Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin vaikea löytää hyviä ystäviä?
Ajoittain yksinäinen
11.03.2018 |
Miksi useimmiten on sellainen olo, että uusiin ihmisiin tutustuessa kaikki etenee kauhean kömpelösti ja monenlaisia jännitteitä nousee usein esiin? Näin siis silloin, kun yrität ihan puhtaalta kaveripohjalta tutustua toisiin.
Yrität uusiin ihmisiin tutustumista usein alkuinnostuksen vallassa jonkin aikaa aktiivisemmin, mutta sitten saat tarpeeksesi, koska koet toisen käytöksen perusteella saavasi liikaa ristiriitaisia viestejä (vaikea sopia tapaamisia, peruutuksia tulee, äkillisiä uskoutumisia toisen osapuolen taholta, asiat jäävät ilmaan roikkumaan, paljon hiljaisia hetkiä tai aikoja ilman tapaamista, vaikeita väittelyitä, odottamattomia lahjoja tai kehuja, jne.) Tulee vaikea olo, kun et tiedä missä oikein mennään ja päätät, ettet käytä enää aikaasi tähän ihmissuhteeseen.
Et silti ole tyytyväinen yksinoloonkaan, vaan kaipaisit enemmän mukavaa seuraa päiviisi. Tuleeko tästä koskaan elämässä yhtään helpompaa? Suurin osa ihmisistä tuntuu yleensä jäävän pelkiksi tuttaviksi. Aika taas erottaa toisinaan tehokkaasti vanhoista ystävistä, jos molemmat eivät ihmissuhteeseen yhtä lailla syystä tai toisesta panosta.
Kommentit (47)
Ap, mitä tarkoitit tuolla "äkillisiä uskoutumisia"-jutulla? Kun eikö hyvän päivän tutun ystävästä juuri erota se, että voi myös uskoutua? Itse taas en ymmärrä "ystäviä", jotka eivät avaudu tai jaa myös joitakin negatiivisia asioita, joita kaikille elämän varrella tapahtuu jossain vaiheessa. Koen sellaisen ystävyyden pintapuolisena.
Siis ihan mielenkiinnosta kysyn :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitit tuolla "äkillisiä uskoutumisia"-jutulla? Kun eikö hyvän päivän tutun ystävästä juuri erota se, että voi myös uskoutua? Itse taas en ymmärrä "ystäviä", jotka eivät avaudu tai jaa myös joitakin negatiivisia asioita, joita kaikille elämän varrella tapahtuu jossain vaiheessa. Koen sellaisen ystävyyden pintapuolisena.
Siis ihan mielenkiinnosta kysyn :).
Tarkoitan tällä nyt sitä, että sama ihminen voi toiminnallaan välillä intensiivisesti yrittää vetää sinua lähelleen ja välillä työntää kauemmas. Et ole varma siitä, millainen suhteenne on ja se tekee olon hankalaksi. Osan ajasta suhteenne muistuttaa ystävyyttä, koska siinä on tietynlaista läheisyyttä ja osan ajasta tuntuu siltä, että olet vain kuvitellut kaiken, koska samasta ihmisestä ei aikoihin kuulukaan mitään. Sitten hän taas aloittaa uskoutumisen uudelleen... Lopulta et enää jaksa tällaista ihmissuhdetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu se täällä keskustelee itsensä kanssa ja on samaa mieltä itsensä kanssa.
Älkää muut tulko tänne keskustelemaan olemaan millään lailla mitään muuta mieltä. Hänellä on nyt taas tämmönen pohdiskelu päällänsä.
No sinun seuraasi en edes huolisi. Kyllä ihmisellä jotkut käytöstavat on oltava. Tuollainen ihmisten nimittely on täysin asiatonta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitit tuolla "äkillisiä uskoutumisia"-jutulla? Kun eikö hyvän päivän tutun ystävästä juuri erota se, että voi myös uskoutua? Itse taas en ymmärrä "ystäviä", jotka eivät avaudu tai jaa myös joitakin negatiivisia asioita, joita kaikille elämän varrella tapahtuu jossain vaiheessa. Koen sellaisen ystävyyden pintapuolisena.
