Lue keskustelun säännöt.
Sain raivarin lapselle
Surkein äiti
11.03.2018 |
Tapahtui aamupäivällä, on paha mieli. Huusin todella rumasti ja raivoissani. Totaalinen flippaaminen.
7v lapsi temppuroi ruokapöydässä toistamiseen. Aamulla sama homma, jolloin myös kieltäytyi lähtemästä kauppaan kovasanaisesti. Kiva aamun aloitus. Ei syönyt tarjoamiani ruokia, vaan sanoi että on kuulemma pahaa ja vaati muuta.
Aikaisemmin on osannut pöytätavat ja ruoka kuin ruoka on kelvannut, nyt viimeiset puoli vuotta taantunut, nirsoontunut ja alkanut käyttäytymään röyhkeästi ja määräilevästi.
Tiedän, ei oikeuta huutamiseen ja raivoamiseen, mutta ajattelimpa kertoa tilanteen kulun.
En ole varma, kestänkö flippaamatta toistamiseen.
Rakastan häntä silti enemmän kuin mitään, tuntuu todella pahalta tämä.
Loppupäivä mennyt asiasta jutellessa, anteeksi pyysin tottakai ja puhuttiin niistä pöytätavoista ja siitä, miten niitä ruokia syödään mitä tarjotaan, jos on nälkä.
Inhoan ruoanlaittoa.
Kommentit (23)
Olin kauhea lapselleni (silloin 3 v tyttö) kun kävin läpi avioeroa väkivaltaisesta miehestä ja olimme paenneet toiseen kaupunkiin... ei aina kestänyt/jaksanut senikäisen tinttailua ja hermo meni varsinkin kun oli nukkumaanmenoaika ja olisin saanut edes jokusen hetken vain itselleni..... En käynyt kiinni mutta huusin kyllä :(
Vieläkin tunnen suurta surua ja syyllisyyttä asiasta, vaikka tytöstä kasvoi kyllä omillaan pärjäävä, nyt 31-vuotias upea nainen.
Ei tämä varmaan sinua lohduttanut, mutta kerroin siksi, että et peruuttamatonta vahinkoa saanut aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ottaa kantaa, jos et kerro tarkemmin mitä teit ja sanoit. Sillä aika paljon merkitystä. Ylilyöntejä sattunee jokaisella ja sen ajattelen olevan inhimillistä ja tervettä, mutta sopivissa rajoissa. Lapi näkee että aikuinenkin mokaa, pyytää anteeksi ja jatkaa elämää.
Helppo lapsi sinulla ollut jos vasta nyt 7 vuotiaana nikkuroi ruokapöydässä ja ulos lähtemisen yhteydessä... t.4v kestouhmiksen äiti joka menettää hermonsa vähintään kerran päivässä.
Tämä on vaan niin raskasta joskus. Olen siis yh, ja totaalisen täynnä minun kahden leikki-ikäisen keskinäistä taistelua ja tätä uhmaa. Venkoilua joka asian suhteen, mikään ei kelpaa.. Kaupaan heidät on pakko ottaa mukaan, en uskalla keskenäänkään jättää.
Olen niin yksin, uupunut ja kertakaikkisen paska äiti.
Päivät on yhtä selviytymistä. Pelkään miten tämä vaikuttaa lapsiin. Pelkään, että he masentuvat ja että huutamiseni saa heidät tuntemaan itsensä surkeiksi.
Kaikenmaailman lässykät niitä lapsia hankkiikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noita satunnaisia raivareita tarvitse katua ja anteeksi pyydellä, lapsen pitääkin pelästyä ja nähdä että oot tosissas. Ehkä nyt loppuu se pelleily.
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa. Mitä teen?
En voi unohtaa lapsen pelokasta, surkeaa ilmettä ja lohdutonta itkua.
Joka ei mieltään pahoita ei tapojaan paranna. Eipä varmasti ihan heti öykkäröi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kirkuin, että nyt syöt ruokas. Ei syönyt vaan ulvoi. Häivyt pois pöydästä etkä ulvo, räyhäsin.
Meni huoneeseensa itkemään. Jatkoin vielä pari minuuttia huutamista, mm. marttyroin että vaivalla teen terveellistä ja hyvää ruokaa ja sitten vaan haukut ruuaan jne jne. Pauhasin pöytätavoista. Kaupassakäynnin välttämättömyydestä. Huusin, että minä määrään täällä.
