Lue keskustelun säännöt.
Miksi lasten tekeminen olisi yksityinen asia?
14.03.2018 |
Olen reilu nelikymppinen vela eli vapaaehtoisesti lapseton. Silloin tällöin minulta on kyselty, miksi en ole lapsia saanut, kun pitkäaikainen kumppanikin on.
Olen kertonut, että en jaksa lasten aiheuttamaa sotkua, väsymystä ja meteliä, enkä myöskään tahdo ottaa riskiä, että lapset pilaisivat parisuhteeni, koska usein niin näyttää käyvän.
Vastauksiini on tyydytty ja utelut ovat loppuneet.
Minusta kysely lasten tekemisestä kuuluu inhimillisen uteliaisuuden piiriin. Miksi siitä ei saisi kysellä? Kun kertoo avoimesti perusteensa valintaansa, niin siihen kyselyt loppuvat.
Miksi monet velat ovat niin herkkiä kyselemiselle?
Kommentit (12)
Suomalainen kulttuuri nyt vaan on aika yksityinen ja hienotunteinen. Saat vapaasti olla eri mieltä omalla kohdallasi, mutta kunnioita kuitenkin toisten toiveita. Senkin joudut hyväksymään että sinua pidetään röyhkeänä ja tungettelevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ne kyselyt ei lopu, jos sanoo, että lapsi on tervetullut "sitten joskus" tai että yritys on kova. Voin vain kuvitella miten raastavaa on, kun joka ainoa sukulainen ja tuttava tuijottaa vatsanseutua, jos on mennyt sanomaan, että kovin mielellään olisi raskaana muttei ole vielä tärpännyt. Tai sitten antaa kaikkia superhyviä vinkkejä, kuten että kannattaa lopettaa stressaaminen, juoda greippimehua ja ottaa koira. Ja niin, ainahan voi adoptoida!
Vierailija kirjoitti:
En pysty keksimään yhtäkään hyvää syytä sille, miksi lasten tekeminen olisi jotain muuta kuin yksityinen asia.
Jos lapset ovat yksityinen asia, niin syntyy vaikutelma, että lapsiaihe on ikään kuin tabu, jotain niin pelottavaa tai pyhää, ettei siitä sovi keskustella niin kuin muista normaaleista elämään kuuluvista asioista.
Ei se ainakaan lapsettomuuden asiaa edistä, että lasten tekemisestä ei saa puhua luontevasti.
Kyllä minä velana toivon, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tulisi vain maininnan arvoinnen juttu sen sijaan että siihen ladataan hyssyttelemällä ja piilottelemalla hirveästi tunteita.
Eihän se yksityisasia ole niin kauan kuin ne lapset käyttävät luonnonvaroja ja yhteiskunnan resursseja ja vaikuttavat yhteiskunnan tulevaisuuteen kansalaisina, työntekijöinä ja veronmaksajina.
Kerrankin järkevällä tavalla suhtautuva vela tuo ap. Juuri tuo asenne pitää ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty keksimään yhtäkään hyvää syytä sille, miksi lasten tekeminen olisi jotain muuta kuin yksityinen asia.
Jos lapset ovat yksityinen asia, niin syntyy vaikutelma, että lapsiaihe on ikään kuin tabu, jotain niin pelottavaa tai pyhää, ettei siitä sovi keskustella niin kuin muista normaaleista elämään kuuluvista asioista.
Ei se ainakaan lapsettomuuden asiaa edistä, että lasten tekemisestä ei saa puhua luontevasti.
Kyllä minä velana toivon, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tulisi vain maininnan arvoinnen juttu sen sijaan että siihen ladataan hyssyttelemällä ja piilottelemalla hirveästi tunteita.
Mutta sinähän saat puhua omasta vapaaehtoisesta lapsettomuudestasi niin paljon kuin haluat - voit tehdä siitä vaikka itsellesi tavaramerkin, vähän niinkuin sen vitsin tyyliin, että kertooko crossfittiä harrastava vegaani ensin olevansa vegaani vai harrastavansa crossfittiä.
