Lue keskustelun säännöt.
Arvostatko suomalaisia naisia?
08.03.2018 |
Rupesin tässä miettimään tätä asiaa näin naistenpäivän kunniaksi. Suomalaisilla on tapana vähän sanallisesti murjoa omaa maataan ja kansaansa, ja positiivisia asioita kuulee harvemmin. Suomalaisia naisia vertaillaan usein virolaisiin, venäläisiin, thaimaalaisiin ja ties kehen. Olen kuullut kun sukulaisnaiset yhdessä valitteli joskus Virossa käytyään, miten ollaan tällaista persjalkaista maatiaisrotua. Anteeksi ulkonäkökeskeinen aloitus, mutta siihenhän yleensä ensin keskitytään.
Mielestäni suomalaiset naiset on kuitenkin kauniita keskimäärin. Kun oikeasti katselee ympärilleen tuolla ulkona, niin näkee paljon kauniita naisia. Etenkin nuoret on nättejä. "Vanhemmissakin" naisissa on sellaista persoonallisuutta. Eikä meitä ulkomaillakaan rumana kansana tunneta. Suomalaisten geeniperimä on pitkään ollut aika homogeenistä, joten onhan meillä omat piirteemme. Mun mielestä niistä voisi olla ylpeäkin. Ei se maantienvärinen tukka ole oikeasti ruma. Ihmiset, naiset ennemminkin, vain hokee sellaista. Se tavallinen suomalainen hiuslaatu on kuin silkkiä. Suomalaisilla naisilla on usein hienot, pehmeät piirteet.
Eniten arvostan kuitenkin suomalaisten naisten rohkeutta ja yksilöllisyyttä. Täällä on naisia vähän joka lähtöön. Naiset on usein hyviä keskustelijoita ja syvällisiäkin yksilöitä. Naiset ovat raivanneet tiensä huipulle.
Mun mummoni on ihminen, jota arvostan tässä maailmassa ehkä eniten. Sodan läpikäynyt vahva nainen suvusta, jossa naiset on olleet vahvoja, koska on ollut pakko. Olen oppinut mummolta paljon. Elämästä, naisista ja ihan kaikesta. Siskoni on vähän samaa maata myöskin. Mummolta opin, ettei pidä antaa muiden määritellä itseään tai yrittää ahtautua lokeroihin, joihin ei sovi. Mummo on myöskin tietoinen siitä, kuinka paljon ylimääräistä p askaa elämä nakkelee niskaan, jos haluaa itse raivata oman tiensä jonnekin, missä kukaan muu ei ole vielä kulkenut. Mummo on opettanut, miten sitä lantaa sitten luodaan. Ei pidä pelätä itseään eikä muita ihan tavaksi asti, vaikka välillä hirvittäisi. Ja apulainen on hyvä olla.
Ulkomaalainen opiskelukaverini joskus valitti, miten suomalaiset naiset on miesmäisiä. Itse näen sen itsenäisyyden ja voiman hyvinä ominaisuuksina, vaikka hänestä juuri tuo "miesmäinen käytös" oli jotenkin törkeää. Naiset pärjää usein itse. Jos joku haluaa pitkät kynnet ja hienot vaatteet, niin se on lähes aina hänen oma valintansa, eikä painostuksen tulos. Naiset ovat ottaneet itselleen nämä vapaudet, eikä naiset ole koskaan tainneet mitään avuttomia olla. Se on myytti.
Olen myös nähnyt, miten heikommista oloista tulleet naiset ovat suomalaisten naisten avulla löytäneet itsensä ja halun elää enemmän itselleenkin. Pitäkää naiset yhtä toisten naisten kanssa. Monet tarvitsevat tukeanne ja teidän ajatusmaailmaanne. Myös transnaisten, joista se paistaa kilometrin päähän, olen nähnyt sulautuvan osaksi tavallisia naisporukoita.
Itse olen saanut paljon apua suomalaisilta naisilta terveyteni ongelmiin. Olen tavannut lahjakkaita lääkäreitä, hoitajia, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä, jotka on olleet valmiita kuuntelemaan ja auttamaan osaamisensa mukaan. Lähes kaikki on olleet naisia. Ilman heitä olisin varmasti kuollut oman käteni kautta jo aikaa sitten.
