Mun elämäni on todella pientä

Häntäpä tuskin kiinnostaa alkaa miksikään osaseksi mun elämääni. Mähän olen vain asiakas.

Nuorena ne ois olleet kaikki nää ihmissuhdeasiatkin väännettävä, mutta nuorena mua kusetti asiassa äiti. Esti minua saamasta muilta tykkäämistä tai siitä, että saisin itse tykätä muista. Koska olin kuulemma niin kamala.

Mä haluaisin eteenpäin elämässä, ihmissuhteissa, mutta oikeasti aika harvoin pidän joistain ihmisistä oikeasti ja aidosti. Joudunko siis olemaan loppuelämäni yksin, koska en hyväksy minua kohtaan ilkeitä ihmisiä elämääni???

Haluaisin tulla rakastetuksi omana itsenäni, en ole koskaan kokenut sitä. En varsinkaan niin, että se toinen ihminen merkitsee minulle niin paljon, että en itse hylkää.

Ei sellaista ihmissuhdetta olekaan, missä ei voisi pettyä ja/tai saada siipeensä. Kysymys onkin, uskaltaako ja haluaako ottaa riskin. Viimeisimmän eroni jälkeen mietin, sainko suhteelta enemmän hyvää kuin huonoa. Jos suhteesta ei olisi syntynyt lasta, en olisi saanut. Koska en halunnut enempää lapsia, en ole halunnut ottaa uuden parisuhteen riskiäkään. Parikymmentä vuotta mennyt ilman parisuhdetta enkä edes kaipaa sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista ihmissuhdetta olekaan, missä ei voisi pettyä ja/tai saada siipeensä. Kysymys onkin, uskaltaako ja haluaako ottaa riskin. Viimeisimmän eroni jälkeen mietin, sainko suhteelta enemmän hyvää kuin huonoa. Jos suhteesta ei olisi syntynyt lasta, en olisi saanut. Koska en halunnut enempää lapsia, en ole halunnut ottaa uuden parisuhteen riskiäkään. Parikymmentä vuotta mennyt ilman parisuhdetta enkä edes kaipaa sellaista. 

Jaa, no mä kaipaan suhdetta siksi, että haluaisin sellaista läheisyyttä, ehkä sillä lailla vain tunnen olevani olemassa. Minusta se ei ole elämää, ettei ole kellekään tärkeä.

Mutta sitten en halua olla toisille sillä lailla tärkeä, että mun täytyy toimia heidän puolestaan asioissa. Ei ole voimia sellaiseen kuppaamiseen. Heidän on turha odottaa minulta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista ihmissuhdetta olekaan, missä ei voisi pettyä ja/tai saada siipeensä. Kysymys onkin, uskaltaako ja haluaako ottaa riskin. Viimeisimmän eroni jälkeen mietin, sainko suhteelta enemmän hyvää kuin huonoa. Jos suhteesta ei olisi syntynyt lasta, en olisi saanut. Koska en halunnut enempää lapsia, en ole halunnut ottaa uuden parisuhteen riskiäkään. Parikymmentä vuotta mennyt ilman parisuhdetta enkä edes kaipaa sellaista. 

Jaa, no mä kaipaan suhdetta siksi, että haluaisin sellaista läheisyyttä, ehkä sillä lailla vain tunnen olevani olemassa. Minusta se ei ole elämää, ettei ole kellekään tärkeä.

Olen minäkin kaivannut, varsinkin alussa. Mutta olen myös ymmärtänyt, että en osaa olla sellainen, jonka parisuhteet onnistuisivat. Varmasti siis onnistuisivat, jos olisin erilainen kuin olen tai ainakin jaksaisin vuosikausia teeskennellä olevani. Parisuhteeni ovat aina päättyneet varsin pian sen jälkeen, kun olen lakannut teeskentelemästä. 

Minun parisuhteeni pysyy kasassa manipuloimiseni ansiosta. Esitän että rakastan. Tämä on todella tyhjää elämää. Millaisenkohan esimerkin lapseni saa parisuhteista?

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteeni pysyy kasassa manipuloimiseni ansiosta. Esitän että rakastan. Tämä on todella tyhjää elämää. Millaisenkohan esimerkin lapseni saa parisuhteista?

