Asutteko kahta kotia miesystävänne kanssa?

Älkää koskaan luopuko kahdesta asunnosta. Se on täydellinen olotila. Aina lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Älkää koskaan luopuko kahdesta asunnosta. Se on täydellinen olotila. Aina lomalla.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että eikö se ole hankalaa kun kaikki tavarat ja vaatteet ovat aina "väärässä paikassa"? Ja jos on viherkasveja, niitä pitää ainakin käydä hoitamassa sekä mahdolliset omakotitalon työt, lämmitykset, pihan hoidot ym?  En kettuile vaan kysyn. Itse olen aina muuttanut (kolmas pitkä parisuhde menossa siis) aika pian yhteen miehen kanssa, sillä jos toisen kanssa viihtyy niin erossa ei halua olla muutenkaan, ja toisen oppii tuntemaan vasta kun ollaan 24/7 yhdessä. Tietysti tulee halvemmaksikin kun ei tarvitse maksaa 2 kodin vuokraa/velkaa/vastiketta.

Enkä ole mikään parikymppinen vaan 50+.

Eri asunnot, koska muutenhan se on avoliitto. Käsitän miesystävän seurustelukumppanina.

Kyllä asumme. Neljäs seurusteluvuosi menossa eikä ole suunnitteilla muuttaa yhteen. Oma työni on pääkaupunkiseudulla, mies asuu vajaan parin tunnin matkan päässä. Vietetään yhdessä viikonloput ja lomat ja voidaan tavata viikollakin, aina kun siltä tuntuu ja/tai on yhteinen harrastus täällä pks:lla. Sopii meille. Kalliiksi tietysti tulee matkustamisineen, mutta minun olisi tosi vaikea löytää työtä miehen asuinpaikkakunnalta tai edes lähimmästä kaupungista, ja toisaalta tykkään nykyisestä työstäni niin paljon, etten edes haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Miehen työt on puolestaan siellä pikkupaikkakunnalla eikä niitä voi tuoda kaupunkiin.

On eri asunnot, koska lasten koulumatkojen takia yhteenmuuttaminen olisi hankalaa. Meillä molemmilla siis lapsia entuudestaan. Olisi ihanaa herätä joka aamu samasta sängystä, mutta valitettavasti vielä moneen vuoteen tämä ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää koskaan luopuko kahdesta asunnosta. Se on täydellinen olotila. Aina lomalla.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että eikö se ole hankalaa kun kaikki tavarat ja vaatteet ovat aina "väärässä paikassa"? Ja jos on viherkasveja, niitä pitää ainakin käydä hoitamassa sekä mahdolliset omakotitalon työt, lämmitykset, pihan hoidot ym?  En kettuile vaan kysyn. Itse olen aina muuttanut (kolmas pitkä parisuhde menossa siis) aika pian yhteen miehen kanssa, sillä jos toisen kanssa viihtyy niin erossa ei halua olla muutenkaan, ja toisen oppii tuntemaan vasta kun ollaan 24/7 yhdessä. Tietysti tulee halvemmaksikin kun ei tarvitse maksaa 2 kodin vuokraa/velkaa/vastiketta.

Enkä ole mikään parikymppinen vaan 50+.

Ei se ole hankalaa, kun vuosien varrella on kertynyt omat tavarat ja vaatteet myös sinne toisen kotiin. Itse ajattelen niin päin, että muutan yhteen vasta, kun olen varmasti oppinut toisen tuntemaan, koska se on minulle ihan yhtä iso päätös kuin avioliiton solmiminen; tehdään vain jos tarkoitus on viettää yhdessä loppuelämä. Oma avioliittoni päättyi noin 25 vuotta sitten enkä sen jälkeen ole muuttanut kenenkään kanssa yhteen, vaikka muutama seurustelusuhde on ollutkin. Onneksi, koska eivät ne olisi yhdessä asumisella kestäviksi muuttuneet.

N50+ minäkin

On eri asunnot, vaikka asumme samassa kaupungissa. Ollaan oltu yhdessä 5v ja paikkans Helsinki. Välillä vähän rasittavaa ja ollaan kyllä harkittu yhteenmuuttoa, koska meidän asunnot on aika kaukana toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää koskaan luopuko kahdesta asunnosta. Se on täydellinen olotila. Aina lomalla.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että eikö se ole hankalaa kun kaikki tavarat ja vaatteet ovat aina "väärässä paikassa"? Ja jos on viherkasveja, niitä pitää ainakin käydä hoitamassa sekä mahdolliset omakotitalon työt, lämmitykset, pihan hoidot ym?  En kettuile vaan kysyn. Itse olen aina muuttanut (kolmas pitkä parisuhde menossa siis) aika pian yhteen miehen kanssa, sillä jos toisen kanssa viihtyy niin erossa ei halua olla muutenkaan, ja toisen oppii tuntemaan vasta kun ollaan 24/7 yhdessä. Tietysti tulee halvemmaksikin kun ei tarvitse maksaa 2 kodin vuokraa/velkaa/vastiketta.

Enkä ole mikään parikymppinen vaan 50+.

Jotkut yöt yhden luona, jotkut yöt toisen luona. Niinhän se menee, melkein joka päivä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

On eri asunnot, koska lasten koulumatkojen takia yhteenmuuttaminen olisi hankalaa. Meillä molemmilla siis lapsia entuudestaan. Olisi ihanaa herätä joka aamu samasta sängystä, mutta valitettavasti vielä moneen vuoteen tämä ei onnistu.

Olen varmaan tyhmä mutta eikö lasten kouluja voi vaihtaa? Toki jos on erityiskoulut tai muuta ettei vaihto sovi.

