Miksi joillakin naisilla on oltava mies ja suhde, vaikka ne ovat huonoja?

Koska naiset ovat identiteetittömiä ilman miehiä. Mies tuo naiselle nimen ja merkityksen. Vaimon rooli on naiselle ainoa asia elämässä, lapsien lisäksi. Harmi vain että vaimoja alistetaan kaikkialla maailmassa. Miesten seksileluja, ei muuta.

Ei osata olla ja pärjätä yksin. Läheisriippuvuus. Taloudellinen riippuvuus. Mitä näitä nyt on.

ihmisen käyttäytymistä ohjaa hyvin paljon kuoleman pelko.

Se saa ihmisen muodostamaan parisuhteita ja pysymään niissä.

Todella moni on paskassa suhteessa kun ei uskalleta lähteä.

Tutun mukaan hän on rakentanut kodin, siis sisustanut, totta kauniit kulissit on tehnyt, ja sinne hän ei halua miehen ottavan uutta naista, itsellä ei ole varaa lunastaa velkaista taloa. Ja toiseksi hän ei halua olla yksin ja kokee ettei voi löytää toista miestä.

Miksi ihmeessä rajaat tuon naisiin? On ylipäätään olemassa ihmistyyppi, jolla pitää olla se suhde. Uusi alkaa yleensä ennen kuin edellinen loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset ovat identiteetittömiä ilman miehiä. Mies tuo naiselle nimen ja merkityksen. Vaimon rooli on naiselle ainoa asia elämässä, lapsien lisäksi. Harmi vain että vaimoja alistetaan kaikkialla maailmassa. Miesten seksileluja, ei muuta.

No tässä varmaan tarkoitettiin juurikin niitä miehiä ja suhteita, joissa mitään nimeä ja merkitystä ei ole eikä vaimon roolikaan ole mikään edustusrouva korkea-asemaisen miehen luksuskodissa. Silti huonossa suhteessa ollaan. Ja siitä vielä itsekin vähän väliä märistään että kun taas sitä ja tätä, mutta silti vaan ollaan??????

Vierailija kirjoitti:

Tutun mukaan hän on rakentanut kodin, siis sisustanut, totta kauniit kulissit on tehnyt, ja sinne hän ei halua miehen ottavan uutta naista, itsellä ei ole varaa lunastaa velkaista taloa. Ja toiseksi hän ei halua olla yksin ja kokee ettei voi löytää toista miestä.

Siiis MIES on välttlämättä oltava, aivan sama millainen? Ja siksi ei voi lähteä KUN EI VOI LÖYTÄÄ UUTTA MIESTÄ.

Okei......

Jos on ollut alunperin hyvä ja uskotaan sen paranevan taas ja halutaan ehjä perhe?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä rajaat tuon naisiin? On ylipäätään olemassa ihmistyyppi, jolla pitää olla se suhde. Uusi alkaa yleensä ennen kuin edellinen loppuu.

Ehkä ap rajaa tuon naisiin siksi, että miehet ovat yleensä niitä jotka eivät roiku huonoissa suhteissa "huonon" kumppanin kanssa vaan hommaavat uuden emännän ja lähtevät (vaikkakin sitten suoraan suhteesta toiseen). Naiset roikkuvat nimenomaan niissä huonoissa suhteissa, eivätkä lähde ja hanki uutta miestä.

En ymmärrä mutta tiedän useita naisia, ei sen puoleen muutaman miehenkin jotka pysyvät suhteessa vaikka se olisi kuinka surkea. Tiedän myös naisia joilla tulee olla uusi mies katsottuna jo valmiiksi ennen kuin eroaa edellisestä. Itse ikisinkkuna vaikea ymmärtää moista. Kai siihen jää koukkuun että on joku. Ei enää osata/uskalleta olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut alunperin hyvä ja uskotaan sen paranevan taas ja halutaan ehjä perhe?

Kaikilla ei ole edes perhettä, ollaan vain huonossa parisuhteessa.

