Miten oppia tervettä itsekkyyttä?

Onko täällä kenelläkään kokemusta siitä, miten voisi oppia tervettä itsekkyyttä?

Minulla ylikiltteys ja muiden auttaminen on mennyt siihen, että en arvosta itseäni ollenkaan ja laitan muut ja muiden toiveet aina etusijalle. Huolehdin aina muista ja murehdin muiden ongelmia ja minulla on aika kova hoivavietti ja muiden auttamisen vietti. Poden syyllisyyttä omista tarpeistani ja koen olevani aina tiellä.

Töissä olen ylikiltti ja en kehtaa sanoa vastaan. Joustan aina, vaikka se ei sopisi minulle. Lomiani ja työvuorojani on muuteltu minulta kysymättä ja kiltisti suostun kaikkeen. Autan muita joskus jopa omien töideni kustannuksella. Olen ottanut vastuun jonkun muun virheestä, koska en ole kehdannut nolata ketään osapuolta.

Kaikki kertovat minulle huolistaan ja murheistaan. Olen kai hyvä kuuntelija ja auttaja. Ja jos joku vaikka kertoo olleensa ihan vaan flunssassa, niin myöhemmin voin kysyä, että onko olo jo parempi. Itse en oikein osaa puhua asioistani. Pelkään, ettei ketään kiinnosta ja koen olevani jotenkin riesaksi. Kukaan ei koskaan edes kysele vointiani ja kuulumisiani.

Hävettää kertoa, että joskus salaa toivon vaikka pyörtyväni keskelle katua, että minunkin olemassaoloni huomattaisiin (tietysti siinä sitten kävisi niin, että kaikki kävelevät ohi). Joskus vain haaveilen, että joku lohduttaisi minua ja pitäisi sylissä ja sanoisi, ettei ole mitään hätää.

Miten tällaisesta pääsisi eroon ja miten oppisi vähän itsekkyyttä terveellä tavalla?