Miksi minulla kestää niin kauan aikaa päästä mieheni "iskävaihteen" yli?

Turha heti alkaa provoilemaan ;) Jos ei ole mitään kokemusta itse aiheesta, niin palstalla löytyy kyllä varmasti sellaisiakin aiheita joista sinulla on kokemusta. Pus.

Mieheni on hyvä isä, ja lapset ihania!

Kysymys ei nyt olekaan tästä, vaan siitä miten päästä jouhevasti perheilystä taas aikuisten suhteeseen. Kyllähän tämä onnistuu ilmeisesti ydinperheessäkin, kun lapset esim. laitetaan mummolaan yöksi, että saadaan aikuisten ilta.

Edellinen siis ap

ap

Vaikea sanoa, mun miehellä myös lapsia, olivat pieniä yhteisen elämämme alussa, mutta meidän suhde ei kyllä katkennut kun lapset tuli. Mies huomioi kyllä minutkin (ja minä lapset), katselimme esim leffaa toisessa huoneessa jos lapsilla oli joku oma elokuva-tai leikkituokio. Aina olemme olleet läheisiä, myös lasten läsnäollessa. Mielestäni se on lisäksi tosi tärkeää, että lapset näkevät tervettä normaalia parisuhdetta ja välittämistä.

Nyt melkein 10-vuoden yhdessäolon jälkeen meillä on edelleen tiivis ”osa-aikainen perhe”, sekä hyvä suhde.

Ei ap kai tarkoittanut ettei mies huomioisi, vaan että näkee miehen vain iskänä, eikä heti uroona. Psykologisesti mielenkiintoinen aihe, ja harvemmin esillä. Vastatkaas nyt onko saman kokeneita?

Vierailija kirjoitti:

Ei ap kai tarkoittanut ettei mies huomioisi, vaan että näkee miehen vain iskänä, eikä heti uroona. Psykologisesti mielenkiintoinen aihe, ja harvemmin esillä. Vastatkaas nyt onko saman kokeneita?

Niin, tuli vaan mieleen, että jos iskällä on koko ajan iskämoodi päällä niin voi edesauttaa tuon tunteen syntymistä. En tiedä :)

Jännä aihe kun itse tapasin juuri mieheni lapsen ekan kerran ja näin miehen iskämoodissa, ja tykkäsin vaan, toi jonkin uuden positiivisen kerroksen mieheen. Minä koin että hän oli miehekäs ja ihailtava ja viehättävä, kun autteli lastaan läksyissä ja kyseli kouluasioita ja kun näin, millä ilmeellä katsoi lastaan, koin ehdottoman lämpöisiä tunteita. Eikä ollut vaikeaa palata seurustelumoodiin lapsen lähdettyä. Arvostin miestä sen jälkeen enemmän.

Siis mitä mä just luin....? Voi luoja minkälaisia ”ongelmia” sitä voi uusperheissä ollakaan. Tsiisös.

Olet kateellinen miehesi eksälle.

Onko tässä nyt taustalla jokin tukahdutettu mustasukkaisuus miehen lapsia ja lasten äitiä kohtaan? Pakko olla jotain sellaista, koska muuten en voi ymmärtää, mikä se ongelma tuossa tilanteessa muka on. 

Hmm. En oikeastaan osaa sanoa mistä tämä johtuu. Aloin asiaa vasta äskettäin miettimään. Nuorempi lapsi lähti ulos leikkimään, ja vanhempi oli harrastamassa. Miehen mielestä siinä väissä olisi voinut viettää "helliä hetkiä" mutta jotenkin se ei minulta onnistu, kun takaraivossa takoo että lapsi voi tulla sisälle minä hetkenä hyvänsä. Mielestäni mieheni kyllä huomioi minua ja minä häntä myös silloinkin kun lapset meillä ovat. Tosi vaikea sanoa johtuuko tämä moodeilu miehen olemisesta silloin kun lapset ovat täällä, vai omasta päästäni. Siksi tässä vähän muiden kokemuksia kyselenkin :)

