Kauheaa katsoa taaksepäin ja nähdä suuret virheet, mitä on tullut tehtyä

Ensimmäinen suuri virhe oli lapsen tekeminen. Rakastan lasta kyllä, mutta lapsen isä on kauhea luuseri enkä ollut edes kemiallisella tasolla rakastunut. Pidin lapsen, koska olin aina halunnut lapsen ja minulle sanottiin, että lapseen kyllä rakastuu, vaikka alku ei olisikaan ollut ihan parhain ja näin pois päin. Oli tosi tyhmää kuunnella. Enemmän siis kadun lapsen isää kuin lasta. Olisi isä edes älykäs, hyvännäköinen tai luonteeltaan hyvä, mutta oikein mitään edullisia ominaisuuksia hänessä ei ole. Jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi olin henkisesti niin sekaisin että olin yhdynnässä sellaisen kanssa.
Toinen virhe liittyy sairauteen, jonka hoidossa tapahtui kauheita asioita, jotka johtivat pysyvään toiseen sairauteen. Sen kanssa on kauheaa elää, ja olen sen kautta menettänyt lähes kaiken mikä elämästä on tehnyt elämisen arvoista, mm. mukavan ulkoliikunnan ja suuren osan sosiaalisesta elämästäni.
Kamalaa, kun on tehnyt virheitä, joiden korjaamiseksi ei ole oikein mitään enää tehtävissä. Näin sitä sitten eletään.