Saatko mieheltäsi arvostelua, haukkumista ja nälvimistä? Ja silti yhdessä jo...

25 vuotta. Onhan se niin, että on ylä- ja alamäkiä. Joo, parempia aikoja ja sitten taas ei niin hyviä. Luottaa toiseen, yhdessä puurretaan arkea, lapset kasvavat, on omakotitalo ja lainaa, sitä ruuhkavuosielämää. Molemmat töissä, omilla vanhemilla sairauksia ja alkavat olla jo elämän ehtoopuolella. Heitäkin pitää ehtiä hoivaamaan lasten lisäksi. Vaativat työt molemmilla. Tukiverkostoa ei juuri ole. En edes muista, milloin olen miehen pärstää katellu niin sanotun laatuajan, eli yhteisen ajan, tiimoilta. Että olis käyty jossain. Ai, niin kaverin häät viime syyskuussa. Silloin oltiin yö reissussa.

Eipä tuota parisuhdetta ehdi hoitaa. Nytkin autoon takapenkille heitin kassin,joka ehti bussipysäkillä lumipenkkaan osuessa lunta saada. Kotimatkan aikana kassista suli lunta takapenkille. Siitähän riita tuli. Miehen mukaan en välitä omaisuudesta, kun nyt nahkapenkki märkä ja piloille meni.

Voi vittu! Vähissä on hällä murheet. Eikun rättiä käteen ja pyyhkii penkin ja sillä selvä. Mutta kun on perjantai ja väsymys painaa meikä saa tätä paskaa osakseen.

Mitäs muille? Miten jaksatte? Miten kestätte toista puolisoa?