Miksi nämä Espanjan löytökoirien yms. löytökoirien pelastajat/aktiivit eivät yritä puuttua kulkukoiraongelmiin muulla tavalla kuin saada koiria sijoitetuksi lemmikeiksi?

Vierailija kirjoitti:

Kulkukoiria välittävät yhdistykset toimivat kohdemaissa muunmuassa valistamalla, steriloimalla ja vaikuttamalla paikallisten tarhojen elinolosuhteita. Adoptioiden ei odoteta ratkaisevan kulkueläinongelmaa ja se onkin vain pieni osa useimpien yhdistysten toiminnasta.

Rescueyhdistysten (kuten Kulkurit ry tai Viipurin koirat) nettisivuilla on paljon tietoa ruohonjuurotason toiminnasta - kannattaa tutustua, siinä riittää taivasteltavaa :)

Näin. Tämäkin olisi ollut helposti selvitettävissä, mutta ihmiset mieluummin vouhkaavat omien ennakkoluulojensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi kulkukoiria, ei olisi mitään, mitä sääliä ja touhottaa. 

Eikä saisi lehdet juttuja..

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Onko sinulla tietoa ja kokemusta asiasta vai miksi väität noin? Itse olen toiminut vapaaehtoisena mm. kodittomien alkoholistien parissa. Se on hyvin rankkaa, eikä sovi kaikille. Osa näistä ihmisistä ei edes halua ottaa apua vastaan ja osa on aggressiivisia.

Yritin keksiä tuohon sellaista esimerkkiä tapauksesta, jossa ihminen on avun tarpeessa täällä Suomessa ja vielä saattaa olla aika lähellä sellaista ihmistä, joka tykkäisi olla auttaja. Mutta valitettavasti tämä suomalainen tapaus ei ole sellainen, josta saisi ihanan sankaritarinan/selviytymistarinan, siten että sen voisi jakaa somessa tai kirjoittaa lehtijutun. Pahoittelut, jos esimerkki oli huono. Toivottavasti nappasitte kuitenkin ajatuksen. :)

Eli sinun periaatteellasi ei voi auttaa ulkomailla apua tarvitsevia, koska ensin täytyy auttaa suomalaisia. Ei nämä poissulje toisiaan, aina voi auttaa molempia.

Ei tuossa vaan ole mitään järkeä varta vasten kuskata uusia eläintauteja Suomeen, kun koiran voi ottaa ihan Suomen rajojen sisäpuolelta. Siinä ehkä auttaa sitä yhtä koiraa, mutta samalla altistaa muut koirat Suomessa taudeille joita täällä ei ennestään ole. Ja tiedän kyllä että noita tauteja yritetään seuloa ja koiria rokottaa yms. silti niitä tulee.

Miten sinä autat näitä ”spurguja”? Avustatko mitään yhdistystä tai toimitko vapaaehtoisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi kulkukoiria, ei olisi mitään, mitä sääliä ja touhottaa. 

Eikä saisi lehdet juttuja..

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Onko sinulla tietoa ja kokemusta asiasta vai miksi väität noin? Itse olen toiminut vapaaehtoisena mm. kodittomien alkoholistien parissa. Se on hyvin rankkaa, eikä sovi kaikille. Osa näistä ihmisistä ei edes halua ottaa apua vastaan ja osa on aggressiivisia.

Yritin keksiä tuohon sellaista esimerkkiä tapauksesta, jossa ihminen on avun tarpeessa täällä Suomessa ja vielä saattaa olla aika lähellä sellaista ihmistä, joka tykkäisi olla auttaja. Mutta valitettavasti tämä suomalainen tapaus ei ole sellainen, josta saisi ihanan sankaritarinan/selviytymistarinan, siten että sen voisi jakaa somessa tai kirjoittaa lehtijutun. Pahoittelut, jos esimerkki oli huono. Toivottavasti nappasitte kuitenkin ajatuksen. :)

Eli sinun periaatteellasi ei voi auttaa ulkomailla apua tarvitsevia, koska ensin täytyy auttaa suomalaisia. Ei nämä poissulje toisiaan, aina voi auttaa molempia.

