Mitä tekisit, jos kasille ensi vuonna menevä lapsesi ilmottaisi lopettavansa koulun?

voisin tylysti ilmoittaa, että hankkii sitten työpaikan ja muuttaa kotoa pois. Elättäköön itse itsensä.

Uhkauksia milloin mistäkin tekemättä jättämisestä satelee tätä nykyä niin tiuhaan tahtiin, etten paljon korvaani lotkauttaisi. En siis suhtautuisi vakavasti ennen ensi syksyä. :D

ja jos on niin miksi haluaa lopettaa koulunkäynnin. Taustalla voi olla kiusaamista, masennusta tms. Jos lapsi tuntuu olevan syrjäytymisvaarassa ota yhteyttä koulun oppilashuoltoryhmään. Siellä on asiantuntijoita joilla on kenties vaikutusmahdollisuuksia ja saat jaettua huolesi luottamuksellisesti.

Murkkuikä on monilta unohtunut kun tänne vastailee asiattomuuksia.

Eihän peruskoulu ole pakollinen, vaan oppivelvollisuus vai miten se menikään :)

En pakottaisi. Noin iso osaa olla kotona päivät yksinkin, niin että kotiopetuksen edellytyksenä ei ole edes se, että toisen vanhemmista olisi jäätävä pois töistä. Ottaisin selvää kotiopetuksesta ja puhuisin siitä vakavasti lapsen kanssa, tehden selväksi kaiken sen, mitä häneltä sitten tullaan odottamaan kotona, jos ei aio käydä koulussa.

14-vuotias ei itse todellakaan tiedä, mikä on hyvästä. Kouluun vaan ja suu suppuun. Murkuthan tarvii vaan syitä purnata ja selvät rajat.

Jos kyse on masennuksesta, kiuksaamisesta tms., voisin harkita kotikoulua muiden vaihtoehtojen (esim. koulunvaihto) ohella.



Jos vaan uhoaisi, kehottaisin varmaan tekemään opintosuunnitelman kahdeksi seuraavaksi vuodeksi, jotta voi tenttiä peruskoulun lopun läpi. Ehkäpä keskustelun myötä tajuaisi, että helpompi se on käydä koulua kuitenkin.

Meillä tyttö inhosi koulua 7-luokalla, olisi halunnut jäädä kotiin ja suorittaa yksityisesti, en suostunut, vaikka olisi pystynyt siihen. Opiskelu on hänelle yhtä helppoa kuin uiminen kalalle. Tyttö vaihtoi koulua viime syksynä ja on nyt tyytyväinen. Kahden eri koulun välillä vallitsi täysin erilainen kulttuuri. Tämä nykyinen koulu on lähempänä, vaikka on eri kunnassa. Myös kaverit on osin tuttuja ja uusiakin on tullut.

Jos koulussa olisi ongelmia, yrittäisin saada lapsen esim toiseen kouluun, mutta noin vain ei koulua lopttaisi!



(Tietenkin tässä on hyvä vaahdota, kun oma lapsi vasta aloittaa koulun...)

Ja tässä kysyttiin, mitä itse ko. tilanteessa tehtäisiin. Voi hyvinkin olla, että olen hullu.



Mutta sitten ihan vakavasti, itse en usko, että murkkukaan ihan kevyesti vaan purnatakseen päättää tosta vaan, että jäänpäs pois koulusta, vailla ihan oikeita syitä. Kyllä murkkukin pitää ottaa tosissaan, ja se asia, että murkullakin voi olla ihan oikeita, hänelle itselleen kamalia pulmia ja ongelmia vaikka nyt sitten siellä koulussa, ja ainakin tarkoin ottaa selvää, mikä siellä mättää, ennen kuin pakottaa takaisin.



10

En vähättelisi nuoren puheita, vaan ottaisin ne vakavasti. Aina lötyy ratkaisu ja vaihtoehto ongelmiin, mutta ensin on löydettävä se villakoira ydin.

...viimeinen oljenkorsi olisi huostaanotto. peruskoulu on käytävä tavalla tai toisella

Peruskoulu ei todellakaan ole mikään laillinen edellytys Suomessa.

No kuulostaa karulta, mutta se olisi siis viimeinen keino. Jos lapsi ei pysty käymään pekua, niin todennäköisesti on isoja ongelmia. Kotiopetus voi olla yksi vaihtoehto, jos vanhemmat päteviä.

Ihan kuka tahansa saa oikeasti opettaa lapsensa kotona.

näin sitä tulee väärinkäsityksiä, kun yrittää ilmaista itseään lyhyesti...siis en tarkoittanut, että vanhempien tulisi olla opeja, vaan että heillä olisi edellytykset opettaa. Mutta voi olla liian iso pala, jos nuori oireilee niin ettei halua/pysty menemään kouluun...miten sitten omat vanhemmat pystyisivät häntä opettamaan?

Häntä kiusattiin, mutta ei nyt kai mitään ihan karmeaa. Hän vaan koki koulun kuitenkin tosi ikävänä paikkana, eikä halunnut sinne enää mennä. No, omat vanhempansa olivat sitten sitä mieltä, että eivät pakota. Jotenkin kai kotonakin kaveri oli " oireillut" ja ajattelivat, että olkoon kotona sitten. Kaveri siis kävi 8. ja 9. luokan kotoa. Oli edelleen tekemisissä kavereittensa kanssa, mutta ei vaan mennyt kouluun. Teki päivän kouluhommat hujauksessa aamuisin, ja keskittyi sitten iltapäivät harrastuksiinsa ja oli tyytyväinen. Ja pääsi sitten toivomaansa jatkokoulutukseenkin. Niin että ei sen välttämättä huonosti tarvitse mennä.

Ja ap:lle. Kuinka tilanne on päässyt kärjistymään noin pahaksi? Ei tämä varmaan ihan yks kaks tullut? Ainakin tekisin seuraavaa:

- Tekisin jonkun sopimuksen, lähtökohta on se, että sinä olet huoltaja ja lapsi alaikäinen. Sanoisin, että siitä en tingi, että koulu käydään loppuun. Sitten kävisin positiivisessa hengessä kaupaa sillä, mitä lapsi haluaa tai tarvitsee. Tukea, yhteisen palkintomatkan, tukiopetusta, enmmän aikaa kanssani, toiseen kouluun, pienluokkaan - - - mutta pitäisin kiinni siitä, että koulu käydään lpoouun. Neuvottelisin ja vääntäisin. Ja yritäisin hillitä itseni. Kertoisin asiallisesti mitä tässä yhtseikunnassa hän valitsee, jos valitsee koulun keskeyttämisen. Kertoisin, millaiset ovet avautuvat, jos jatkaa koulun loppuun vrt keskeytys. Se tulee seuraamaan koko elämän ajan. Yrittäisin keksiä, mitä lapsi haluaisi koulun ohella esim harrastaa. Lapsesi tarvitsee tukea teiltä vanhemmilta. Ei huutamist5a, ei lepsuilua, selkeät säännöt.

tiedän