Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin vaikea löytää hyviä ystäviä?
Ajoittain yksinäinen
11.03.2018 |
Miksi useimmiten on sellainen olo, että uusiin ihmisiin tutustuessa kaikki etenee kauhean kömpelösti ja monenlaisia jännitteitä nousee usein esiin? Näin siis silloin, kun yrität ihan puhtaalta kaveripohjalta tutustua toisiin.
Yrität uusiin ihmisiin tutustumista usein alkuinnostuksen vallassa jonkin aikaa aktiivisemmin, mutta sitten saat tarpeeksesi, koska koet toisen käytöksen perusteella saavasi liikaa ristiriitaisia viestejä (vaikea sopia tapaamisia, peruutuksia tulee, äkillisiä uskoutumisia toisen osapuolen taholta, asiat jäävät ilmaan roikkumaan, paljon hiljaisia hetkiä tai aikoja ilman tapaamista, vaikeita väittelyitä, odottamattomia lahjoja tai kehuja, jne.) Tulee vaikea olo, kun et tiedä missä oikein mennään ja päätät, ettet käytä enää aikaasi tähän ihmissuhteeseen.
Et silti ole tyytyväinen yksinoloonkaan, vaan kaipaisit enemmän mukavaa seuraa päiviisi. Tuleeko tästä koskaan elämässä yhtään helpompaa? Suurin osa ihmisistä tuntuu yleensä jäävän pelkiksi tuttaviksi. Aika taas erottaa toisinaan tehokkaasti vanhoista ystävistä, jos molemmat eivät ihmissuhteeseen yhtä lailla syystä tai toisesta panosta.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Onko sussa joku piirre mikä karkottaa. Oletko epäluotettava, jauhatko toisten asioista tms? Ehdotatko treffejä, kutsutko kylään vai jääkö tälläiset puheen ja aikomusten tasolle. Siis niinku muut vetäytyy sinusta eikä ystävyys etene pintaa syvemmälle kun muut tutustuu sinuun paremmin. Joku syy siihen on jos ystävyys ei kehity ja kerta toisen jälkeen loppuu kuin kananlento.
No, toivon ystävien olevan sellaisia täsmällisiä ihmisiä, jotka pyrkivät pitämään kiinni sovituista jutuista. En ole kovin sinut sellaisten ihmisten kanssa, jotka peruvat nopealla aikataululla tapaamisia, kun keksivätkin jotain muuta ohjelmaa, tulevat paikalle milloin sattuu eikä silloin kun on sovittu, unohtavat ilmoittaa peruutuksista, lupaavat olla yhteyksissä eivätkä olekaan jne. Jotkut tällaiset ihmiset kuvaavat itseään spontaaneiksi, mutta minua tämäntyylinen käytös lähinnä ärsyttää. Tämä ärsytys tuntuu sitten näkyvän omasta käytöksestä aika selvästi ja karsii ainakin osan ihmisistä pois heti alkuunsa mahdollisista uusista ystävistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sussa joku piirre mikä karkottaa. Oletko epäluotettava, jauhatko toisten asioista tms? Ehdotatko treffejä, kutsutko kylään vai jääkö tälläiset puheen ja aikomusten tasolle. Siis niinku muut vetäytyy sinusta eikä ystävyys etene pintaa syvemmälle kun muut tutustuu sinuun paremmin. Joku syy siihen on jos ystävyys ei kehity ja kerta toisen jälkeen loppuu kuin kananlento.
No, toivon ystävien olevan sellaisia täsmällisiä ihmisiä, jotka pyrkivät pitämään kiinni sovituista jutuista. En ole kovin sinut sellaisten ihmisten kanssa, jotka peruvat nopealla aikataululla tapaamisia, kun keksivätkin jotain muuta ohjelmaa, tulevat paikalle milloin sattuu eikä silloin kun on sovittu, unohtavat ilmoittaa peruutuksista, lupaavat olla yhteyksissä eivätkä olekaan jne. Jotkut tällaiset ihmiset kuvaavat itseään spontaaneiksi, mutta minua tämäntyylinen käytös lähinnä ärsyttää. Tämä ärsytys tuntuu sitten näkyvän omasta käytöksestä aika selvästi ja karsii ainakin osan ihmisistä pois heti alkuunsa mahdollisista uusista ystävistä.
Ap
Syystäkin ärsyynnyt. Tuollaisten ystävä ei pidäkkään olla. Mutta ei kai kaikki ole noin itsekkäitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sussa joku piirre mikä karkottaa. Oletko epäluotettava, jauhatko toisten asioista tms? Ehdotatko treffejä, kutsutko kylään vai jääkö tälläiset puheen ja aikomusten tasolle. Siis niinku muut vetäytyy sinusta eikä ystävyys etene pintaa syvemmälle kun muut tutustuu sinuun paremmin. Joku syy siihen on jos ystävyys ei kehity ja kerta toisen jälkeen loppuu kuin kananlento.
