Hoitaja luulee että syötetään diabeetikkolapselle huonoa ruokaa, koska ollaan lihavia

Miten laadukkaalla ruoalla lihoo? Syöttekö te liikaa?

Hyvä, että lapsi saa kunnon ravintoa.

Syödään liikaa, kotiruokaa. Molemmat toimistotyössä, jossa usein tarjolla myös kahviherkkuja.

Liikutaan päivittäin, mutta eihän se yksin laihduta, kunto on kuitenkin ok. Lapset liikkuvat paljon, eivätkä ole ylipainoisia.

Harmittaa nämä saarnat ja oletukset. Eikä nyt mitään valtavia olla kuitenkaan.

Ap

Kaikilla hoitajilla ja lääkäreillä ei ole viisautta nähdä kokonaiskuvaa lapsen hoidosta vaan alkavat saivarrella jostain leffaillan herkuista. Kuitenkin täydellinen onnistuminen lapsen diabeteksen hoidossa on mahdotonta. Meillä jo teini ja häneltä vaadittaisiin mielestäni liikaa itsehoidossa. Pitkäaikainen kuitenkin hyvä. Henkinen puoli ja kannustus tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Syödään liikaa, kotiruokaa. Molemmat toimistotyössä, jossa usein tarjolla myös kahviherkkuja.

Liikutaan päivittäin, mutta eihän se yksin laihduta, kunto on kuitenkin ok. Lapset liikkuvat paljon, eivätkä ole ylipainoisia.

Harmittaa nämä saarnat ja oletukset. Eikä nyt mitään valtavia olla kuitenkaan.

Ap

Mä en nyt ymmärrä mistä olet ihmeissäsi jos myönnät että syöt liikaa ja päälle vielä usein kahviherkkuja ja olet ylipainoinen? Ei toi nyt terveelliseltä kuulosta eikä ihme jos hoitaja on tohon puuttunut. Ilkeyttään sitä tuskin teki.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni törkeää.

Lapsella tyypin 1 diabetes. Meillä on todella laadukasta ruokaa. Paljon kalaa, kuituja, marjoja ja kaikki täysjyvää.

Lapsella hyvä sokeritasapaino, mutta välillä piikkejä päivän aikana. Hoitaja alkoi heti syytellä meitä, ja puhui herkkupäivistä ja pikainsuliinista. Lopulta selvisi, että korkeat arvot tulee päiväkodissa välipalan jälkeen. Viikonloput ja lomat menee aina hyvin arvojen 3-10 välillä.

Miksi luullaan, että lihavat aina syöttää lapsilleen roskaa?

Jotenkin loukkaannuin. Hoitajilla on kova tarve paasata kaikesta. Onneksi lääkärit ovat tuolla fiksuja.

Mikä tuossa on paasausta? Jos piikkejä tulee niin miksi niihin tarjottu pikainsuliini on paha asia? Tai ravitsemusneuvonta? Kyse on lapsesi vs-arvoista! Ehkä muidenkin lasten, vai ajatteletko, että hoitaja jotenkin pystyy naaman perusteella arvioimaan ketkä syövät terveellisesti ja ketkä ei? Aika itsekästä oman mielensä pahoittamisen takia olla tuota mieltä, että neuvonta pitäisi lopettaa. Sitähän sä tarkoitat tuolla... Entä miten niin "lopulta selvisi", että kyse on päiväkodin välipaloista? Miksei asia tule esiin heti, että mitä on syöty ja mitä sokerit on ollut? Hoitajan olisi pitänyt tässäkin olla selvännäkijä? Entä miten on lapsesi kannalta merkitystä kuka sen arvoa nostavan välipalan on syöttänyt?! Ei lääkäri ole sen fiksumpi, hänen työnkuva vain on erilainen. Ei ole varaa maksaa lääkäreiden palkkoja siitä, että käyttävät aikaansa tuommoiseen neuvontatyöhön. Lääkäri ja hoitaja on eri ammatteja, kyse ei ole mistää kumpi on fiksumpi ja kumpi osaa tietää asiakkaan ruokavalion ilmeestä. 

No aikuisethan lihoo herkemmin kuin lapsi. Harvoin lapsi syö "liikaa" vaan yleensä lopettaa kun on kylläinen, mutta aikuinen saattaa syödä  koska ruoka oli niin hyvää. Lapsilla kuluu energiaa jo kasvamiseen ja ovat yleensä kuitenkin enemmän liikkeessä päivän aikana kuin aikuinen, etenkin jos aikuinen ei tee ruumiillista työtä.