Siis ihan mielenkiinnosta kysyn :).
Tarkoitan tällä nyt sitä, että sama ihminen voi toiminnallaan välillä intensiivisesti yrittää vetää sinua lähelleen ja välillä työntää kauemmas. Et ole varma siitä, millainen suhteenne on ja se tekee olon hankalaksi. Osan ajasta suhteenne muistuttaa ystävyyttä, koska siinä on tietynlaista läheisyyttä ja osan ajasta tuntuu siltä, että olet vain kuvitellut kaiken, koska samasta ihmisestä ei aikoihin kuulukaan mitään. Sitten hän taas aloittaa uskoutumisen uudelleen... Lopulta et enää jaksa tällaista ihmissuhdetta.
Ap
Ok, noi kyllä kuulostaa inhottavalta. Eli niinkuin sellaimen ihminen joka on ystävä kun itse tarvitsee ystävää, muttei ole siellä sua varten, vastavuoroisesti? Mulla on ollut myös yks tollanen "ystävä". Mutta sitten kun hän löysi työpaikaltaan ystävän -> ja sen ystävän kautta lisää ystäviä niin minun seura ei enää kelvannut. Kertaakaan en häntä enää nähnyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitit tuolla "äkillisiä uskoutumisia"-jutulla? Kun eikö hyvän päivän tutun ystävästä juuri erota se, että voi myös uskoutua? Itse taas en ymmärrä "ystäviä", jotka eivät avaudu tai jaa myös joitakin negatiivisia asioita, joita kaikille elämän varrella tapahtuu jossain vaiheessa. Koen sellaisen ystävyyden pintapuolisena.
Siis ihan mielenkiinnosta kysyn :).
Tarkoitan tällä nyt sitä, että sama ihminen voi toiminnallaan välillä intensiivisesti yrittää vetää sinua lähelleen ja välillä työntää kauemmas. Et ole varma siitä, millainen suhteenne on ja se tekee olon hankalaksi. Osan ajasta suhteenne muistuttaa ystävyyttä, koska siinä on tietynlaista läheisyyttä ja osan ajasta tuntuu siltä, että olet vain kuvitellut kaiken, koska samasta ihmisestä ei aikoihin kuulukaan mitään. Sitten hän taas aloittaa uskoutumisen uudelleen... Lopulta et enää jaksa tällaista ihmissuhdetta.
Ap
Ok, noi kyllä kuulostaa inhottavalta. Eli niinkuin sellaimen ihminen joka on ystävä kun itse tarvitsee ystävää, muttei ole siellä sua varten, vastavuoroisesti? Mulla on ollut myös yks tollanen "ystävä". Mutta sitten kun hän löysi työpaikaltaan ystävän -> ja sen ystävän kautta lisää ystäviä niin minun seura ei enää kelvannut. Kertaakaan en häntä enää nähnyt...
Toiset tuntuvat olevan sellaisia ihmisten kerääjiä, joille riittää ainakin toisinaan se, että on aina joku tuttu jossakin, johon voi ottaa yhteyttä jos siltä tuntuu, puuhata jotakin tai uskoutua. Toiset taas kaipaavat sellaisia ihmissuhteita, jossa ollaan syvällisemmin ja ehkä myös säännöllisemmin tekemisissä toistensa kanssa. Tällaisia ihmissuhteita taas ei sitten jaksa välttämättä pitää yllä niin kovin montaa kerrallaan.