Jos lapsesi eivät tajua mainpulointiasi, niin eivät ehkä huomaa koko asiaa. 

Mun tilanne on toinen, koska miehet ovat aina ihastuneet muhun helposti. Pääasiassa ulkonäkööni. Vieläkin, vaikka ikääkin on jo. Ja ulkonäköni perusteella he muodostavat mielikuvan minusta ja rakastuvat. Niin kauan, kun jaksan toteuttaa heidän mielikuvansa, kaikki on hyvin. Mutta kun en enää jaksa, suhde miehen aloitteesta päättyy. Ehkä tämäkin on jonkinlaista manipulointia? Siis että esitän olevani sellainen kuin mies haluaa? 

Meidän taloyhtiössä oli pari vuotta sitten laaja sähköremontti ja vieläkin haikailen sen työnjohtajan perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteeni pysyy kasassa manipuloimiseni ansiosta. Esitän että rakastan. Tämä on todella tyhjää elämää. Millaisenkohan esimerkin lapseni saa parisuhteista?

Jos lapsesi eivät tajua mainpulointiasi, niin eivät ehkä huomaa koko asiaa. 

Mun tilanne on toinen, koska miehet ovat aina ihastuneet muhun helposti. Pääasiassa ulkonäkööni. Vieläkin, vaikka ikääkin on jo. Ja ulkonäköni perusteella he muodostavat mielikuvan minusta ja rakastuvat. Niin kauan, kun jaksan toteuttaa heidän mielikuvansa, kaikki on hyvin. Mutta kun en enää jaksa, suhde miehen aloitteesta päättyy. Ehkä tämäkin on jonkinlaista manipulointia? Siis että esitän olevani sellainen kuin mies haluaa? 

Ymmärsinkö oikein, että manipuloit olevasi kaunis ja sitten et enää olekaan kaunis? Onpas hassua :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteeni pysyy kasassa manipuloimiseni ansiosta. Esitän että rakastan. Tämä on todella tyhjää elämää. Millaisenkohan esimerkin lapseni saa parisuhteista?

Jos lapsesi eivät tajua mainpulointiasi, niin eivät ehkä huomaa koko asiaa. 

Mun tilanne on toinen, koska miehet ovat aina ihastuneet muhun helposti. Pääasiassa ulkonäkööni. Vieläkin, vaikka ikääkin on jo. Ja ulkonäköni perusteella he muodostavat mielikuvan minusta ja rakastuvat. Niin kauan, kun jaksan toteuttaa heidän mielikuvansa, kaikki on hyvin. Mutta kun en enää jaksa, suhde miehen aloitteesta päättyy. Ehkä tämäkin on jonkinlaista manipulointia? Siis että esitän olevani sellainen kuin mies haluaa? 

Ymmärsinkö oikein, että manipuloit olevasi kaunis ja sitten et enää olekaan kaunis? Onpas hassua :D

Ymmärsit väärin. Ulkonäköni perusteella miehet muodostavat käsityksen, että olen lempeä, hoivaava, naisellinen, mukautuva, soputuva jne. Suhteen alussa ei yleensä ole mitään syytä ollakaan mitään muuta. Kun arki koittaa, mun siilin piikkinikin alkavat tulla välillä esille. Ja näin tuotan miehille pettymyksen, kun en ollutkaan sellainen kuin he mielikuvissaan olivat ajatelleet. 

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin siis ihmissuhdemielessä, jos siihen laskee ihmiset, joita elämääni haluan. Tällä hetkellä läheisin ihminen, jonka elämääni haluan on remonttifirman mulle remonttia tehnyt omistaja. Huoh.

Sä olet kivikissaäiti todella kipeä. Omat lapset ei kiinnosta ja läheisin? jota kaipaat on remonttimies. 😨

Parisuhde on molemminpuolista antamista ja saamista. Ei susta ole siihen ,kun sulta ei saa odottaa/vaatia mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteeni pysyy kasassa manipuloimiseni ansiosta. Esitän että rakastan. Tämä on todella tyhjää elämää. Millaisenkohan esimerkin lapseni saa parisuhteista?

Jos lapsesi eivät tajua mainpulointiasi, niin eivät ehkä huomaa koko asiaa. 