Älä sen sijaan utele muilta asioista, jos et ole täysin varma siitä, satutatko uteluillasi mahdollisesti pahastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty keksimään yhtäkään hyvää syytä sille, miksi lasten tekeminen olisi jotain muuta kuin yksityinen asia.
Jos lapset ovat yksityinen asia, niin syntyy vaikutelma, että lapsiaihe on ikään kuin tabu, jotain niin pelottavaa tai pyhää, ettei siitä sovi keskustella niin kuin muista normaaleista elämään kuuluvista asioista.
Ei se ainakaan lapsettomuuden asiaa edistä, että lasten tekemisestä ei saa puhua luontevasti.
Kyllä minä velana toivon, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tulisi vain maininnan arvoinnen juttu sen sijaan että siihen ladataan hyssyttelemällä ja piilottelemalla hirveästi tunteita.
Olen tuon ensimmäisen kommentin kirjoittaja. Minun mielestäni on tunkeilevaa kysellä miksi joku on tai ei ole tehnyt/hankkinut/saanut/yrittänyt saada lapsia - minulle ne kuuluvat yksityisasioihin joita minun ei tarvitse ja joita en halua selostaa kenelle tahansa joka saa päähänsä udella. Ja uteliaitahan maailma on täynnä!
Ja täsmennän vielä: en ole vela, minulla on kolme lasta mutta en ole uteluihin heidänkään määrästä, hankinnasta, hankintatavasta tai -ajankohdasta koskaan vastannut koska se asia ei kuulu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä pitääkö miehen tai naisen jota ei kukaan huoli sanoa ettei kukaan suostu hässimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty keksimään yhtäkään hyvää syytä sille, miksi lasten tekeminen olisi jotain muuta kuin yksityinen asia.
Jos lapset ovat yksityinen asia, niin syntyy vaikutelma, että lapsiaihe on ikään kuin tabu, jotain niin pelottavaa tai pyhää, ettei siitä sovi keskustella niin kuin muista normaaleista elämään kuuluvista asioista.
Ei se ainakaan lapsettomuuden asiaa edistä, että lasten tekemisestä ei saa puhua luontevasti.
Kyllä minä velana toivon, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta tulisi vain maininnan arvoinnen juttu sen sijaan että siihen ladataan hyssyttelemällä ja piilottelemalla hirveästi tunteita.
En minä ainakaan kysele yhtään mistään vähänkään henkilökohtaisesta keneltäkään jota en tunne. En kysy edes keneltäkään että "mitä kuuluu", kun tiedän että niin monien elämässä on joku ajankohtainen kauhea, synkkä, vaikea aihe jonka kehitys päivästä toiseen määrittelee täysin mitä heille kuuluu enkä halua ottaa riskiä että muistutan sellaisesta kun toinen koittaa pitää pokkaansa kasassa liikkuessaan ihmisten ilmoilla.
Ihan riittävästi keskusteltavaa löytyy aiheista, jotka eivät haasta kenenkään yksityisyyttä. Niistä asioista jotka toiset itse nostavat esille siihen sävyyn, etteivät ole herkkiä, saatan sitten kysellä enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on Suomessa kulttuuri, jossa toisten asioihin ei puututa. Sitten kun tapahtuu vaikka perhesurma, kokoonnutaan netin keskustelufoorumeille ja ihmetellään, eivätkö läheiset huomanneet mitään tai miksi viranomainen ei tehnyt mitään.
Kuitenkin otamme nokkiimme, jos läheiset tunkeilevat tai viranomainen kontrolloi.
Emme ole tottuneet jakamaan elämäämme.
Vierailija kirjoitti:
Entä pitääkö miehen tai naisen jota ei kukaan huoli sanoa ettei kukaan suostu hässimään?
Pitää.
En pysty keksimään yhtäkään hyvää syytä sille, miksi lasten tekeminen olisi jotain muuta kuin yksityinen asia.