Molemmat tyylit ovat tietysti yhtä hyviä, mutta ongelmia syntyy silloin, jos ihmiset haluavat ihmissuhteelta eri asioita. Silloin ihmissuhde usein päättyy ristiriitoihin tai ainakin alun jälkeen laimenee vahvasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on omituisia, ainakin Suomessa. Kamalasti mielenterveysongelmia, hyväksikäyttöä ja alkoholilla läträämistä. En jaksa enää edes alkaa kenenkään kaveriksi kun aina vaan seuraa harmia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitit tuolla "äkillisiä uskoutumisia"-jutulla? Kun eikö hyvän päivän tutun ystävästä juuri erota se, että voi myös uskoutua? Itse taas en ymmärrä "ystäviä", jotka eivät avaudu tai jaa myös joitakin negatiivisia asioita, joita kaikille elämän varrella tapahtuu jossain vaiheessa. Koen sellaisen ystävyyden pintapuolisena.
Siis ihan mielenkiinnosta kysyn :).
Varmaan sellaista, että ollaan vasta tutustumispohjalla ja toinen kertoo jostain vakavasta asiasta kuin esim omistavansa vakavan seksitaudin, pettäneensä kumppania tmv. Sellaista mihin on vaikea sanoa mitään kun toinen on vielä aika vieras. Tilanne voi olla tosi ahdistava ja luotaantyöntävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitit tuolla "äkillisiä uskoutumisia"-jutulla? Kun eikö hyvän päivän tutun ystävästä juuri erota se, että voi myös uskoutua? Itse taas en ymmärrä "ystäviä", jotka eivät avaudu tai jaa myös joitakin negatiivisia asioita, joita kaikille elämän varrella tapahtuu jossain vaiheessa. Koen sellaisen ystävyyden pintapuolisena.
Siis ihan mielenkiinnosta kysyn :).
Varmaan sellaista, että ollaan vasta tutustumispohjalla ja toinen kertoo jostain vakavasta asiasta kuin esim omistavansa vakavan seksitaudin, pettäneensä kumppania tmv. Sellaista mihin on vaikea sanoa mitään kun toinen on vielä aika vieras. Tilanne voi olla tosi ahdistava ja luotaantyöntävä.
Tämä myös!
Ap
Aloituksessa kuvattiin hyvin ilmiötä, jonka tunnistan osittain itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu se täällä keskustelee itsensä kanssa ja on samaa mieltä itsensä kanssa.
Älkää muut tulko tänne keskustelemaan olemaan millään lailla mitään muuta mieltä. Hänellä on nyt taas tämmönen pohdiskelu päällänsä.
No sinun seuraasi en edes huolisi. Kyllä ihmisellä jotkut käytöstavat on oltava. Tuollainen ihmisten nimittely on täysin asiatonta.
Ap
Voi ap, olet ilmeisesti aika uusi av:lla? Äitihullu on täällä jo kauan kirjoittanut mt-ongelmainen tapaus. Tästä kuitenkin näki mikä sinä olet. Olet valmis räyhäämään vieraille ihmisille, vaikka et tiedä edes mistään mitään.
Introvertit ja ekstrovertit kaipaavat erilaisia asioita. Toisenlaisen ihmisen seura voi olla hyväksi, mutta silloin syntyy myös äkkiä väärinymmärryksiä asioista kuten vaikkapa siitä, mitä ihmissuhteelta kumpikin toivoo. Pitäisi etsiä kompromisseja, jos ystävyyden tällöin halutaan toimivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu se täällä keskustelee itsensä kanssa ja on samaa mieltä itsensä kanssa.
Älkää muut tulko tänne keskustelemaan olemaan millään lailla mitään muuta mieltä. Hänellä on nyt taas tämmönen pohdiskelu päällänsä.
No sinun seuraasi en edes huolisi. Kyllä ihmisellä jotkut käytöstavat on oltava. Tuollainen ihmisten nimittely on täysin asiatonta.
Ap
Voi ap, olet ilmeisesti aika uusi av:lla? Äitihullu on täällä jo kauan kirjoittanut mt-ongelmainen tapaus. Tästä kuitenkin näki mikä sinä olet. Olet valmis räyhäämään vieraille ihmisille, vaikka et tiedä edes mistään mitään.