Päiväkodissa ei varmaan vaan uskalleta pistää tarpeeksi ateriainsuliinia ja siksi nousee liikaa ruokailun päälle. Normaalit verensokeriarvot on 4-7 ja myös diabeetikolla 4-7 eli turha kotioloissakaan antaa nousta yli seiskan, koska pitkäaikaisvaikutukset tulevat tällöin nuoremmalla iällä ilmi.

Eikä noista hoitsujen sanomisista nyt kannata ottaa itseensä, etenkään jos tietää jo toimivansa hyvin. Tsemppiä vaan äidille!

Lihavilla ei ole uskottavuutta ravitsemusasioissa. Jos syö liikaa, ei syö oikein.

Ei sitä koskaan tiedä, syöttekö oikeasti hyvin. Monilla suomalaisilla perheillä on väärä oletus siitä, mikä on hyvää kotiruokaa. Monesti ajatellaan, että ruoka mikä on tehty kotona on hyvää, vaikka tämä väittämä ei ole totta. Liian yleiseksi ruoka-aineeksi kotikeittiöön on tullut ruokakerman käyttö kaikessa. 

Esim sinun kertomus hyvästä ruuasta on täysjyvä kuitu, kala ja marjat. Missä on kasvikset, monipuolisuus ja varsinkin tuoreet hedelmät ja kasvikset? 

Ei liikasyöminen ole terveellistä, joten eikö teille puhuta ihan aiheesta? 

Katsoin dokumentin yhdestä lapsesta, jonka äiti väitti lapsensa syövän ihan normaalisti. Mutta kun lapsen elämää kuvattiin pari tuntia, äiti syötti lapselle kuitenkin vähän väliä jotain ja isoja annoksia. Ei lapselle siitä tule onnellinen elämä, kun on painava. Tulee kiusatuksi, liikuntatunneilla ei pysy mukana ym. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla hoitajilla ja lääkäreillä ei ole viisautta nähdä kokonaiskuvaa lapsen hoidosta vaan alkavat saivarrella jostain leffaillan herkuista. Kuitenkin täydellinen onnistuminen lapsen diabeteksen hoidossa on mahdotonta. Meillä jo teini ja häneltä vaadittaisiin mielestäni liikaa itsehoidossa. Pitkäaikainen kuitenkin hyvä. Henkinen puoli ja kannustus tärkeitä.

Jos piikkejä on niin pikainsuliini kehiin ja niillä arvot kohdilleen. Miksi se on saivartelua? Korkeat sokerit on terveydelle vaarallisia. Hoitajalle on ihan yks lysti oikeesti mitä jonkun asiakkaan sokerit on, mutta työnsä puolesta hänen on kerrottava minkä tietää. Varsinkin kun kyse on lapsesta joka ei itse voi päättää minkä verran pilaa terveyttään on aikuisen tehtävä parhaansa. Ja kyllä herkut lapsen elämään kuuluu, eikä lasta saa nähdä vain sairautensa kautta. Sitä varten just ne insuliinit on, että elämä olisi mahdollisimman normaalia.

Mun äitiä syyllistettiin hammaslääkärissä ihan hirvittävällä tavalla kun olin lapsi että olet vastuuton, teillä ei pestä hampaita ja syödään karkkia ja mehua koko ajan vaikka mikään näistä ei pitänyt paikkaansa.

Sain viime viikolla viimein hammaslääkäriltä selityksen hampaideni jatkuvaan reikiintymiseen ja olen nyt 24-vuotias. Äidin kanssa saatiin hyvät naurut kun kerroin :)

Joskus hoitajilla (tai hammaslääkäreillä) on joko asennevamma tai huono päivä. Ihmisiä kai nekin on.

Lääkärin kanssa oltiin keskustelu jo, ja lisätty pitkäaikaista. Käyty läpi päiväkodissa tapahtuvat nousut ym.

Sitten kun piti varata uusi aika hoitajan kanssa, niin tämä alkoi passata herkuista ja pikainsuliinista. Kun sanoin, ettei me hirveästi herkkuja syödä, että pk:n kiisseli yms välipala nostaa, niin katsoi epäuskoisena.

Voin kyllä keskustella omasta ylipainostani rehellisesti, mutta tulee huono fiilis kun oletetaan minun olevan se huono äiti, joka mättää lapselle sokeria katsomatta vs-arvoja.

Hoitaja ei myöskään tuntunut uskovan liikunnan aiheuttamia nousuja, mikä oli outoa, ottaen huomioon, että työskentelee d-polilla.

Ap

Tässä on muuten yksi dokkari. Mulle tulee vaan paha olo noiden lasten puolesta. 