Mun tilanne on toinen, koska miehet ovat aina ihastuneet muhun helposti. Pääasiassa ulkonäkööni. Vieläkin, vaikka ikääkin on jo. Ja ulkonäköni perusteella he muodostavat mielikuvan minusta ja rakastuvat. Niin kauan, kun jaksan toteuttaa heidän mielikuvansa, kaikki on hyvin. Mutta kun en enää jaksa, suhde miehen aloitteesta päättyy. Ehkä tämäkin on jonkinlaista manipulointia? Siis että esitän olevani sellainen kuin mies haluaa? 

Ymmärsinkö oikein, että manipuloit olevasi kaunis ja sitten et enää olekaan kaunis? Onpas hassua :D

Ymmärsit väärin. Ulkonäköni perusteella miehet muodostavat käsityksen, että olen lempeä, hoivaava, naisellinen, mukautuva, soputuva jne. Suhteen alussa ei yleensä ole mitään syytä ollakaan mitään muuta. Kun arki koittaa, mun siilin piikkinikin alkavat tulla välillä esille. Ja näin tuotan miehille pettymyksen, kun en ollutkaan sellainen kuin he mielikuvissaan olivat ajatelleet. 

Kukaan aikuinen mies ei tee tuollaisia päätelmiä ulkonäön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on molemminpuolista antamista ja saamista. Ei susta ole siihen ,kun sulta ei saa odottaa/vaatia mitään.

Kyllä saa vaatia, mutta reaktioni riippuu ihan ihmisestä, joka on vaatimassa. Nuoruuden kiusaajapellet jäävät jostain syystä ilman vastakaikua. Ja mitä tulee antamiseen ja saamiseen, niin sinä olet vihoviimeinen, jolta otan neuvoja vastaan: Sinä annat ainoastaan, jos tiedossa on saatavia. Sinun vaikuttimet eivät ole koskaan vilpittömät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteeni pysyy kasassa manipuloimiseni ansiosta. Esitän että rakastan. Tämä on todella tyhjää elämää. Millaisenkohan esimerkin lapseni saa parisuhteista?

Jos lapsesi eivät tajua mainpulointiasi, niin eivät ehkä huomaa koko asiaa. 

Mun tilanne on toinen, koska miehet ovat aina ihastuneet muhun helposti. Pääasiassa ulkonäkööni. Vieläkin, vaikka ikääkin on jo. Ja ulkonäköni perusteella he muodostavat mielikuvan minusta ja rakastuvat. Niin kauan, kun jaksan toteuttaa heidän mielikuvansa, kaikki on hyvin. Mutta kun en enää jaksa, suhde miehen aloitteesta päättyy. Ehkä tämäkin on jonkinlaista manipulointia? Siis että esitän olevani sellainen kuin mies haluaa? 

Ymmärsinkö oikein, että manipuloit olevasi kaunis ja sitten et enää olekaan kaunis? Onpas hassua :D

Ymmärsit väärin. Ulkonäköni perusteella miehet muodostavat käsityksen, että olen lempeä, hoivaava, naisellinen, mukautuva, soputuva jne. Suhteen alussa ei yleensä ole mitään syytä ollakaan mitään muuta. Kun arki koittaa, mun siilin piikkinikin alkavat tulla välillä esille. Ja näin tuotan miehille pettymyksen, kun en ollutkaan sellainen kuin he mielikuvissaan olivat ajatelleet. 

Kukaan aikuinen mies ei tee tuollaisia päätelmiä ulkonäön perusteella.

Mitä ilmeisimmin vedän puoleeni tietyn tyyppisiä miehiä. Nuorempana sain useinkin kuulla näyttäväni aivan enkeliltä. Tälläkin hetkellä on yksi mies, jonka olen tuntenut jo pari vuotta ja jota tapaan (en siis tapaile) aika usein ja hän on useamman kerran kertonut ihastuneensa minuun, koska olen kuulemma aina niin ihana. Olen sanonut, että en todellakaan ole aina ihana, mutta ei hän näytä uskovan asiaa. Hänellä on siis mielikuva minusta, joka ei vastaa todellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteeni pysyy kasassa manipuloimiseni ansiosta. Esitän että rakastan. Tämä on todella tyhjää elämää. Millaisenkohan esimerkin lapseni saa parisuhteista?