No sen verran tiedän, että käytöstapani ovat paremmat kuin sinulla. En nimittele ketään tietämättömäksi, mutta ehdotan silti, että voisit tarkistaa sanakirjasta mitä tarkoittaa räyhääminen ennen kuin tätä sanaa seuraavan kerran jossain yhteydessä käytät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu se täällä keskustelee itsensä kanssa ja on samaa mieltä itsensä kanssa.
Älkää muut tulko tänne keskustelemaan olemaan millään lailla mitään muuta mieltä. Hänellä on nyt taas tämmönen pohdiskelu päällänsä.
No sinun seuraasi en edes huolisi. Kyllä ihmisellä jotkut käytöstavat on oltava. Tuollainen ihmisten nimittely on täysin asiatonta.
Ap
Voi ap, olet ilmeisesti aika uusi av:lla? Äitihullu on täällä jo kauan kirjoittanut mt-ongelmainen tapaus. Tästä kuitenkin näki mikä sinä olet. Olet valmis räyhäämään vieraille ihmisille, vaikka et tiedä edes mistään mitään.
No sen verran tiedän, että käytöstapani ovat paremmat kuin sinulla. En nimittele ketään tietämättömäksi, mutta ehdotan silti, että voisit tarkistaa sanakirjasta mitä tarkoittaa räyhääminen ennen kuin tätä sanaa seuraavan kerran jossain yhteydessä käytät.
Ap
Ah, vai niin. Ole yksinäsi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu se täällä keskustelee itsensä kanssa ja on samaa mieltä itsensä kanssa.
Älkää muut tulko tänne keskustelemaan olemaan millään lailla mitään muuta mieltä. Hänellä on nyt taas tämmönen pohdiskelu päällänsä.
No sinun seuraasi en edes huolisi. Kyllä ihmisellä jotkut käytöstavat on oltava. Tuollainen ihmisten nimittely on täysin asiatonta.
Ap
Voi ap, olet ilmeisesti aika uusi av:lla? Äitihullu on täällä jo kauan kirjoittanut mt-ongelmainen tapaus. Tästä kuitenkin näki mikä sinä olet. Olet valmis räyhäämään vieraille ihmisille, vaikka et tiedä edes mistään mitään.
No sen verran tiedän, että käytöstapani ovat paremmat kuin sinulla. En nimittele ketään tietämättömäksi, mutta ehdotan silti, että voisit tarkistaa sanakirjasta mitä tarkoittaa räyhääminen ennen kuin tätä sanaa seuraavan kerran jossain yhteydessä käytät.
Ap
Ah, vai niin. Ole yksinäsi. :)
Parempi yksin kuin huonossa seura(ssasi)!
Ap
Ei niitä ystäviä enää aikuisena saa. Erittäin vaikeaa. Työelämästä niitä on hankalaa saada ellei käy hyvä tuuri ja työkavereilla on omat vastuualueet eikä tulisi ikäviä kilpailu/tai konfliktitilanteita
Aikuisena ystävystyminen on vaikeaa, koska ihminen pyrkii ystävystymään kaltaistensa kanssa. Kun 10 taaperoa laitetaan samalle hiekkalaatikolle, kaikkia heitä kiinnostaa neljä asiaa: ämpäri, lapio, hiekka ja toisensa. Ei ole mitään väliä, millaiset vaatteet toisella on, missä toinen asuu tai mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen. Kun lapsi kasvaa, hän alkaa kiinnostua erilaisista asioista. Ja asiat, joilla aiemmin ei ollut mitään merkitystä, muuttuvat merkityksellisiksi. Aikuisena meillä on omat kiinnostuksenkohteemme, arvomaailmamme ja asenteemme. Ystävystyäksemme meidän pitäisi löytää joku, jolla on samat kiinnostuksenkohteet, samanlainen arvomaailma ja samanlaiset asenteet. Ja tämän pitää vielä tapahtua hetkellä, jolloin molemmilla on kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena ystävystyminen on vaikeaa, koska ihminen pyrkii ystävystymään kaltaistensa kanssa. Kun 10 taaperoa laitetaan samalle hiekkalaatikolle, kaikkia heitä kiinnostaa neljä asiaa: ämpäri, lapio, hiekka ja toisensa. Ei ole mitään väliä, millaiset vaatteet toisella on, missä toinen asuu tai mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen. Kun lapsi kasvaa, hän alkaa kiinnostua erilaisista asioista. Ja asiat, joilla aiemmin ei ollut mitään merkitystä, muuttuvat merkityksellisiksi. Aikuisena meillä on omat kiinnostuksenkohteemme, arvomaailmamme ja asenteemme. Ystävystyäksemme meidän pitäisi löytää joku, jolla on samat kiinnostuksenkohteet, samanlainen arvomaailma ja samanlaiset asenteet. Ja tämän pitää vielä tapahtua hetkellä, jolloin molemmilla on kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä.
