Toisessa pitkässä suhteessa mies halusi matkustella ja tehdä extempore kalastus- ja metsästysreissuja kavereidensa kanssa. Asia oli minulle täysin ok, mutta se taas ei ollut ok miehelle. Mies saattoi esimerkiksi ilmoittaa torstaina, että lähtee perjantaina kalastamaan kavereidensa kanssa ja tulee kotiin vasta maanantaina. Vastasin, että homma ok. Menen viikonloppuna sisarusteni kanssa mökille ja seuraavalla viikolla on ma-ke työmatkalla, nähdään torstaina. Mies myös keksi, että haluaa mennä lomallaan ajamaan Route66 päästä päähän moottoripyörällä. Sanoin, että hienoa idea. Minä menen kavereideni kanssa myös harrastelomalle ja sitten mökille. Luulisi, että mies olisi ollut tyytyväinen, mutta sen sijaan sain raivarit siitä, että olen kylmä ja tunteeton nainen enkä halua viettää aikaa miehen kanssa. Totta kai olisin halunnut viettää aikaa yhdessä, mutta jos avopuolisolla on muita suunnitelmia, niin myös minä teen muita suunnitelmia enkä jää kotiin itkemään ja ikävöimään.

Ainakin tämän yhden kohdalla ongelma vaikuttaa selvältä. Mies ei osaa ilmaista tunteitaan eikä tarpeitaan suhteessa suoraan ja rakentavasti vaan on oppinut manipuloimaan niitä toisesta pelejä pelailemalla. Sinä et pelaa hänen kaipaamallaan tavalla. Pelaat joko häntä vastaan tai et ollenkaan. Hänen tunnetarpeensa suhteessa jäävät täyttymättä.

Peliin ei missään nimessä pidäkään lähteä mukaan, ne ovat vahingollisia. Olisi hyvä jos aikuiset osaisivat saada tarvitsemansa rehellisesti pyytämällä ja neuvottelemalla. Moni ei kuitenkaan osaa ja jos tällaisen kanssa haluaa yrittää olla suhteessa, hänelle pitää koittaa opettaa suoraa puhetta. Tuollaisessa tilanteessa kun käy ilmi että hän kaipasi jonkinlaista rakkaudenosoitusta, voit kysyä että miten voisit osoittaa rakkautesi hänelle niin että se tuntuisi hänestä hyvältä ja miettiä hänen kanssaan, millä tavalla hän voisi ilmaista tarvettaan tulevaisuudessa. Tähän ryhtyessä pitää tiedostaa että valtaosa ei pysty muuttumaan ja suhde loppuu siihen kuitenkin. Ajatus rakentavasta kommunikaatiosta voi jäädä silti mieheen itämään, ja saattaa olla että tulet töytäisseeksi hänen elämänsä parempaan suuntaan tavalla joka näkyy vasta paljon myöhemmin. Sekin on hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaahan jo että temperamentti ei kerro seksuaalisesta aktiivisuudesta.

Meitäkin on jotka osaavat olla ihmisiksi, mutta villipetoja petipuolella.

Huono keskustelunaloittajakin voi olla hyvä ja monipuolinen keskustelija kunhan vain alkuun päästään.

Ei se kerro seksuaalisesti aktiivisuudesta, mutta se kertoo siitä, miten siellä sängyssä on. Miten elehtii, miten liikkuu, kuinka spontaani ja kokeilunhaluinen on. On kummallista ajatella, että seksi olisikin yhtäkkiä sellainen elämän osa-alue, jossa persoonallisuuden piirteillä tai tempperamentilla ei olisi mitään tekemistä asian kanssa.

Tottakai arka ja ujo voi olla erittäin hyvä sängyssä. Toisaalta arkuus ihmissuhteissa ja vaikka kokeilunhalu ovat eri persoonallisuuden piirteitä. Ne eivät ilmennä jonkin ilmeen ääripäitä. Myös itsevarmuudella on merkitystä, mutta sekin niin, että ihminen voi seksuaalisesti olla hyvin itsevarma, kun taas töiden suhteen itsevarmuus on kadoksissa.

Ex vaimoni oli rempseä ja temperamenttinen sekä aika härski puheissaan mutta kyllä piti olla kaikkien tähtien kohdallaan ennenkuin  meni seksi hommiksi. Että kaikenlainen yleistys puoleen ja toiseen on aivan turhaa. Yksilöistä ja parien toisilleen sopivuudesta on kysymys