Aikoinaan jättimäinen kirjahylly oli statussymboli. Nykyisin se on ongelmajätettä

Ei minusta. Kirjat ovat minulle rakkaita enkä todellakaan luovu niistä vaikka hätätilassa luen niitä tabletiltakin.

Meillä on kymmeniä hyllymetrjä ja varmasti yli tuhat kirjaa ja meillä on aina luettu todella paljon. Lapset (nyt jo aikuiset) jatkavat samalla linjalla.

Kirjahyllyt ovat todellakin täynnä kirjoja lasiovien takana, meillä ei ole yhtään ns. koristehyllyä.

Minusta kodit ilman kirjoja ovat jotenkin vajaita, köyhiä (en tarkoita rahallista arvoa) ja tuovat mieleen ihmiset, jotka lähinnä tuijottavat tv:tä.

Eihän oo ollut koskaan statussymboli, paitsi ehkä junteille ja joillekin alemman keskiluokan wannabe-eliitille.

Tämä on surullista. Lapset eivät enää juuri lue.

Meillä on 5 kirjahyllyä ja tuhat kirjaa noin suunnilleen. Välillä yritetään myydä niitä, mutta mistään ei viitsi luopua.

Meillä ei ole kirjoja, mutta ei ole telkkariakaan, netti riittää.

Kirjahylly on merkki sivistyksestä.

Kirjahylly jossa rivissä lukemattomia Remeksiä ja mmm-sarja.

Yksi mun unelmista on omistaa talo, jossa olisi tilaa erilliselle kirjastohuoneelle, se voisi olla samalla myös työhuone, mutta kirjahyllyt ja kirjat olisivat pääasia. Joukossa pitäisi olla paljon oman tieteenalani kirjallisuutta, taidekirjoja, kaunokirjallisuutta ja muuta minua kiinnostavaa kirjallisuutta. <3

Minulla on iso kirjahylly, jonka säilytän niin kauan kuin vain voin. Mietin aika tarkkaan mitä kirjoja haluan säilyttää vuodesta toiseen ja välillä teen inventaarion ja käyn läpi kirjani pistäen kiertoon ne, joista kykenen luopumaan. Yksi minulle rakas kirjasarja, joka vuodesta toiseen säilyttää paikkansa, on Grimbergin Kansojen historia. Luin sarjaa lapsena suurella mielenkiinnolla ja nykyisinkin selailen kyseisiä kirjoja usein, vaikka ne ovat jo vanhoja ja niiden sisältämä tietokin on vanhentunutta. 

Minulla on myös paljon puutarhakirjoja eri tyylisuunnista ja eri kasveista. Niitä on mukavampi tutkia kuin nettiä ja aina välillä tulee tarve etsiä jokin tiedonmurunen ja varmistaa miten jokin asia tehdään.

Meillä oli ennen paljon kirjoja, mutta ollaan käytännössä luovuttaa niistä kaikista. Lastenhuoneessa on lastenkirjoille hylly, teininhuoneessa on yksi 2,3x0,80m leveä hylly, jossa on teinin kirjoja, mappeja ja koulujuttuja ja meillä vanhemmille riittää 2,5x0,8m hylly niille muutamille kirjoille joilla on tunnearvoa (sukulaiskirjailijan kirjoja, väitöskirjoja, harvinaisempia opuksia, joiden löytäminen hankalaa, työkirjallisutta ja joitain lahjoja tai perinnöksi tulleita kirjoja). Tavalliset kirjat lainaamme kirjastosta ja lahjaksi saadut laitetaan kiertoon lukemisen jälkeen. Luemme paljon, mutta suurimman osan kirjoista vain kerran ja saa ne sieltä kirjastosta uudelleenkin lainaan.

No en nyt nimittäisi itseäni maanikseksi. Ehkäpä ikä selittää hieman, olen lähes nelikymppinen. Luen vuosittain 50 kirjaa. 20 vuodessa tämä tekisi jo 1000 kirjaa. Kierrätän kirjoja jatkuvasti, ja varsinkin kaikki ilmaishyllyistä ottamani kirjat laitan takaisin kiertoon luettuani.