Suomalaisilla naisilla on myös ollut jännittäviä käsityötaitoja, joita harva enää ylläpitää. Vaikka olen mies, olen jotenkin kiinnostunut aiheesta ja selailen välillä vanhoja kirjoja. Esimerkiksi neulakinnastekniikka on ikivanha taito, vanhempi kuin virkkaus tai neulominen, ja eri paikoissa on oma tyylinsä. On kirjontaa, kankaita, kasvivärjäystä ja ties mitä. Miksi tuota ei nimitetä taiteeksi?
Arvostan suomalaisia ihmisiä, naisia ja miehiä, mutta ajattelin kirjoittaa nimenomaan naisista tänään.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset naiset ovat niin rohkeita ja yksilöllisiä ja niin itsenäisyyden ja voiman tunnoissaan, että sillä perustellaan nykyään mitä tahansa käytöstä ja itsekästä toimintaa esimerkiksi parisuhteessa.
Työpaikalla ja harrastuksissa flirttaillaan ja petetään, koko ajan on kuvioissa joku kiinnostuksen kohde, jolle sometetaan, viestitellään ja soitellaan. Kotona pimitetään, salaillaan ja valehdellaan.
Ja kun uusi suhde on jo henkisellä tasolla päätetty aloittaa, niin eron syyksi rakennetaan hyvin hatara tarina puolison mustasukkaisuudesta ja erilaisista arvoista ja sysätään parisuhteen kariutuminen julmasti puolison syyksi.
Tämä toki vain silloin, kun taloudellinen tilanne antaa myötä, eli on joko omaa rahaa tai uusi ukko on rikkaampi kuin vanha. Jos näin ei ole, sivusuhdetta pidetään yllä salaa ja itselle ja tyttökavereille se perustellaan itsensä etsimisenä ja modernin naisen murtautumisena kahleistaan.
Arvostanko suomalaisia naisia? No lue nyt vaikka tätä palstaa hetki ja mieti sitten itse onko paljon arvostamista... Joka toinen avaus on jotain "onko tämä pettämistä" - "voiko varattu tehdä näin" tai suoraan "petin miestäni"
Vierailija kirjoitti:
Mummo on opettanut, miten sitä lantaa sitten luodaan. Ei pidä pelätä itseään eikä muita ihan tavaksi asti, vaikka välillä hirvittäisi. Ja apulainen on hyvä olla.
Apulainen? Lannan luonnissa? Kotiapulainen? Mikä apulainen?
Arvostan ihmisiä luonteen ja tekojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan.
Riittää, kun katson omia naispuoleisia työkavereitani. He ovat ammatissaan taitavia, kehittyviä ja uusiutuvia. He ovat aktiivisia ja huolehtivat oman perheensä lisäksi muistakin ihmisistä.
Arvostan. Suomalainen nainen on sitkeä ja sisukas, jalat maassa ja järki päässä. Itsenäinen, mutta lämminsydäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä päivältä vähemmän.
Onneksi olen jo tähän ikään saanut nauttia heidän tärkeimmästä ominaisuudesta oman osani, ennenkuin tämä nykymeno kirjallisine lupineen nostaa päätään joka muodossaan...
Kyllä, niitä kauniimpia ja hoikkia. Eihän naisetkaan arvosta niitä, jotka ujoina nurkassa nyhjöttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan. todellakin.
Tuntemani naiset ovat pitkistä seurustelusuhteista. Kyllä kolmessa vuodessa oppii, joskus nopeamminkin, ihmislaadun. Muuten en pidä vertailusta mutta suomalainen nainen on silmissäni ujohko, sisukas, älykäs, jalat maassa, kaunis ja ymmärtää oikeudenmukaisuutta.
Miten sellaista olentoa ei arvostaisi? Aina on poikkeuksia joka suuntaan mutta nyt vertailin entisiä kumppaneitani.
Ystävinä (tosisellaisina) naiset ovat olleet hyvin luotettavia, lojaaleja ja jopa hulvattomia. Myös sydämellisiä ja aitoja. Mutta koska naisia, niin itselle kiehtovia mysteerejä.
Kaduilla heihin ei törmää samoin tavoin. Useimmiten heitä voi sanoa kivan näköisiksi, tosin muoti näkyy usean tyylissä. Sen kummempi lähestyminen on itseni kaltaisille pientä tyhjänpuhumista lukuunottamatta vaikeahkoa. Sattumat saattavat sitten yhteen.
Pienestä kainoudesta saa aina plussaa, olenhan itse hieman ujo alkuun.
Arvostan. Suomalaiset naiset on mukavia, rehtejä ja luonnollisia. Sellasia kuin suomalaiset miehetkin.