Tuo on ihan totta. Ystävystyminen aikuisena on hankalaa, muttei mahdotonta, koska ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat myös itse. Jossain vaiheessa voikin huomata kaipaavansa jotain uudentyyppistä seuraa vanhojen tuttavuuksien rinnalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena ystävystyminen on vaikeaa, koska ihminen pyrkii ystävystymään kaltaistensa kanssa. Kun 10 taaperoa laitetaan samalle hiekkalaatikolle, kaikkia heitä kiinnostaa neljä asiaa: ämpäri, lapio, hiekka ja toisensa. Ei ole mitään väliä, millaiset vaatteet toisella on, missä toinen asuu tai mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen. Kun lapsi kasvaa, hän alkaa kiinnostua erilaisista asioista. Ja asiat, joilla aiemmin ei ollut mitään merkitystä, muuttuvat merkityksellisiksi. Aikuisena meillä on omat kiinnostuksenkohteemme, arvomaailmamme ja asenteemme. Ystävystyäksemme meidän pitäisi löytää joku, jolla on samat kiinnostuksenkohteet, samanlainen arvomaailma ja samanlaiset asenteet. Ja tämän pitää vielä tapahtua hetkellä, jolloin molemmilla on kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä.
Tuo on ihan totta. Ystävystyminen aikuisena on hankalaa, muttei mahdotonta, koska ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat myös itse. Jossain vaiheessa voikin huomata kaipaavansa jotain uudentyyppistä seuraa vanhojen tuttavuuksien rinnalle.
Ap
Ystävystyminen aikuisena ei ole mielestäni yhtään sen vaikeampaa kuin nuorempana/lapsena. Miksi ihmeessä se olisi? Jos et saa aikuisena ystäviä, niin kannattaa miettiä oletko esimerkiksi nyt kiireinen, tosikko, suvaitsematon, varautunut, äkäinen tai vaativa? Olitko lapsena/nuorena ehkä rennompi, suvaitseva, iloinen ja tyytyväinen ihminen, joka oli kaveri erilaisten ihmisten kanssa?
Oma nykyinen käytöksesi peilaa siis moneen, myös vieraisiin ihmisiin tutustumisessa. Mieti käytöstäsi ja ajattele oletko sinä tutustumisen ja ystävyyden arvoinen ihminen. Mitä ystävyydeltä haluat, mitä toivot, mitä vaadit, mitä et halua?
Mieti myös miten ihmisille puhut, miten heitä kohtelet ja miksi/mihin jotkut aika lupaavan tuntuiset kaveruussuhteet ovat kaatuneet. Ovatko ne loppuneet sen takia, että sinä olet huomannut ihmisissä ikäviä asioita vai sen takia, että he ovat huomanneet sinussa ikäviä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena ystävystyminen on vaikeaa, koska ihminen pyrkii ystävystymään kaltaistensa kanssa. Kun 10 taaperoa laitetaan samalle hiekkalaatikolle, kaikkia heitä kiinnostaa neljä asiaa: ämpäri, lapio, hiekka ja toisensa. Ei ole mitään väliä, millaiset vaatteet toisella on, missä toinen asuu tai mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen. Kun lapsi kasvaa, hän alkaa kiinnostua erilaisista asioista. Ja asiat, joilla aiemmin ei ollut mitään merkitystä, muuttuvat merkityksellisiksi. Aikuisena meillä on omat kiinnostuksenkohteemme, arvomaailmamme ja asenteemme. Ystävystyäksemme meidän pitäisi löytää joku, jolla on samat kiinnostuksenkohteet, samanlainen arvomaailma ja samanlaiset asenteet. Ja tämän pitää vielä tapahtua hetkellä, jolloin molemmilla on kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä.