Ei tietenkään poissulje toisiaan.

Mutta siis sen voi ajatella niinkin, että suomalaisilla kohteilla on "markkinointiongelma", jos hellyyttävä espanjalainen koira tarvitsee suomalaisen mielestä enemmän apua kuin vaikka ihan sadan metrin päässä tuosta suomalaisesta oleva muu kohde.:) (Olettaen, että ennen somea ja nykyisen kaltaista mediaa saman henkilön varat ja energia menivät johonkin muuhun.)

Kysymykseni siis on oikeastaan se, että miksi joku tuhansien kilometrien päässä oleva kohde nousee tärkeämmäksi:)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on espanjalainen koira, mutta en ostele henkkamaukka tms. halpisvaatteita, en lentele lentokoneella jne. Eli ollaan varmaan tasoissa monen toisen kanssa vastuullisen toiminnan kanssa. 

"en lentele lentokoneella", mutta minulla on Espanjalainen koira???

-Merikontissako se koira tuli, vai uiden?

Trolli.

Eikä edelleenkään ole vastuullista ottaa ulkomaalaista koiraa Suomessa riittää kyllä koiria kaikille halukkaille.

Naapuriinkin syntyi hetki sitten lapsi, nyt haluaisivat aikuisesta koirastaan eroon olosuhteiden pakottamana, otatko sinä tämän terrierin itsellesi?

Miksi Afrikkaan ym. lähetetään kehitysapua, joka vaan korkeintaan lisää syntyvyyden kasvua, vaikka nimenomaan sitä pitäisi vähentää? Ja miksi raahataan heitä kotikonnuiltaan tänne?? Yksi suu syömään ja kohta niitä sikiääkin jo sata ja tuhat ja.... Mistä sitten rahat?

Miksi tehdään ilkivaltaa päästämällä turkistarhurien ketut ja minkin luontoon, missä ne eivät todellakaan säily hengissä, ja tuhotaan laillinen elinkeino? Oman käden oikeus ja varsinaista julmuutta.  Pitäisi puuttua muulla tavalla, jotta ammatin harjoittaminen saataisiin loppumaan.

Ja sama näiden koirien kanssa.

Pitäisikö puuttua siihen varsinaiseen syyhyn, ei seuraukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi kulkukoiria, ei olisi mitään, mitä sääliä ja touhottaa. 

Eikä saisi lehdet juttuja..

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Onko sinulla tietoa ja kokemusta asiasta vai miksi väität noin? Itse olen toiminut vapaaehtoisena mm. kodittomien alkoholistien parissa. Se on hyvin rankkaa, eikä sovi kaikille. Osa näistä ihmisistä ei edes halua ottaa apua vastaan ja osa on aggressiivisia.

Yritin keksiä tuohon sellaista esimerkkiä tapauksesta, jossa ihminen on avun tarpeessa täällä Suomessa ja vielä saattaa olla aika lähellä sellaista ihmistä, joka tykkäisi olla auttaja. Mutta valitettavasti tämä suomalainen tapaus ei ole sellainen, josta saisi ihanan sankaritarinan/selviytymistarinan, siten että sen voisi jakaa somessa tai kirjoittaa lehtijutun. Pahoittelut, jos esimerkki oli huono. Toivottavasti nappasitte kuitenkin ajatuksen. :)

Ei ymmärretty sun ajatusta. Lehdissä, telkkarissa ja somessa on usein paljon juttuja kodittomista ja muista apua tarvitsevista. Jostakin syystä sinä olet kiinnittänyt huomiosi pelkästään näihin koiriin.

Et ilmeisesti ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitin?:)

Hellyyttävästä koirasta saa helpommin sankaritarinajutun/selviytymistarinajutun kuin ongelmaisesta ihmisestä.