Toisaalta, onko se ehjä perhe nyt sitten mikään tavoite ja onni lapsillekaan, jos alkoa kuluu, riidellään ja tiuskitaan ja vähän vieraissakin välillä käydään. Mutta onhan se sentään ehjä ja siten onnellinen perhe eikä mitään erorupusakkia :D

Käytännön asiat. On saalistettu koko ikä sitä hyvätuloista miestä, josta eroaminen olisi parempaan keskiluokkaiseen elintasoon tottuneelle taloudellinen katastrofi. Mihin mennään asumaan eron jälkeen, kun miehelle jää hulppea hänen maksamansa omakotitalo, ja naiselle on tarjolla vain kaupungin vuokrakaksio jostain ongelmalähiöstä. Lasten huoltajuuskin menee tänä päivänä pääosin vuoroviikoin molemmille vanhemmille, eikä kuten vanhaan hyvään aikaan, eli siten, että isä sai nähdä lapsiaan eron jälkeen vain joka toinen viikonloppu. Ihan näistä käytännön syistä johtuu, että monet kituuttavat siinä huonossa suhteessa niin pitkään kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut alunperin hyvä ja uskotaan sen paranevan taas ja halutaan ehjä perhe?

Kaikilla ei ole edes perhettä, ollaan vain huonossa parisuhteessa.

Toisaalta, onko se ehjä perhe nyt sitten mikään tavoite ja onni lapsillekaan, jos alkoa kuluu, riidellään ja tiuskitaan ja vähän vieraissakin välillä käydään. Mutta onhan se sentään ehjä ja siten onnellinen perhe eikä mitään erorupusakkia :D

Eikö tämä eroamisen häpeä ja perheen ehjyyden ihanne vaikka kellään ei ole kivaa, ollut erityisen suosittu joskus -70-80-luvulla ja sitä pidettiin jotenkin nolona, koulussakin supistiin että ton vanhemmat on eronneet. niinkuin isonakin uutisena.

Jotkut eivät vaan osaa/pysty olemaan yksin.... silloin se huonokin kumppani on parempi vaihtoehto kuin yksinäisyys Believe or not.

Vierailija kirjoitti:

Käytännön asiat. On saalistettu koko ikä sitä hyvätuloista miestä, josta eroaminen olisi parempaan keskiluokkaiseen elintasoon tottuneelle taloudellinen katastrofi. Mihin mennään asumaan eron jälkeen, kun miehelle jää hulppea hänen maksamansa omakotitalo, ja naiselle on tarjolla vain kaupungin vuokrakaksio jostain ongelmalähiöstä. Lasten huoltajuuskin menee tänä päivänä pääosin vuoroviikoin molemmille vanhemmille, eikä kuten vanhaan hyvään aikaan, eli siten, että isä sai nähdä lapsiaan eron jälkeen vain joka toinen viikonloppu. Ihan näistä käytännön syistä johtuu, että monet kituuttavat siinä huonossa suhteessa niin pitkään kuin mahdollista.

Entä kun ei mies ole hyvätuloinen, ei asuta omistusasunnossa vaan pariskuntanakin siinä vuokraluukussa ongelmalähiössä eikä lapsiakaan välttämättä ole. Näitä ap:kin lienee tarkoittanut "Jonkinlaiseksi perusteeksi kävisi huomattava varakkuus joka tarkoittaisi että huonon suhteen "vastineeksi" saa taloudellista mukavuutta ja koska haluaa sitä on suhteessa, mutta jos sitäkään ei ole?"

Mikä näissä on se syy, että on pakko olla? Kun kyse ei ole siitä, että lähtemällä taloudellinen asema laskisi tai että ei olisi enää samaa statusta, jos statusta ei ole ennenkään ollut?

Tuota nimittäin minäkään en ymmärrä, vaikka tuon rahan takia yhdessä eikä ole varaa erota-homman vielä jotenkin ymmärtääkin.