Tuo on ihan totta. Ystävystyminen aikuisena on hankalaa, muttei mahdotonta, koska ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat myös itse. Jossain vaiheessa voikin huomata kaipaavansa jotain uudentyyppistä seuraa vanhojen tuttavuuksien rinnalle.
Ap
Ystävystyminen aikuisena ei ole mielestäni yhtään sen vaikeampaa kuin nuorempana/lapsena. Miksi ihmeessä se olisi? Jos et saa aikuisena ystäviä, niin kannattaa miettiä oletko esimerkiksi nyt kiireinen, tosikko, suvaitsematon, varautunut, äkäinen tai vaativa? Olitko lapsena/nuorena ehkä rennompi, suvaitseva, iloinen ja tyytyväinen ihminen, joka oli kaveri erilaisten ihmisten kanssa?
Oma nykyinen käytöksesi peilaa siis moneen, myös vieraisiin ihmisiin tutustumisessa. Mieti käytöstäsi ja ajattele oletko sinä tutustumisen ja ystävyyden arvoinen ihminen. Mitä ystävyydeltä haluat, mitä toivot, mitä vaadit, mitä et halua?
Mieti myös miten ihmisille puhut, miten heitä kohtelet ja miksi/mihin jotkut aika lupaavan tuntuiset kaveruussuhteet ovat kaatuneet. Ovatko ne loppuneet sen takia, että sinä olet huomannut ihmisissä ikäviä asioita vai sen takia, että he ovat huomanneet sinussa ikäviä asioita?
Lapsena tietysti olin nykyistä välittömämpi, ihan kuten moni muukin aikuisikään verrattuna. Se tietysti helpotti ihmisiin tutustumista.
Nuorena taas olin nykyistä halukkaampi miellyttämään toisia. Enää en ole yhtä ns. joustava, koska toivoisin ihmissuhteiden olevan paremmin tasapainossa kuin nuoruudessani.
Tällä hetkellä mietinkin aika paljon sitä, mitä itse oikein ihmissuhteilta toivon. Ensisijaisesti sellaista mukavaa yhdessäoloa toisten kanssa ja myös tietynlaista ennakoitavuutta.
Ap
Ap, hyvä kun kirjoitit. Ymmärrän pointtisi. Väitän, että osittain on kyse suomalaisuudesta, jostain sisäänrakennetusta ominaispiirteestä. Emme ne niin helposti päästä uutta ihmistä elämäämme.
Olen asunut ulkomailla ja tutustuminen ja uusien ystävyyssuhteiden luominen oli paljon helpompaa. Ja nuo ystävyyssuhteet ovat kestäneet ja syventyneet vuosien myötä.
Itse olen löytänyt aikuisiällä uusia ystäviä harrastusten kautta. Samat mielenkiinnon kohteet ovat edesauttaneet tutustumista.
Ja olen myös menettänyt ystäviä. Pitkä ystävyyssuhde päättyi kuin seinään ei minun vaan ystäväni taholta. Katsoin toki peiliin mutta tässä tapauksessa syytä ei löytynyt minusta. Joskus elämä vain menee niin ettei sen toisen ihmisen valintoihin ja ja ajatuksiin voi juurikaan vaikuttaa. Jos hän ei halua pitää yhteyttä tai projisoi omat ongelmansa sinuun, niin onko se ystävyyttä, onko se sen arvoista?