Eli sinä kiinnität enemmän huomiota näihin koiriin kuin lukuisiin juttuihin ihmisistä, jotka ovat selättäneet ongelmansa.

En, vaan kiinnitän huomiota tapoihin, joilla vedotaan ihmisten tunteisiin, tässä tapauksessa tarinat.

Ap ja suurin osa tähän vastanneista ei näytä tietävän asiasta mitään. Tai kenties tietävät, mutta heillä on oma lehmä ojassa (ovat suomalaisia koirankasvattajia tms.) ja haluavat sen takia mustamaalata adoptiotoimintaa ja pelotella ihmisiä adoptiotoimintaa tuomilla sairauksilla jne.

Itse asun Espanjassa ja täällä tehdään valtavasti työtä asian suhteen sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Täällä on jopa eläinsuojelupuolue (PACMA).

Todellisuudessa vain pienen pieni osa Espanjan kulkukoirista adoptoidaan ulkomaille. Itselläni on adoptiokoira täältä ja olen jonkin verran mukana useammankin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa.

Ikävä kyllä täällä on vielä valtavasti tekemistä ennenkuin määrättyjen ihmisten käyttäytyminen muuttuu eikä hylättyjä koiria enää ole. Metsästäjät ja vinttikoirien kasvattajat ja pitäjät ovat kaksi suurta ongelmaryhmää. Muutenkin eläintensuojelu ei ole lähelläkään sitä tasoa, mitä se esim. Suomessa on.

Eläimen adoptointi ulkomailta ei missään nimessä ole tyhmää, välinpitämätöntä tai vaarallista, kun sen tekee yhdistyksen kautta ja sääntöjen mukaisesti. Se on ennen kaikkea hyvä teko.

Adoptiokoira saa mahdollisuuden uuteen elämään, harva ihminen on antanut minulle niin paljon kuin oma koirani.

Jokainen saa vapaasti tehdä oman valintansa ja itselleni on selvää, että en ikimaailmassa enää ostaisi koiraa vaan adoptoisin joka kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi kulkukoiria, ei olisi mitään, mitä sääliä ja touhottaa. 

Eikä saisi lehdet juttuja..

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Onko sinulla tietoa ja kokemusta asiasta vai miksi väität noin? Itse olen toiminut vapaaehtoisena mm. kodittomien alkoholistien parissa. Se on hyvin rankkaa, eikä sovi kaikille. Osa näistä ihmisistä ei edes halua ottaa apua vastaan ja osa on aggressiivisia.

Yritin keksiä tuohon sellaista esimerkkiä tapauksesta, jossa ihminen on avun tarpeessa täällä Suomessa ja vielä saattaa olla aika lähellä sellaista ihmistä, joka tykkäisi olla auttaja. Mutta valitettavasti tämä suomalainen tapaus ei ole sellainen, josta saisi ihanan sankaritarinan/selviytymistarinan, siten että sen voisi jakaa somessa tai kirjoittaa lehtijutun. Pahoittelut, jos esimerkki oli huono. Toivottavasti nappasitte kuitenkin ajatuksen. :)

Eli sinun periaatteellasi ei voi auttaa ulkomailla apua tarvitsevia, koska ensin täytyy auttaa suomalaisia. Ei nämä poissulje toisiaan, aina voi auttaa molempia.

Ei tuossa vaan ole mitään järkeä varta vasten kuskata uusia eläintauteja Suomeen, kun koiran voi ottaa ihan Suomen rajojen sisäpuolelta. Siinä ehkä auttaa sitä yhtä koiraa, mutta samalla altistaa muut koirat Suomessa taudeille joita täällä ei ennestään ole. Ja tiedän kyllä että noita tauteja yritetään seuloa ja koiria rokottaa yms. silti niitä tulee.

Ongelma koskee niitä ihmisiä, jotka eivät välitä turvallisuusmääräyksistä ja rikkovat näitä räikeästi. Valitettavasti tälläisiä ihmisiä löytyy, samoin kuin pentutehtailijoita. Suurin osa yhdistyksistä kuitenkin noudattaa määräyksiä mm. karanteenista ja rokotuksista.

