Lue keskustelun säännöt.
Olen tiennyt jo 18-vuotiaana, kuka on elämänirakkaus ja ketä tulen rakastamaan koko loppu iän
14.03.2018 |
Löysin vanhan päiväkirjani ja siellä se on mustaa valkoisella. Monella sivulla.
Edelleenkin, näin reilu 15v myöhemmin, iskee toisinaan ikävä sitä ihmistä kohtaan ja sellainen tunne, etten koskaan ole täysin lakannut rakastamasta häntä. Tuntuu, että sydän pakahtuu pahimpina hetkinä.
Miksihän sitä ei vaan suosiolla silloin uskonut, kun olen jo silloin kirjoittanut eron jälkeen, että en ikinä unohda ja ettei ikinä kukaan tule olemaan hänen veroisensa?
Olipas jotenkin hätkähdyttävää lukea ne tekstit.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
erittäin harvinaista.
eiköhän se siitä laimene.
No vähän alkaa jo pelottaa, ettei laimene, kun näin monta vuotta kestänyt..
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähtikö jännis toisen naisen matkaan?
Vierailija kirjoitti:
lähtikö jännis toisen naisen matkaan?
Ei lähtenyt. Ero tuli minun aloitteesta. En jotenkin osannut vielä käsitellä tunteitani, tai jotain muuta yhtä hölmöä ja turhaa siinä tuli...
ap.
Mua naurattaa, kun mun kouluaikainen poikakaveri lähettää silloin tällöin kaipaavia viestejä, vaikka erostamme on yli 20 vuotta. Tosi asiassa en ole enää ollenkaan sama ihminen. Ihmettelen, miksi hän ei ole päässyt eteenpäin elämässään? Ehkä sunkin olisi aika miettiä, että menneet ovat menneitä ja nostaa katse tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut siis Jeesuksesta Kristuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa, kun mun kouluaikainen poikakaveri lähettää silloin tällöin kaipaavia viestejä, vaikka erostamme on yli 20 vuotta. Tosi asiassa en ole enää ollenkaan sama ihminen. Ihmettelen, miksi hän ei ole päässyt eteenpäin elämässään? Ehkä sunkin olisi aika miettiä, että menneet ovat menneitä ja nostaa katse tulevaisuuteen.
Millä tavalla olet muuttunut? Kiinnostaa koska en tunne ketään, joka olisi jollain tavalla radikaalisti muuttunut kouluajoista. Aina kun facessakin törmää vanhoihin koulukavereihin, niin jokainen onkin lopulta pohjimmiltaan osoittautunut ihan samaksi ihmiseksi kuin ennenkin. Tullut ehkä ryppyjä, lapsia, työuraa jne, mutta ihan samalaiset jutut ja mielenkiinnon kohteet on kuin nuorempanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua naurattaa, kun mun kouluaikainen poikakaveri lähettää silloin tällöin kaipaavia viestejä, vaikka erostamme on yli 20 vuotta. Tosi asiassa en ole enää ollenkaan sama ihminen. Ihmettelen, miksi hän ei ole päässyt eteenpäin elämässään? Ehkä sunkin olisi aika miettiä, että menneet ovat menneitä ja nostaa katse tulevaisuuteen.
Tällä perusteella sun mielstä ei siis kovin pitkät liitot voi millään onnistua. Eihän se ihminen ole vuosien jälkeen enää edes sama ihminen!
erittäin harvinaista.
eiköhän se siitä laimene.