Miten estää liiallinen itkeminen hautajaisissa?

Mä en ole itkenyt yksissäkään hautajaisissa. Otan itselleni tarkkailijan roolin, asetun ikään kuin ulkopuoliseksi.

Kyse on puolisostani. Ap.

viimeksi hautajaisissa nyyhkytin hiljaa koko tilaisuuden toista tuntia. sellaista ahdistavaa itkua. hautajaisten lohdullinen ja terapeuttinen puoli on se, että siellä saa surra. myös muukin suru pukkaa esiin, mitä elämässä on kun suru aktivoituu.

älä pelkää näyttää suruasi. jokainen ymmärtää että hautajaiset on raskaita tilaisuuksia. jos tuntuu ettet kestä, pyydä halia. 

voimia ja haleja, osanottoni suruusi.

Ajattelen jotain maailman naurettavinta juttua. Vaarana on että tuloksena on naurunsekainen itku. 

Viimeksi keskityin katsomaan ulos ikkunasta oravan touhuja ja varisten lentoa, kun oli oikein tiukka hetki. Eli en uppoudu siihen hetkeen liiaksi.... 

Tosin en ole joutunut onneksi hautaamaan ketään hyvin läheistä ikinä, en usko että niihin tilanteisiin auttaisi yhtään mikään. :,( Paitsi rauhoittavat lääkkeet. 

Ei mitenkään, mutta mielestäni rajoittamiselle ei ole tässä kohtaa edes tarvetta.

Voimia sinulle ❤

Mä haluaisin myös tietää. Itken ja liikutun kyyneliin turhan helposti ja esim tutun hautajaisissa on noloa itkeä enemmän kuin lähisukulaiset.

Osanottoni, ap.

Kuten edellä mainittiin, hautajaisissa sureminen on sallittua. Jos sinusta tuntuu ettet halua näyttää suruasi niin avoimesti / et saa itseäsi hillittyä vaan tulee hysteerinen tunne, voit hakea lääkäriltä rauhoittavia lääkkeitä tuota tilaisuutta varten. Jos päädyt lääkkeisiin, niitä kannattaa kokeilla ensin kotona ennen hautajaisia, jotta tiedät miten reagoit niihin. Rauhoittavista mielikuvaharjoituksista saattaa myös olla hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

viimeksi hautajaisissa nyyhkytin hiljaa koko tilaisuuden toista tuntia. sellaista ahdistavaa itkua. hautajaisten lohdullinen ja terapeuttinen puoli on se, että siellä saa surra. myös muukin suru pukkaa esiin, mitä elämässä on kun suru aktivoituu.

älä pelkää näyttää suruasi. jokainen ymmärtää että hautajaiset on raskaita tilaisuuksia. jos tuntuu ettet kestä, pyydä halia. 

voimia ja haleja, osanottoni suruusi.

Kiitos. Olen vain niin hillitty ihminen. Itken itkuni yksin. En osaa ottaa vastaan lohdutusta. Ap.

Kyllä hautajaisissa saa itkeä. Saa myös vollottaa, jos siltä tuntuu.

Hautajaiset on omaisille ja läheisille tarkoitettu surujuhla, jossa kannattaa antaa itsellensä luvan surra, kaivata, olla järkyttynyt ja vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on puolisostani. Ap.

Syvä osanottoni :(

Sukulaiseni puoliso hautajaiset olivat viime keväänä. Suren vieläkin, hän oli minulle tärkeä ja rakas ihminen. Hänen miehensä sanoi arkulla "Kiitos suuresta rakkaudesta" ja murtui kyyneliin.  Se oli hyvin inhimillistä kaikki. Jokainen ymmärtää. Nytkin tulevat kyyneleet. 

<3

Osanottoni. Pyydä lääkäriltä rauhoittavia, saat niitä aivan varmasti.

Ei tolle voi mtn. Muistan, kun oltiin mun isomummin hautajaisissa, joissa äitini vollotti kovaan ääneen, muut vieraat käyttäytyivät vähäeleisesti.

Hautajaisissahan saa toki itkeä vaikka kuinka paljon, mutta en itsekään haluaisi ihan vollottaa. Saattaisin ottaa jopa rauhoittavan lääkkeen ennen tilaisuutta.

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viimeksi hautajaisissa nyyhkytin hiljaa koko tilaisuuden toista tuntia. sellaista ahdistavaa itkua. hautajaisten lohdullinen ja terapeuttinen puoli on se, että siellä saa surra. myös muukin suru pukkaa esiin, mitä elämässä on kun suru aktivoituu.

älä pelkää näyttää suruasi. jokainen ymmärtää että hautajaiset on raskaita tilaisuuksia. jos tuntuu ettet kestä, pyydä halia. 

voimia ja haleja, osanottoni suruusi.

Kiitos. Olen vain niin hillitty ihminen. Itken itkuni yksin. En osaa ottaa vastaan lohdutusta. Ap.