Vierailija kirjoitti:

Ap ja suurin osa tähän vastanneista ei näytä tietävän asiasta mitään. Tai kenties tietävät, mutta heillä on oma lehmä ojassa (ovat suomalaisia koirankasvattajia tms.) ja haluavat sen takia mustamaalata adoptiotoimintaa ja pelotella ihmisiä adoptiotoimintaa tuomilla sairauksilla jne.

Itse asun Espanjassa ja täällä tehdään valtavasti työtä asian suhteen sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Täällä on jopa eläinsuojelupuolue (PACMA).

Todellisuudessa vain pienen pieni osa Espanjan kulkukoirista adoptoidaan ulkomaille. Itselläni on adoptiokoira täältä ja olen jonkin verran mukana useammankin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa.

Ikävä kyllä täällä on vielä valtavasti tekemistä ennenkuin määrättyjen ihmisten käyttäytyminen muuttuu eikä hylättyjä koiria enää ole. Metsästäjät ja vinttikoirien kasvattajat ja pitäjät ovat kaksi suurta ongelmaryhmää. Muutenkin eläintensuojelu ei ole lähelläkään sitä tasoa, mitä se esim. Suomessa on.

Eläimen adoptointi ulkomailta ei missään nimessä ole tyhmää, välinpitämätöntä tai vaarallista, kun sen tekee yhdistyksen kautta ja sääntöjen mukaisesti. Se on ennen kaikkea hyvä teko.

Adoptiokoira saa mahdollisuuden uuteen elämään, harva ihminen on antanut minulle niin paljon kuin oma koirani.

Jokainen saa vapaasti tehdä oman valintansa ja itselleni on selvää, että en ikimaailmassa enää ostaisi koiraa vaan adoptoisin joka kerran.

Korjaan viestiäni:

"pelottelevat adoptiokoirien tuomilla sairauksilla"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Hienoa että jaksat olla kiinnostunut alkoholisteista. Miten sinä autat heitä? Osallistutko jonkun yhdistyksen tai seurakunnan toimintaan?

Teen vapaaehtoistyötä, vaikka se ei olekaan juuri spurgujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap ja suurin osa tähän vastanneista ei näytä tietävän asiasta mitään. Tai kenties tietävät, mutta heillä on oma lehmä ojassa (ovat suomalaisia koirankasvattajia tms.) ja haluavat sen takia mustamaalata adoptiotoimintaa ja pelotella ihmisiä adoptiotoimintaa tuomilla sairauksilla jne.

Itse asun Espanjassa ja täällä tehdään valtavasti työtä asian suhteen sekä paikallisella että kansallisella tasolla. Täällä on jopa eläinsuojelupuolue (PACMA).

Todellisuudessa vain pienen pieni osa Espanjan kulkukoirista adoptoidaan ulkomaille. Itselläni on adoptiokoira täältä ja olen jonkin verran mukana useammankin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa.

Ikävä kyllä täällä on vielä valtavasti tekemistä ennenkuin määrättyjen ihmisten käyttäytyminen muuttuu eikä hylättyjä koiria enää ole. Metsästäjät ja vinttikoirien kasvattajat ja pitäjät ovat kaksi suurta ongelmaryhmää. Muutenkin eläintensuojelu ei ole lähelläkään sitä tasoa, mitä se esim. Suomessa on.

Eläimen adoptointi ulkomailta ei missään nimessä ole tyhmää, välinpitämätöntä tai vaarallista, kun sen tekee yhdistyksen kautta ja sääntöjen mukaisesti. Se on ennen kaikkea hyvä teko.

Adoptiokoira saa mahdollisuuden uuteen elämään, harva ihminen on antanut minulle niin paljon kuin oma koirani.

Jokainen saa vapaasti tehdä oman valintansa ja itselleni on selvää, että en ikimaailmassa enää ostaisi koiraa vaan adoptoisin joka kerran.