Mulla on miesystäväni kanssa tällainen järjestely. On toiminut tosi hyvin. En luopuisi tästä mistään hinnasta! 

Kohta 20 vuotta tuota asumismuotoa, talojen väli parisataa metriä, käyn omassa vain tarkistamassa, että siellä on kaikki kunnossa.

Kaffepulla kirjoitti:

Mulla on miesystäväni kanssa tällainen järjestely. On toiminut tosi hyvin. En luopuisi tästä mistään hinnasta! 

En myös luopuisi mistään hinnasta. Viikot tehdään omia juttuja ja viikonloppuisin yritetään olla yhdessä. Suhde pysyy hyvänä

Erittäin hyvä silloin kun on eronnut ja on lapsia. Muuttaminen toiselle paikkakunnalle on hankalaa, meillä esim. yhteishuoltajuus ja periaatteessa viikko-viikkosysteemi, käytännössä pyörivät kotien väliä melkein päivittäin. Eikä teinejä helposti muutettaisi. On myös selkeä aika lasten kanssa keskenään kun mies on toisella paikkakunnalla töissä. Vuosien aikana kerkeää utustua toiseen rauhassa, ja lapset saavat myös aikaa tutustua uuteen kumppaniin. Tietenkin  on viikolla ikävä, mutta yhdessäoloajat ovat sitä mukavampia eikä ala pitämään toista itsestäänselvyytenä. Ja nykyään on kaikki konstit olla yhteydessä ja "nähdä" toinen päivittäin. Erityisen hyväksi ihmiselle joka liian läheisriippuvainen tai itsensä kanssa hukassa: pakko oppia itsenäisemmäksi ja tajuta kuinka paljon siitä hyvästä olosta lähtee omasta itsestä.

Suhde on vasta reilu puoli vuotta ollut, mutta yhteen ei muuteta. Mies asuu kaukana keskustasta omakotitalossaan. Itse asun kerrostalossa keskustan kupeessa. Kumpikaan ei halua pilata suhdetta arkiongelmilla. Ihanaa soitella päivittäin. Viikottain nähdään. Itsellä kouluikäiset lapset. Miehen lapset on jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asumme. Neljäs seurusteluvuosi menossa eikä ole suunnitteilla muuttaa yhteen. Oma työni on pääkaupunkiseudulla, mies asuu vajaan parin tunnin matkan päässä. Vietetään yhdessä viikonloput ja lomat ja voidaan tavata viikollakin, aina kun siltä tuntuu ja/tai on yhteinen harrastus täällä pks:lla. Sopii meille. Kalliiksi tietysti tulee matkustamisineen, mutta minun olisi tosi vaikea löytää työtä miehen asuinpaikkakunnalta tai edes lähimmästä kaupungista, ja toisaalta tykkään nykyisestä työstäni niin paljon, etten edes haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Miehen työt on puolestaan siellä pikkupaikkakunnalla eikä niitä voi tuoda kaupunkiin.

Kuulostaa just ihanalta! Ihmiset muuttavat liian usein yhteen.

Tällainen suhde on unelmani eron jälkeen. En enää halua saman katon alle pysyvästi. Mistä löytyisi sopiva 40-v mies tälläiseen PK-seudulla?

Toimii. Arki ei tapa intohimoa.

Asutaan mutta ei enää vuoden lopussa. Kamalan hankalaa roudailla tavaroita ja molemmilla laskut, kauppareissut ja siivoukset viemässä aikaa. Meille sopii jakaa elämä yhdessä vaikka tuleekin uusperhe. Välimatka ei ole este koska hänen lapsi jo lukiolainen eikä matka entiseen kotiin ole kuin 10 km eli kaveripiiri ei jää kauas.

Ikävää olla erillään niin paljon.

Ymmärrän myös kahden asunnon elämää mutta se vie niin paljon rahaa etten pidä järkevänä. Me emme miehen kanssa ole sellaisia oman ajan tarvitsijoita mutta jotkuthan ovat.

Asuttiin miehen kanssa monta vuotta erillään ja viikonloput oltiin yhdessä. Sitten oltiin valmiit muuttamaan yhteen, mentiin naimisiin. Jos haluaa rauhoittaa arjen vaikka omille lapsille niin ok asua erikseen. Me aloimme miettiä sitä, että mehän tullaan hyvin toimeen, otetaan tarpeeksi iso asunto yhteiseksi ja vaikutetaan asumiskustannuksiin, pieni hiilijalanjälki ei ole huono mittari.

Hyvin on mennyt taas useampi vuosi, ollaan ehkä onnellisempiakin. Minusta on erityisen ihanaa kun tullaan jostain reissusta niin kotiosoite onkin sama eikä arki vaan töksähdä vastaan vaan hyvä fiilis jatkuu, ei tule sitä yksinäistä tunnetta. Mutta me tullaan erityisen hyvin toimeen, annetaan tilaa toisillemme yhdessäkin asuen.

Me ollaan mun miehen kanssa koko ajan yhdessä. Vuorotellen kummankin luona.

Enemmän ollaan miehen luona, koska hänellä on iso puulämmitteinen talo maalla, sieltä ei lämmityksen vuoksi voi varsinkaan talvella olla kovin kauaa poissa, ettei putket jäädy. Toki sähkölämmityskin on, mutta se tulee aika kalliiksi joten yleensä se on pois päältä.

Sitten kun halutaan viettää urbaani viikonloppu Helsingissä, tullaan mun asunnolle "kaupunkilomalle". Näin ollaan oltu koko suhteemme ajan, ja ainakaan vielä ei ole ongelmia tullut. Toivottavasti kaikki jatkuu yhtä hyvänä kuin tähänkin asti!