Jos lapsesi eivät tajua mainpulointiasi, niin eivät ehkä huomaa koko asiaa. 

Mun tilanne on toinen, koska miehet ovat aina ihastuneet muhun helposti. Pääasiassa ulkonäkööni. Vieläkin, vaikka ikääkin on jo. Ja ulkonäköni perusteella he muodostavat mielikuvan minusta ja rakastuvat. Niin kauan, kun jaksan toteuttaa heidän mielikuvansa, kaikki on hyvin. Mutta kun en enää jaksa, suhde miehen aloitteesta päättyy. Ehkä tämäkin on jonkinlaista manipulointia? Siis että esitän olevani sellainen kuin mies haluaa? 

Ymmärsinkö oikein, että manipuloit olevasi kaunis ja sitten et enää olekaan kaunis? Onpas hassua :D

Ymmärsit väärin. Ulkonäköni perusteella miehet muodostavat käsityksen, että olen lempeä, hoivaava, naisellinen, mukautuva, soputuva jne. Suhteen alussa ei yleensä ole mitään syytä ollakaan mitään muuta. Kun arki koittaa, mun siilin piikkinikin alkavat tulla välillä esille. Ja näin tuotan miehille pettymyksen, kun en ollutkaan sellainen kuin he mielikuvissaan olivat ajatelleet. 

Kukaan aikuinen mies ei tee tuollaisia päätelmiä ulkonäön perusteella.

Mitä ilmeisimmin vedän puoleeni tietyn tyyppisiä miehiä. Nuorempana sain useinkin kuulla näyttäväni aivan enkeliltä. Tälläkin hetkellä on yksi mies, jonka olen tuntenut jo pari vuotta ja jota tapaan (en siis tapaile) aika usein ja hän on useamman kerran kertonut ihastuneensa minuun, koska olen kuulemma aina niin ihana. Olen sanonut, että en todellakaan ole aina ihana, mutta ei hän näytä uskovan asiaa. Hänellä on siis mielikuva minusta, joka ei vastaa todellisuutta. 

Ai niin ja mulle on myös sanottu, että mua on helppo lähestyä, koska mulla on ystävälliset kasvot. Okei, eli kun näyttää ystävälliseltä, varmaan onkin ystävällinen ja sen vuoksi uskalletaan lähestyä? Mutta ei tämä koske ainoastaan miehiä. Myös naiset tulevat juttelemaan mulle bussipysäkeillä, busseissa, kaupan kassajonossa jne. Jokin aika sitten kävin baarissa ja vessasta tultuani täysin tuntematon nainen yks kaks halasi mua ja jatkoi sen jälkeen matkaansa. En tiedä, miksi tekin niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteeni pysyy kasassa manipuloimiseni ansiosta. Esitän että rakastan. Tämä on todella tyhjää elämää. Millaisenkohan esimerkin lapseni saa parisuhteista?

Jos lapsesi eivät tajua mainpulointiasi, niin eivät ehkä huomaa koko asiaa. 

Mun tilanne on toinen, koska miehet ovat aina ihastuneet muhun helposti. Pääasiassa ulkonäkööni. Vieläkin, vaikka ikääkin on jo. Ja ulkonäköni perusteella he muodostavat mielikuvan minusta ja rakastuvat. Niin kauan, kun jaksan toteuttaa heidän mielikuvansa, kaikki on hyvin. Mutta kun en enää jaksa, suhde miehen aloitteesta päättyy. Ehkä tämäkin on jonkinlaista manipulointia? Siis että esitän olevani sellainen kuin mies haluaa? 

Ymmärsit väärin. Ulkonäköni perusteella miehet muodostavat käsityksen, että olen lempeä, hoivaava, naisellinen, mukautuva, soputuva jne. Suhteen alussa ei yleensä ole mitään syytä ollakaan mitään muuta. Kun arki koittaa, mun siilin piikkinikin alkavat tulla välillä esille. Ja näin tuotan miehille pettymyksen, kun en ollutkaan sellainen kuin he mielikuvissaan olivat ajatelleet. 

Eli miehet arvioivat luonnettasi tietynlaiseksi ja kun he pettyvät epärealistisiin odotuksiinsa, niin silloin sinä manipuloit? Enpä ole pitkään aikaan kohdannut näin omalaatuista logiikkaa. :D