Kiitos asiallisesta kommentista!

Siinä saa valistaa aika tosi paljon, jos valistus ja sterilointi lähtömaassa on laajempaa kuin tuonti. Suomeen tuli viime vuonna 1500 koiraa. Typerää riskien ottamista ja ihmisten ja koirien terveyden riskeeraamista tuonti on. Esim. Norjassa 20% tuontikoirista oli riittämätön rabiessuoja, vaikka paperit olivat kunnossa, eli oli väärennetty todistuksia. Viranomaiset ovat mu nat tomia, kun eivät saa laitettua pistettä tälle toiminnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi kulkukoiria, ei olisi mitään, mitä sääliä ja touhottaa. 

Eikä saisi lehdet juttuja..

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Onko sinulla tietoa ja kokemusta asiasta vai miksi väität noin? Itse olen toiminut vapaaehtoisena mm. kodittomien alkoholistien parissa. Se on hyvin rankkaa, eikä sovi kaikille. Osa näistä ihmisistä ei edes halua ottaa apua vastaan ja osa on aggressiivisia.

Yritin keksiä tuohon sellaista esimerkkiä tapauksesta, jossa ihminen on avun tarpeessa täällä Suomessa ja vielä saattaa olla aika lähellä sellaista ihmistä, joka tykkäisi olla auttaja. Mutta valitettavasti tämä suomalainen tapaus ei ole sellainen, josta saisi ihanan sankaritarinan/selviytymistarinan, siten että sen voisi jakaa somessa tai kirjoittaa lehtijutun. Pahoittelut, jos esimerkki oli huono. Toivottavasti nappasitte kuitenkin ajatuksen. :)

Ei ymmärretty sun ajatusta. Lehdissä, telkkarissa ja somessa on usein paljon juttuja kodittomista ja muista apua tarvitsevista. Jostakin syystä sinä olet kiinnittänyt huomiosi pelkästään näihin koiriin.

Et ilmeisesti ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitin?:)

Hellyyttävästä koirasta saa helpommin sankaritarinajutun/selviytymistarinajutun kuin ongelmaisesta ihmisestä.

Eli sinä kiinnität enemmän huomiota näihin koiriin kuin lukuisiin juttuihin ihmisistä, jotka ovat selättäneet ongelmansa.

En, vaan kiinnitän huomiota tapoihin, joilla vedotaan ihmisten tunteisiin, tässä tapauksessa tarinat.

Tarinat antavat kasvot ongelmalle, samalla tavalla tehdään juttuja sairastuneista ihmisistä (syöpä, alkoholismi, mielenterveysongelmat).

Kyllä eräs sukulaiseni kantaa ainakin kulkukissoja eläinlääkäriin leikattavaksi ja muuta. Vie rahaa ja vaatii aikaa. Tuskin se ongelma kuitenkaan sillä täysin katoaa, ruokintaa kuitenkin tekee niin moni.

Rescue-koiran ottaneet esiintyvät hyväntekijöinä, vaikka ovat luomassa ongelmaa ja ovat itse ongelma ajatuksineen, jotka eivät ole reaalimaailmasta.

"Joo me ollaan parempia kuin naapuri, naapuri osti kennelistä hyvinhoidetun, hienoissa puitteissa elävän koiran jolla kaikki kunnossa ja me sentään otettiin rescue".

Rescue-koira on uksi koira lopetettavaksi SUomessa.

Tasan sama määrä tapetaan, mitä te niitä tuotte ulkomailta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi kulkukoiria, ei olisi mitään, mitä sääliä ja touhottaa. 

Eikä saisi lehdet juttuja..

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Onko sinulla tietoa ja kokemusta asiasta vai miksi väität noin? Itse olen toiminut vapaaehtoisena mm. kodittomien alkoholistien parissa. Se on hyvin rankkaa, eikä sovi kaikille. Osa näistä ihmisistä ei edes halua ottaa apua vastaan ja osa on aggressiivisia.