ap

No en oo kyllä kokenut vastaavaa. Eksäni "iskyys" oli musta todella epäviehättävää, mutta se liittyi lasta ja hänestä huolehtimista enemmän sellaisiin juttuihin kuin keski-ikäisen miehen popkulttuuriviittauksiin, siihen että meni aina ja kaikkialle siniset farkut ja lenkkarit jalassa, moitteettoman siistiin pihaan jonka nurmikkoa piti koko ajan ajella amerikkalaiseen tyyliin, Audiin, ja iskävitseihin. Lämpimiä tunteita siitä huolenpidon näkemisestä vaan heräsi, ja pantiin kyllä suunnilleen joka ilta heti kunhan lapsi oli unessa.

Minä en pystyisi näkemään sitä miestä miehekkäänä tai haluttavana muinakaan päivinä, että sinälläänhän tuo on hyvä, että sinulla se menee sentään ohi. Mikään ei ole pahempi turn-off kuin isimies. No okei, vauvakuumeileva mies on kaikista pahin.

Olet hieman mustasukkainen niille lapsille, tuskin tahallisesti, koet jotenkin, että mies on silloin vähemmän sun kuin silloin, kun olette kahdestaan. Aika jännä, harvalla ehkä noin ilmenee, että näkee miehen vain isänä. Vai oletko kenties estoinen?

Olet mustis lapsille ja sinustakin tulee miehen lapsi.

Ootko ap kovin nuori itse? Tai koet, ettet halua koskaan omia lapsia? Onko teidän suhde kovin tuore, jolloin haluaisit "omia" miehen itsellesi etkä pysty aikuisen lailla jakamaan häntä hänen lastensa kanssa, vaikka he ovat luonanne vain joka toinen viikonloppu?

En ymmärrä ajatusta mustasukkaisuudesta mihinkään suuntaan. Enkä todellakaan ole nuori :D Oma lapseni on 19 ja asuu jo opiskeluidensa myötä muualla. En myöskään halua mitenkään omia miestäni, meillä on kyllä ihan tarpeeksi aikaa olla vain keskenämme. 

Oletko vela?

Minä en näe yhtään seksikkäänä kun mies puuhailee omien lastemme kanssa. Nauraa ja hauskuuttaa, kutittaa, jahtaa ym. Lähinnä ärsyttää se meteli.

Mutta kun näen muita isiä, etenkin tyttärien kanssa, niin olen ihan myyty. Outoa kai tämäkin.

Seksiin ei tuo kyllä vaikuta. Mies voisi harrastaa samassa huoneessakin, tai pikkukakkosen aikana eri huoneessa, jälkimmäiseen suostun, mutta en ikinä saa.

Voiko naisillakin muka olla tuollaista? Miehellähän tuo tunnetaan kristinuskontokulttuuristamme juontuvana huo ra-madonna-kompleksina.

Provo

Mietin sitäkin, että voisikohan tuo johtua siitä, että olen vähän niin kuin elänyt itse jo tuon vaiheen, ja nyt en oikein osaa heittäytyä ensin parisuhdejuttuihin, sitten kuin napista painaen lasten juttuihin, ja kohta taas takaisin parisuhteeseen...

Ei tämä asia ole mikään maailmanloppu, mutta huomioinut olen, että näin käy.  Pidän myös laadukkaista k-18-jutuista, ja olen aktiivinen sillä saralla, mutta en suoraan sanoen pidä siitä että pitää olla hiljaa, tai pelätä oven aukeamista kesken hommien, joten lasten meillä ollessa ei niitä juttuja harrastella. Siihen en vain löydä vastausta, että miksi lasten lähdön jälkeen oikeaan tunnelmaan pääsemiseen menee monta päivää. Hmph!

Eli jos to iltana ollaan "silleen", lapset tulee pe, lähtee su, niin seuraava kerta voi olla meillä vasta ke tai to, eli viikon tauko siksi kun lapset tulevat käymään.  Itseäni ei tämä haittaa, eikä miestäkään mitenkään hirveästi, mutta kyllähän häntä haluttaisi. En ole saanut sanotuksi tästä miehelle, enkä tiedä mitä edes saoisin, kun en itsekään tätä oikein ymmärrä.