Mikään kirjahyllyistäni ei ole jättimäinen, eikä varsinkaan statussymboli. Minä kun tykkään nuorille aikuisille suunnatuista kirjoista tyyliin Divergent ja Delirium. Minun ikäisistäni kertovat kirjat ovat aina sitä samaa, ensin mies jättää, nainen itkee, sitten nainen lähtee matkalle ja oppii kuulemaan sydämensä ääntä.

En pidä mitenkään ihmeellisenä, jos joku ei tykkää lukea. Silloin ei tietenkään tarvita kirjahyllyäkään. Minä en tarvitse autotallia kun en autoile. En usko että kukaan ihmettelee. Digikirjoja en lue, koska ne ovat riippuvaisia laitteista. Laitteita pitää latailla, ne rikkoontuvat, hukkuvat jne. Kirja toimii ilman sähköä, aina ja kaikkialla.

Minusta kirjojen kutsuminen ongelmajätteeksi on sivistymättömyyden merkki.

Vierailija kirjoitti:

Kirjahylly on merkki sivistyksestä.

Niin on....ja täynnä pölyä kerääviä rihkamamatkamuistoja ;D

"Yleinen mielipide" sisustusvalinnoistani ei kiinnostanut aikoinaan eikä kiinnosta nykyäänkään. 👌

Korkeakiiltovalkoisesta Ikean 4x4 Kallax-hyllystä ":)" löytyy kirjoja, sarjakuvia, koriste-esineitä, DVD-BOKSEJA ja – herranjumala – jopa CD-LEVYJÄ! Vuonna 2018!!

Vierailija kirjoitti:

Minusta kirjojen kutsuminen ongelmajätteeksi on sivistymättömyyden merkki.

Tää sama porvoolainen eri muodossa ilmestyy pari kertaa viikossa. Alkaa olla vähän väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on surullista. Lapset eivät enää juuri lue.

Tämä lukeminen/lukemattomuus ei kyllä yhtään korreloi siihen, onko massiivinen kirjahylly vai ei.

Meillä ei ole kirjahyllyä, paitsi lastenhuoneessa, täynnä lastenkirjoja.

Mä olen joskus nuorempana ollut kova lukemaan, ja kädessä oli lähes aina kirja, mutta siltikään mulla ei ole koskaan ollut kirjahyllyä. Olen aina lainannut kirjastosta, ja ne muutamat kirjat, jotka mulla on, on varastoitu kaappiin.

Mä en vaan kestä kirjoja esillä, jotenkin liian paljon yksityiskohtia, jos on hyllyt täynnä kirjaa sun muuta rompetta.

Että en laskisi kirjahyllyn puuttumista sivistymättömyydeksi. En vain pidä kirjahyllystä sisustuselementtinä.

Meillä on pölytiivis amerikkalaistyylinen kirjakaappi. Eivätpä kirjat pölyynny, kun vain pitää kirjakaapin ylös aukeavat ovet suljettuina!

Meillä on 2 vitriinihyllyä, johon mahtuu satoja kirjoja. Ymmärrän ap:n pointin, että juuri ne isot vanhat kirjahyllyt on ongelmajätettä. Minunkin mummolla on vanha, tumma, valtava kirjahylly, täynnä tietokirjoja yms. Samanlaisia hyllyjä on myynnissä torissa ja harvat ostaa, kun on nii painavia ja vie tilaa.

Nykyään ihmiset arvostaa kevyitä ja pieniä huonekaluja.

Mutta kirjojen lukeminen on minulle rakas harrastus. Nykyään enimmäkseen luen lastenkirjoja ääneen tytölleni. Nautin tosi paljon tästä ajasta kun tyttö on pieni, lukeminen viereikkäin sohvalla on parasta :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pölytiivis amerikkalaistyylinen kirjakaappi. Eivätpä kirjat pölyynny, kun vain pitää kirjakaapin ylös aukeavat ovet suljettuina!

Oot ihan teipannut ne kiinni?