Kivoja tyyppejä yleisesti ottaen. mätämunia aina mahtuu joukkoon, mutta kun yleistetään, suomalaiset ihmiset on todella rehtejä ja mukavia tyyppejä, omia itsejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivä päivältä vähemmän.
Onneksi olen jo tähän ikään saanut nauttia heidän tärkeimmästä ominaisuudesta oman osani, ennenkuin tämä nykymeno kirjallisine lupineen nostaa päätään joka muodossaan...
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan: kohtelet naisia paskasti etkä arvosta, saat samaa takaisin.
En arvosta. Kiittämättömiä, ahneita, leuhkoja, epäempaattisia, miehiä vihaavia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin miehekäs käyttäytyminen on turnoff. Väitätkö että naiset tykkäävät naisellisesti käyttäytyvistä miehistä?
Valtaosa ystävistäni, kavereistani, tuttavistani, kontakteistani, entisistä ja nykyisistä kollegoistani, sukulaisistani ja ihan vaan ihmisistä joita kohtaan päivittäin on suomalaisia naisia.
Tietenkin siellä on joukossa paljon ihmisiä joita arvostan. Siellä on melkein kaikki ne ihmiset jotka pitävät mut pinnalla silloin kun sairaus tai vastoinkäymiset haittaavat niin pahasti että tekee mieli luovuttaa. Useimmat niistä, jotka muuten vaan ovat käyttäneet omaa aikaansa siihen että antoivat minulle jotakin, tai tekivät elämästäni parempaa tai helpompaa, vaikkeivät ehkä edes tunteneet minua. Samaten muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ihmiset joita olen koko ikäni aikana ihaillut. Kaikki ne, joita olen elämässäni eniten rakastanut. Kaksi älykkäintä, lahjakkainta ja hyvintä tuntemaani ihmistä, joiden olemassaolo antaa minulle edes jotain toivoa ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Muutenkin valtava joukko fiksuja, tunnollisia, nöyriä ihmisiä jotka ovat hyvän puolella pahaa vastaan ja tekevät luovuttamatta niitä epävarmasti vaikuttavia ja usein epäkiitollisia töitä jotka ehkä voivat joskus jossain tehdä jotain oikeasti paremmaksi.
Mutta sitten siellä on kyllä iso joukko elämäni inhottavimpiakin kohtaamisia. Sieltä löytyy kiusaajia ja selkäänpuukottaneita ystäviä. Valtava joukko ihmisiä joille on todella tärkeää pitää itseään toisia parempana, ja jotka tekevät kaikkensa pitääkseen muut maassa jotta tämä onnistuisi heiltä paremmin. On ihan vaan ajattelematonta sakkia, todella tyhmiä ja tietämättömiä ihmisiä jotka eivät ymmärrä olevansa kumpaakaan, kieltäytyvät oppimasta mitään koska heidän ei mielestään tarvitse, ja suuttuvat jos joku kertoo heille jostakin mistä he eivät tiedä. On itsepetoksen vallassa eläviä, epävarmoja, epäkypsiä, tunnevammaisia, itsekkäitä. Aivan kaikki samat viat kuin ihmisissä kautta maailmanhistorian, vaikka tämänkin myöntäminen useille ottaisi koville ja ääneen sanominen muilta suututtaisi.
Että mitä tosta nyt sitten sanoisi? Kyllä oma vertaisjoukko ja lähimmäiset raamatullisessa merkityksessä on melkein pakko ottaa elämässä itsestäänselvyytenä. Yhteisö on elämä. En tule tähän koko asiaan tarpeeksi ulkokohtaisena jotta mulla voisi olla mielipidettä suuntaan tai toiseen tai kykenisin tekemään minkäänlaisia yleistyksiä. En arvosta, koska ovat mulle näkymättömiä niinkuin vesi kalalle.
Arvostan suomalaisia naisia:
Työkavereina, ovat päteviä ja aikaansaavia
Seksiseurana, ovat vapaamielisiä ja anteliaita
Muuten en sitten oikein arvostakaan, ovat liian miesmäisiä ja itsetietoisia, äiteinä kadottavat täysin todellisuuden tajunsa.
Arvostan vanhemman ikäpolven naisia. Nykyisiä en kylläkään vaan ovat aikamoisia ihmishirviöitä, eivät henkisesti kovin vahvoja ja itseänsä hyvin täynnä olevia 'nettiraivottaria'.
Suomalaisten naisten h-maine hävettää - etenkin ulkomailla...
Itsetuntoa ja itsekunnioitusta puuttuu - liikaa känniörveltäjiä naistenKIN joukossa....
up