Yritin keksiä tuohon sellaista esimerkkiä tapauksesta, jossa ihminen on avun tarpeessa täällä Suomessa ja vielä saattaa olla aika lähellä sellaista ihmistä, joka tykkäisi olla auttaja. Mutta valitettavasti tämä suomalainen tapaus ei ole sellainen, josta saisi ihanan sankaritarinan/selviytymistarinan, siten että sen voisi jakaa somessa tai kirjoittaa lehtijutun. Pahoittelut, jos esimerkki oli huono. Toivottavasti nappasitte kuitenkin ajatuksen. :)

Ei ymmärretty sun ajatusta. Lehdissä, telkkarissa ja somessa on usein paljon juttuja kodittomista ja muista apua tarvitsevista. Jostakin syystä sinä olet kiinnittänyt huomiosi pelkästään näihin koiriin.

Et ilmeisesti ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitin?:)

Hellyyttävästä koirasta saa helpommin sankaritarinajutun/selviytymistarinajutun kuin ongelmaisesta ihmisestä.

Eli sinä kiinnität enemmän huomiota näihin koiriin kuin lukuisiin juttuihin ihmisistä, jotka ovat selättäneet ongelmansa.

En, vaan kiinnitän huomiota tapoihin, joilla vedotaan ihmisten tunteisiin, tässä tapauksessa tarinat.

Samalla tavalla esim. väkivaltaa kokeneet lapset tai kodittomat vetoavat tunteisiin. Ja tottakai mainoksista yritetään tehdä mahdollisimman paljon tunteisiin vetoavia, koska sillä tavalla saadaan enemmän avustuksia.

Rescuekoirien rahtaaminen ulkomailta Suomeen pitäisi lailla kieltää.

Koirat saattavat tuoda meille vaarallisia tauteja, joita meillä ennestään ei ole.

Rescuet ovat järjestään säikkyjä, aggressiivisia, muuten luonnevikaisia tai kaikkea noita.

Lisäksi ei ole järjen häivää lennättää lentokoneella kulkukoiria toiselta puolen maanosaa Suomeen. 

Suomessa hylätään 20 000 kissaa vuosittain. Silti joku roudaa löytökissoja vaikkapa Virosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi kulkukoiria, ei olisi mitään, mitä sääliä ja touhottaa. 

Eikä saisi lehdet juttuja..

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Onko sinulla tietoa ja kokemusta asiasta vai miksi väität noin? Itse olen toiminut vapaaehtoisena mm. kodittomien alkoholistien parissa. Se on hyvin rankkaa, eikä sovi kaikille. Osa näistä ihmisistä ei edes halua ottaa apua vastaan ja osa on aggressiivisia.

Yritin keksiä tuohon sellaista esimerkkiä tapauksesta, jossa ihminen on avun tarpeessa täällä Suomessa ja vielä saattaa olla aika lähellä sellaista ihmistä, joka tykkäisi olla auttaja. Mutta valitettavasti tämä suomalainen tapaus ei ole sellainen, josta saisi ihanan sankaritarinan/selviytymistarinan, siten että sen voisi jakaa somessa tai kirjoittaa lehtijutun. Pahoittelut, jos esimerkki oli huono. Toivottavasti nappasitte kuitenkin ajatuksen. :)

Eli sinun periaatteellasi ei voi auttaa ulkomailla apua tarvitsevia, koska ensin täytyy auttaa suomalaisia. Ei nämä poissulje toisiaan, aina voi auttaa molempia.

Ei tuossa vaan ole mitään järkeä varta vasten kuskata uusia eläintauteja Suomeen, kun koiran voi ottaa ihan Suomen rajojen sisäpuolelta. Siinä ehkä auttaa sitä yhtä koiraa, mutta samalla altistaa muut koirat Suomessa taudeille joita täällä ei ennestään ole. Ja tiedän kyllä että noita tauteja yritetään seuloa ja koiria rokottaa yms. silti niitä tulee.

