Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halunnut huomata kun taapero innoissaan esitteli hänelle leluaan
13.03.2018 |
Yksi vuotias oli aivan miehen edessä näyttämässä jotain lelua kun hän vaan toljotti ikkunasta ulos. Sitten sanoin kiltisti ja innostuneesti että katso kun lapsemme näyttää tuota lelua sinulle. Hän vain jatkoi ikkunaan katsomista ja sanoi että ulkona sataa vettä tms. Toistin kehotukseni ja silloin hän alkoi räyhätä vihaisella äänellä että kuinka typerää on käskeä aikuista ihmistä katsomaan johonkin tiettyyn suuntaan.
Hän on muutenkin ollut todella vaihtelevasti mukana tässä lapsen hoidossa yms, vauvavuoden käytännössä hoidin kokonaan yksin isyysvapaalla hän nukkui johonkin kolmeen ja valvoi yöt mutta eipä vaan voinut huolehtia vauvan yöheräilyistä silloinkaan. Vetoaa aina kuinka rankka työ hänellä on ja jos ei huvita niin ei ole ollenkaan läsnä lapselle mitä tuntuu tapahtuvan paljon. Olisikohan jostain terapiasta vielä apua?
Kommentit (16)
Lapsiparka. Noin nuorena jo oppii, että häntä ei kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei tainnut haluta tuota lasta alkuunkaan?
Klassisesti väitti että halusi. Itselleni edes lapsen hankinta ei ole koskaan ollut mikään pakko, joten hänellä ei ole ollut syytä edes vuokseni teeskennellä mitään mitä ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka. Noin nuorena jo oppii, että häntä ei kuunnella.
Niinpä olen tätä monesti yrittänyt kertoa miehelle ihan ystävällisesti mutta tiukasti. Hänellä on itsellä ollut omassa lapsuudessa ilmeisesti samaa ja nyt hän sitten toistaa sitä vaikka tietää miten tuhoisaa se on. En ymmärrä miksei voisi olla itse parempi vanhempi vaikka oma lapsuus olisikin ollut huono.
Vähän sääli että tuollaiset miehet kuitenkin päätyy isiksi ja itse joka varmasti leikkisin lapseni kanssa ja olisin kiinnostunut hänen asioistaan en pääse.
Ei jatkoon. Voit yrittää keskustelua, mutta enpä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kauhealta. Minunkin mieheni joskus vaipuu ajatuksiinsa niin, ettei huomaa taaperon puhuvan hänelle mutta jos asiasta huomauttaa niin pyytää lapselta anteeksi, ettei huomannut ja pyytää toistamaan.
Voisikohan perehtymisestä kielen ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen pikkulapsi-iässä olla apua. Jos mies kuvittelee että kun lapsi ei osaa puhua niin hänen juttuihin ei tarvitse reagoida. Ehkä kuvittelee ettei lapsi ymmärrä puhetta.
Miehesi on kusipää. Ota mukula ja ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka. Noin nuorena jo oppii, että häntä ei kuunnella.
No, ei sillä ole mitään väliä koska jos lapsi aikuisena suree ettei isää kiinnostanut, vastataan hänelle "olet aikuinen, älä pyöri menneessä, kaikki vanhemmat tekee parhaansa, isälläsi oli varmasti rankkaa. Mieli iloiseksi!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää :/ Ei ole paljoa vaadittu edes vilkaista mitä omalla lapsella on näytettävää.
Niin no on sitä lapset ennenkin ilman isiä kasvanut. Hienoa että kumpikaan ei lasta halunnut ja silti teitte sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka. Noin nuorena jo oppii, että häntä ei kuunnella.
Niinpä olen tätä monesti yrittänyt kertoa miehelle ihan ystävällisesti mutta tiukasti. Hänellä on itsellä ollut omassa lapsuudessa ilmeisesti samaa ja nyt hän sitten toistaa sitä vaikka tietää miten tuhoisaa se on. En ymmärrä miksei voisi olla itse parempi vanhempi vaikka oma lapsuus olisikin ollut huono.
Jos mies ei ole mitenkään käsitellyt lapsuuttaan niin oma lapsi voi ärsyttää, eikä tajua että johtuu omista traumoista. Silloin kokee, että ongelma on lapsessa.
Vierailija kirjoitti:
Niin no on sitä lapset ennenkin ilman isiä kasvanut. Hienoa että kumpikaan ei lasta halunnut ja silti teitte sen.
Niin, itselleni ei ollut mikään pakko saada lasta mutta silti olin iloinen nyt kun lapsen sain ja olen itse sitoutunut olemaan kunnollinen vanhempi. Se on eri asia kuin että en olisi ollenkaan toivonut lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kauhealta. Minunkin mieheni joskus vaipuu ajatuksiinsa niin, ettei huomaa taaperon puhuvan hänelle mutta jos asiasta huomauttaa niin pyytää lapselta anteeksi, ettei huomannut ja pyytää toistamaan.
Voisikohan perehtymisestä kielen ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen pikkulapsi-iässä olla apua. Jos mies kuvittelee että kun lapsi ei osaa puhua niin hänen juttuihin ei tarvitse reagoida. Ehkä kuvittelee ettei lapsi ymmärrä puhetta.
Kauheaa tässä on se että olen itse perehtyny tosi paljon kaikkeen tällaiseen ja selittänyt moneen kertaan miehelle näitä asioita mutta jos hän on sillä päällä ettei kiinnosta niin silloin ei kiinnosta. Tuntuu oikeastaan että silloinkin kun hän on jotenkin lapsen kanssa läsnä niin se on sellaista teennäistä esitystä johon hän kuitenkin nopeasti kyllästyy.
Ilmeisesti mies ei halua osallistua lapsen kasvattamiseen ja olla läsnä lapselle. Halusiko hän lasta ollenkaan?
Kuka tahansa normaali mies kykenee siittämään lapsen, mutta ei olla isänä ja ottaa vanhemman vastuuta.
Mies ei tainnut haluta tuota lasta alkuunkaan?