Meillä on joka päivä salaattia päivällisellä. Ostan työpaikan keittiöltä usein ylijääneitä salaatteja, jos siellä ei ole niin tehdään itse. Hedelmät, ruisleipä ja kasvikset kuuluu ihan jokapäiväiseen ruokavalioon. Samoin marjat.

Toki lapsi saa juhlissa ym herkkuja ja silloin kyllä hoidetaan arvot hyvin pikainsuliinilla. En siis häneltä niitä hysteerisesti kiellä.

Meille on sanottu, että arvot 3-10 on diabeetikolle hyvät, käy kympissä joskus ja se on ok, ei niitä kannata korjata tai tulee hypo.

Pitkäaikaissokeri oli 47.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka päivä salaattia päivällisellä. Ostan työpaikan keittiöltä usein ylijääneitä salaatteja, jos siellä ei ole niin tehdään itse. Hedelmät, ruisleipä ja kasvikset kuuluu ihan jokapäiväiseen ruokavalioon. Samoin marjat.

Toki lapsi saa juhlissa ym herkkuja ja silloin kyllä hoidetaan arvot hyvin pikainsuliinilla. En siis häneltä niitä hysteerisesti kiellä.

Meille on sanottu, että arvot 3-10 on diabeetikolle hyvät, käy kympissä joskus ja se on ok, ei niitä kannata korjata tai tulee hypo.

Pitkäaikaissokeri oli 47.

Ap

Noi pitkäaikaissokerit saa hypoilla kivasti alas, koska se on siis tavallaan keskiarvo. Jatkuvalla sensoroinnilla, esim Librellä, saa jatkuvaa käyrää, joka näyttää koko totuuden paremmin. Tasaisempi viiva on aina parempi, normaalimpi olotila kuin siksakkaava vuoristorata vaikka silläkin tyylillä saa keskiarvot muka hyviksi. 

On ihan totta, että normaalit arvot 4 - 7 on normaaliarvot myös diabeetikolla. Jos ateriainsuliinit on oikean suuruiset, ei tule nousuja sinne kymppiinkään. Kaikki yli 8 arvot on jo aivan liian korkeita, ei normaaleja verensokeriarvoja. Tiheämpää mittausta ja reagointia vaan jos tahtoo parhaalla mahdollisella tavalla lastaan hoitaa. 

Odottakaas nuorisopolille, meillä hoba oli liian _alhainen_ 48:ssa ja samaa paasausta joka kerta vaikka hypoja ei ole. Paitsi siis nelosessa ennen ruokaa ja sehän onkin tän puljun mukaan jo hypo... "Paras" oli kai se kun sairaalloisen lihava (siis todella) hoitaja alkoi suosittelemaan meidän ykköstyyppiläiselle karkinsyöntiä. Voi huoh

Aina äitiä syyllistetään, niin se vaan on.

Olen lihava ja syön hirveän vähän, ikää jo on.

Meillä 2 teiniä.

Toinen pulskempi ja toinen tosi laiha.

Nuoremmalla oli reikiä, kun oli pieni ja nyt ei ollenkaan ole ollut pitkään aikaan.

Noh mitä tapahtunut matkan varrella, ei mitään,

Nyt sitten hymistellään kun hampaat on niin hyvässä kunnossa.

Aikaisemmin toruttiin.

Onneksi tää loppuu 4 vuoden päästä, kun nuorin täyttää 18v.

Oi ihana yksityinen hammashoito.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin kanssa oltiin keskustelu jo, ja lisätty pitkäaikaista. Käyty läpi päiväkodissa tapahtuvat nousut ym.

Sitten kun piti varata uusi aika hoitajan kanssa, niin tämä alkoi passata herkuista ja pikainsuliinista. Kun sanoin, ettei me hirveästi herkkuja syödä, että pk:n kiisseli yms välipala nostaa, niin katsoi epäuskoisena.

Voin kyllä keskustella omasta ylipainostani rehellisesti, mutta tulee huono fiilis kun oletetaan minun olevan se huono äiti, joka mättää lapselle sokeria katsomatta vs-arvoja.

Hoitaja ei myöskään tuntunut uskovan liikunnan aiheuttamia nousuja, mikä oli outoa, ottaen huomioon, että työskentelee d-polilla.

Ap

Teillä ei nyt ole vaan synkannu. Katsoiko vaan epäuskoisena vai sanoiko myös jotain? Toisen katseista on turha liian paljon lukea koska kaikki ollaan yksilöitä ja reagoidaan eri tavalla eri syistä eikä kukaan meistä osaa lukea toistemme ajatuksia.