Ongelma koskee niitä ihmisiä, jotka eivät välitä turvallisuusmääräyksistä ja rikkovat näitä räikeästi. Valitettavasti tälläisiä ihmisiä löytyy, samoin kuin pentutehtailijoita. Suurin osa yhdistyksistä kuitenkin noudattaa määräyksiä mm. karanteenista ja rokotuksista.

Juuri näin. Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät välitä turvallisuusmääräyksistä tai laeista, sekä Suomessa että ulkomailla.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suurin osa yhdistyksistä toimisi rehellisesti määräyksiä noudattaen.

Muistutan myös, että jokainen on vapaa auttamaan ketä haluaa (suomalaista spurgua tai espanjalaista koiraa) tai olla auttamatta. Empaattinen ihminen auttaa yleensä eikä ihmisiä että eläimiä, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa rajoissa.

Sen sijaan se, joka pilkkaa ja mustamaalaa auttamista, voi mennä itseensä ja miettiä, mikä omassa elämässä on vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi kulkukoiria, ei olisi mitään, mitä sääliä ja touhottaa. 

Eikä saisi lehdet juttuja..

Ja mieluummin somessa jakaa jutun kuinka kulkukoira pelastui lemmikiksi kuin jostain suomalaisesta spurgusta (joka on myös avun tarpeessa mutta hänen ongelmansa eivät ketään kiinnosta).

Onko sinulla tietoa ja kokemusta asiasta vai miksi väität noin? Itse olen toiminut vapaaehtoisena mm. kodittomien alkoholistien parissa. Se on hyvin rankkaa, eikä sovi kaikille. Osa näistä ihmisistä ei edes halua ottaa apua vastaan ja osa on aggressiivisia.

Yritin keksiä tuohon sellaista esimerkkiä tapauksesta, jossa ihminen on avun tarpeessa täällä Suomessa ja vielä saattaa olla aika lähellä sellaista ihmistä, joka tykkäisi olla auttaja. Mutta valitettavasti tämä suomalainen tapaus ei ole sellainen, josta saisi ihanan sankaritarinan/selviytymistarinan, siten että sen voisi jakaa somessa tai kirjoittaa lehtijutun. Pahoittelut, jos esimerkki oli huono. Toivottavasti nappasitte kuitenkin ajatuksen. :)

Eli sinun periaatteellasi ei voi auttaa ulkomailla apua tarvitsevia, koska ensin täytyy auttaa suomalaisia. Ei nämä poissulje toisiaan, aina voi auttaa molempia.

Ei tuossa vaan ole mitään järkeä varta vasten kuskata uusia eläintauteja Suomeen, kun koiran voi ottaa ihan Suomen rajojen sisäpuolelta. Siinä ehkä auttaa sitä yhtä koiraa, mutta samalla altistaa muut koirat Suomessa taudeille joita täällä ei ennestään ole. Ja tiedän kyllä että noita tauteja yritetään seuloa ja koiria rokottaa yms. silti niitä tulee.

Ongelma koskee niitä ihmisiä, jotka eivät välitä turvallisuusmääräyksistä ja rikkovat näitä räikeästi. Valitettavasti tälläisiä ihmisiä löytyy, samoin kuin pentutehtailijoita. Suurin osa yhdistyksistä kuitenkin noudattaa määräyksiä mm. karanteenista ja rokotuksista.

Juuri näin. Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät välitä turvallisuusmääräyksistä tai laeista, sekä Suomessa että ulkomailla.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suurin osa yhdistyksistä toimisi rehellisesti määräyksiä noudattaen.

Muistutan myös, että jokainen on vapaa auttamaan ketä haluaa (suomalaista spurgua tai espanjalaista koiraa) tai olla auttamatta. Empaattinen ihminen auttaa yleensä eikä ihmisiä että eläimiä, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa rajoissa.

Sen sijaan se, joka pilkkaa ja mustamaalaa auttamista, voi mennä itseensä ja miettiä, mikä omassa elämässä on vialla.

*sekä ihmisiä että eläimiä