Sinulla on lupa itkeä puolisosi hautajaisissa. Ehkä se olisi hyvä, koska siten saat edes hieman jaettua tuskaa toisten kanssa mikä voisi vähentää edes hieman tilanteen raskautta. Kaikki tuntemani miehet itkevät hautajaisissa, jokainen tavallaan. Kun isä hautaa tyttärensä, sitä tuskaa ei voi sanoin kuvata. kun puoliso hautaa vaimonsa, se tuska on raastava. hartaaksi se suru vetää jokaisen. kokeile rauhoittavia, varaa paljon nenäliinoja, niidenkin ottaminen ja ojentaminen auttaa.

Voimia paljon.

Mun äitini sai lääkäriltä yhden tai kaksi opamoxia, kun oli hänen isänsä hautajaiset, jotta olisi tarvittaessa voinut ottaa siitä esim. puolikkaan, jos olisi ihan kauheet paniikkijännitykset ja itkut olleet valloillaan. Äitini on kova itkemään ja jännitti tietysti noita hautajaisia ihan hirveästi etukäteen. Hän ei ole mikään rauhoittavien käyttäjä, mutta tuo lääkäri nyt ainakin ymmärsi, että ihminen voi mennä aika solmuun tuollaisessa tilanteessa. Muistaakseni äitini sanoi myöhemmin, että ei niitä opamoxin puolikkaita edes lopulta tarvinnut. Oli itse hautajaispäivänä niin paljon ajatukset kaikessa järjestelyyn ja muuhun liittyvässä, että isoin itku tuli vasta jälkikäteen.

Jotkut lääkärit voivat siis käsittää, millaista valloilleen päässyt itku on jota ei heti saakaan lakkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on puolisostani. Ap.

Syvä osanottoni :(

Sukulaiseni puoliso hautajaiset olivat viime keväänä. Suren vieläkin, hän oli minulle tärkeä ja rakas ihminen. Hänen miehensä sanoi arkulla "Kiitos suuresta rakkaudesta" ja murtui kyyneliin.  Se oli hyvin inhimillistä kaikki. Jokainen ymmärtää. Nytkin tulevat kyyneleet. 

<3

Pelkään hajoavani. Jalat pettävät alla, itken, huudan, sekoan. Pelottaa. :( ap

Tarvitset rauhoittavan. Mun äitini otti ja minä myös isäni hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on puolisostani. Ap.

Olen erittäin pahoillani menetyksestäsi. Läheisen juuri menettäneenä pystyn samaistumaan ajatukseesi hautajaisten suhteen. Varauduin tilanteeseen laittamalla aurinkolasit päähäni jotta pystyin tavallaan olla piilossa ja yritin asennoitua olemaan itkemättä liikaa. Itku alkoi kuitenkin heti tilaisuuden alettua. Isäni kantoi veljeni tuhkauurnan sylissään haudalle, äitini kävellessä hänen käsipuolessaan. Minä seurasin kannoilla ja kyyneleet virtasivat purona pitkin poskiani, hengittelin syvään ja sain hillittyä itseäni sen verran, että en itkenyt ääneen. Onneksi hautajaisporukka oli pieni eikä tarvinnut liikaa miettiä muiden ajatuksia itsestäni. Illan pimeydyttyä menin yksin uudestaan haudalle, istuin polvillani pienessä sykkyrässä maassa ja itkin ääneen, päästin sen päivällä padotun tuskan itsestäni.

Ei sinun tarvitse miettiä mitä teet. Hän oli sinun puolisosi. Sinulla on lupa kokea juuri niin kuin koet. Sinun ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat. Voit halutessasi yrittää olla itkemättä "liikaa", mutta vaikka tippuisit polvilleen haudalle itkemään ääneen sekin on täysin hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on puolisostani. Ap.

Syvä osanottoni :(

Sukulaiseni puoliso hautajaiset olivat viime keväänä. Suren vieläkin, hän oli minulle tärkeä ja rakas ihminen. Hänen miehensä sanoi arkulla "Kiitos suuresta rakkaudesta" ja murtui kyyneliin.  Se oli hyvin inhimillistä kaikki. Jokainen ymmärtää. Nytkin tulevat kyyneleet. 

<3

Pelkään hajoavani. Jalat pettävät alla, itken, huudan, sekoan. Pelottaa. :( ap

Sitten sinut autetaan istumaan ja rauhoitetaan ja ollaan vieressäsi. Se on se mitä tarvitset nyt että jaksat. Myös täysin normaalia etsiä apua esim suru-ryhmistä tai mennä keskustelemaan surusta mielenterveystoimistoon. Sinussa ei ole mitään vikaa, tunteet vain ovat niin vahvoja että tarvitset niihin tukea itsellesi että jaksat. Ja vaikka murtuisit, nouset huomenna vielä.

Keskustele läheistesi kanssa voinnistasi, kerro että pelottaa ettet jaksa, he ymmärtävät heidän tehtävänsä on kuunnella ja olla läsnä voimiensa mukaan.

Surun hetki voi myös yhdistää ihmisiä, siinäkin on lohtua