Etä ja lähivanhemman erot ja erimielisyydet

Olen lapsille etä-äiti epäsäännöllinen työaikani takia. Exäni on normaalissa 8-16 työsuhteessa, joten oli helpompi lapsille jäädä hänen luokseen, ettei tarvitse yöpyä päiväkodissa. Sovimme alussa, että minä maksan päivähoidon, harrastukset, sekä vaatteet. Ostin myös auton, koska muutin kauemmaksi, ja en halunnut tämän vaikuttavan kehenkään. Olen siis kuljettanut lapsia harrastuksiin, sekä vienyt ja tuonut eksälle.

Minulla on kolmio, jotta lapsilla on oma huone, tavarat ja vaatteet täällä. Asun myös uuden miehen kanssa, eikä olisi lapsille reilua, jos heillä ei olisi omaa tilaa..

Eksä muutti nyt uuden naisen kanssa yhteen, ja päivähoito nousi 600e /kk, kun he laittoivat kysymättä minulta lapset yksityiseen päivähoitoon (ei ollut kuulemma kunnallista), ja nyt minun pitää maksaa puolet tästä + mies vaatii minulta elatusta 300e/per lapsi.

No joo, ymmärrän elatuksen, mutta olen mielestäni maksanut kaiken tarvittavan aina.. Miehen mielestä en tarvitse kolmiota, tai autoa, näistä kuulemma voin luopua. Hänen mielestään minun pitää maksaa lasten asumisesta hänen luonaan jne.

Minulla on samat kulut kuin hänelle, jos miettii lasten kannalta. Minulla pitää olla lapsille huone, tavarat, ruoat, matkakulut... Miksei näitä oteta huomioon etässä? Miksi vain lähin menot merkitsee?

En aio laista mitenkään elatuksesta, mutta ennen ne menivät vain suoraan lasten tarpeisiin ja nyt koen ettei minulla ole varaa ostaa heille elatuksen jälkeen oikeastaan mitään kummempaa.

En tiedä edes mitä tässä tarkoitan.. Jotenkin oon vain hukassa. Ja ei tarvitse ehdottaa lastenvalvojaa, tiedän kyllä että sinne voi mennä. Pohdin vain miksei etällä ole mitään merkitystä? Miksei etällä saa olla muita kuluja kuin vain lasten? MIksei etällä pidä olla isompaa kotia lapsia varten tai varaa ostaa lapsille tarvittavat asiat? Ei etä aina tarkoita sitä ettei se osallistu tai maksa mitään lapsiin liittyviä kuluja.. Lähi kuitenkin saa lapsilisät/tuet/verohelpotukset ja mitä kaikkea. Mitä etä saa? Maksajan ja syyllisen roolin loppuelämäksi...