Huhhuh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muijalla on kehitysvammainen lapsi. Huutaa ja raivoaa lapselle joka päivä, koska lapsi riehuu ja heittelee tavaraa. Itse en jaksa puuttua, koska ei ole minun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vaan niin raskasta joskus. Olen siis yh, ja totaalisen täynnä minun kahden leikki-ikäisen keskinäistä taistelua ja tätä uhmaa. Venkoilua joka asian suhteen, mikään ei kelpaa.. Kaupaan heidät on pakko ottaa mukaan, en uskalla keskenäänkään jättää.
Olen niin yksin, uupunut ja kertakaikkisen paska äiti.
Päivät on yhtä selviytymistä. Pelkään miten tämä vaikuttaa lapsiin. Pelkään, että he masentuvat ja että huutamiseni saa heidät tuntemaan itsensä surkeiksi.
Vie lapset laitokseen ja nauti vapaudestasi. Hommaa uus mies ja alota alusta.
En ymmärrä ihmisiä, jotka pakottavat itseään pitämään lapsia joita ei edes jaksa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis kirkuin, että nyt syöt ruokas. Ei syönyt vaan ulvoi. Häivyt pois pöydästä etkä ulvo, räyhäsin.
Meni huoneeseensa itkemään. Jatkoin vielä pari minuuttia huutamista, mm. marttyroin että vaivalla teen terveellistä ja hyvää ruokaa ja sitten vaan haukut ruuaan jne jne. Pauhasin pöytätavoista. Kaupassakäynnin välttämättömyydestä. Huusin, että minä määrään täällä.
Huhhuh...
Mitä marttyrointia tuo muka on? Vai haluatko kenties kasvattaa kurittoman kakaran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsi 7 v pärjää kotona kauppareissun ajan. Lisäksi jos oot yhen kerran menettänyt malttisi ei kait tuo ny maailmaa kaada. Minulle haistatellaan tervetuloa sitten teinien elämään. Mutta eipä lapsella ole muita kelle kiukkuaa niin se vaan menee
No eihn tuo nyt pahalta kuulosta. Ehkä sen huutamisen voi ensi kerralla jättää pois mutta kyllä meillä jo 3v joutuu pois pöydästä jos ei kelpaa. Minä en jaksa katsella ruokapöydässä yököttelyä enkä huutamista. Jos ruoka ei kelpaa, ei ole pakko syödä ja voi poistua. Yritän välttää huutamista mutta kyllä sitäkin tulee tehtyä, vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan. Unohda nyt jo tapahtunut, ei se lapsi yhdestä huutamisesta mene rikki. Olet pyytänyt anteeksi ja asiasta on monta tuntia aikaa, anna koko jutun jo olla.
Vierailija kirjoitti:
muijalla on kehitysvammainen lapsi. Huutaa ja raivoaa lapselle joka päivä, koska lapsi riehuu ja heittelee tavaraa. Itse en jaksa puuttua, koska ei ole minun lapsi.
Eikä äijällä liiku päässä sen vertaa, että tajuaisi muijan raivoavan kahta kauheammin siksi, että tuli vielä mentaalilahna otettua lisävaivoiksi. Tee osasi tai häivy. Jumankauta. Aikuinen mieskö olet muka olevinasi?
Lapsen on hyvä nähdä, että äitikin on vain ihminen inhimillisine tunteineen. Uskallan väittää, että enemmän tuo sinua vaivaa kuin lasta.
Kyllä se lapsi tietää, että rakastat ja rakastaa takaisin.
Olet ihminen. Jokaisella ihmisellä palaa joskus hermo, vaikka järjellisesti tietäisikin sen olevan huono ratkaisu. Vaikka lapsellesi tuli paha mieli, en usko että olet aiheuttanut hänelle sen suurempaa traumaa :)
Tärkeimmät asiat olet jo tehnyt. Vaikka huusit, et käyttänyt väkivaltaa. Se, että juttelit lapsesi kanssa jälkikäteen ja pyysit anteeksi, on hienoa. Osoitat teollasi lapselle esimerkkinä (ja voit myös sanoittaa hänelle sen) että myös me aikuiset teemme virheitä ja kohtelemme toisia ihmisiä väärin, jolloin oikea tapa toimia on pyytää anteeksi ja koittaa muuttaa käytöstään.
Ei tuo kovin pahalta kuulosta. Minun äiti löi minua takapuoleen, jos en käyttäytynyt, ja luulen, että tiukka kuri lapsuudessa on keskeinen syy sille, että olen pärjännyt myöhemmin elämässä, saanut hyväpalkkaisen työn ja runsaasti omaisuutta.
N46
Auttakaa. Mitä teen?
En voi unohtaa lapsen pelokasta, surkeaa ilmettä ja lohdutonta itkua.