No, toivon ystävien olevan sellaisia täsmällisiä ihmisiä, jotka pyrkivät pitämään kiinni sovituista jutuista. En ole kovin sinut sellaisten ihmisten kanssa, jotka peruvat nopealla aikataululla tapaamisia, kun keksivätkin jotain muuta ohjelmaa, tulevat paikalle milloin sattuu eikä silloin kun on sovittu, unohtavat ilmoittaa peruutuksista, lupaavat olla yhteyksissä eivätkä olekaan jne. Jotkut tällaiset ihmiset kuvaavat itseään spontaaneiksi, mutta minua tämäntyylinen käytös lähinnä ärsyttää. Tämä ärsytys tuntuu sitten näkyvän omasta käytöksestä aika selvästi ja karsii ainakin osan ihmisistä pois heti alkuunsa mahdollisista uusista ystävistä.
Ap
Syystäkin ärsyynnyt. Tuollaisten ystävä ei pidäkkään olla. Mutta ei kai kaikki ole noin itsekkäitä?
On helpompaa kuvata miksi jokin ihmissuhde toimii hyvin kuin se, miksi jotkin ihmissuhteet jäävät vain hyvin pinnalliselle tasolle.
Tietynlainen itsekäs käytös toisen osapuolen taholta on useimmiten ollut se yleisin syy siihen, miksi tuttavuus ei ole edennyt kovin pitkälle. Joskus taas sitten syynä on saattanut olla se, että käsitys ystävyydestä on ilmeisesti ollut molemmilla erilainen, eikä yhteydenpitoa oikein ole mielestäni saatu toimimaan hyvin. Tai ehkä elämäntilanne ei ole ollut uudelle ystävyydelle silloin molemmilla sopiva, jos tapaamisista on kyllä puhuttu, mutta kun jotain olisi pitänyt sopia, niin onkin vedottu kiireisiin jne. Tällöin yleensä ihmissuhde on alun jälkeen jäänyt mitä kuuluu -tuttavuuden asteelle.
Ja toisinaan mielipiteet joissain omasta mielestä hyvin merkittävissä asioissa ovat olleet todella vastakohtaisia sellaisella tavalla, että toisen ihmisen seurassa on ollut hirveän vaikea olla (tai toinen ihminen on muuten vain tuntunut käytökseltään hyvin dominoivalta, jolloin vaikutus minuun on ollut melko lailla sama). Tällaisessa tapauksessa ihmissuhteet eivät välttämättä ole vain hiipuneet hiljaa pois, vaan ne ovat toisinaan päättyneet tavoilla, joista en aina ole ollut niin ylpeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu se täällä keskustelee itsensä kanssa ja on samaa mieltä itsensä kanssa.
Älkää muut tulko tänne keskustelemaan olemaan millään lailla mitään muuta mieltä. Hänellä on nyt taas tämmönen pohdiskelu päällänsä.
Oletko vähän vajaalla käyvä kuvittelija? Millähän lailla mä tässä keskustelen itseni kanssa, mikä sinut saa niin kuvittelemaan? Palstalla pohditaan vähän syvällisempiä aiheita, niin tämä ihminen ei osaa nähdä siinä, kuin yhden palstalaisen. Olisin sinuna huolissani realiteettien hukkaamisestani, sen verran pahoja harhoja suollat. Kirjoitin yhden viestin ketjuun, koska näen monet asiat samoin kuin aloittaja, kuten moni ketjuun kirjoittanutkin näkee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on jotain sinussa. Mulla on ystäviä ollut aina.
Ai kiva, Eilakin tuli keskusteluun. Mitäs Rampelle kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän keskusteluun ei taida enää uusia näkökulmia löytyä, kun meni jonkun sisäpiirin jutuksi. Pointti kävi selväksi, toisille ystävystyminen on hankalampaa kuin toisille ja ihmiset myös hakevat toistensa seuralta eri asioita. Ehkä minuakin vielä onnistaa ja löydän sitä samanhenkistä seuraa!
Ap
Onko sussa joku piirre mikä karkottaa. Oletko epäluotettava, jauhatko toisten asioista tms? Ehdotatko treffejä, kutsutko kylään vai jääkö tälläiset puheen ja aikomusten tasolle. Siis niinku muut vetäytyy sinusta eikä ystävyys etene pintaa syvemmälle kun muut tutustuu sinuun paremmin. Joku syy siihen on jos ystävyys ei kehity ja kerta toisen jälkeen loppuu kuin kananlento.