Onko toipumisen kannalta eroa sillä, onko masennus tullut vaikeista elämäntapahtumista vai ikäänkuin tyhjästä ilman syytä?

On. Traumoja voi käsitellä. Ja ne pitääkin käsitellä, jos aikoo masennuksesta päästä eroon.

Jos on vain masennus, luulen että siitä on helpompi toipua kuin traumatisoitumisen aiheuttamasta masennuksesta, koska silloin menee vuosia traumojen hoitoon ja masennus on vain oire.

traumasta johtuva masennus ei välttämättä aiheuta aivokemiallisia muutoksia, ja siksi siihen voi riittää hoidoksi pelkkä teraia. Ns. Tyhjästä tulevassa masennuksessa aivokemioilla on suurempi merkitys ja siksi hoito vaatii terapian lisäksi myös lääkkeitä. Molemmista voi parantua tai olla parantumatta. Tyhjästä tuleva masennus on siinä mielessä vaikeampi hoitaa, että ongelmien käsittely voi olla hankalaa, jos niitä ei tunnisteta ja osata nimetä.

Masennus ei tule koskaan tyhjästä. Syytä ei aina ole helppo paikantaa.

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei tule koskaan tyhjästä. Syytä ei aina ole helppo paikantaa.

Tällä palstalla olen useaan kertaan kyllä lukenut, että joillekkin masennus tulee tyhjästä ilman syytä ja silloin on siis aivokemioissa jotain vikaa. Ja ihminen ei sille mahda mitään.

Kun olen kirjoittanut, että mielestäni masennukseen on aina jokin elämäntapahtuma, niin se saa lyttäyksen ja lyttääjien mielestä ihminen voi masentua ilman mitään traagista elämäntapahtumaa.

Jos masennus on aiheutunut vaikkapa jatkuvasta yksinäisyydestä, työttömyydestä, vastentahtoisesta lapsettomuudesta ja sinkkuudesta niin en oikein ymmärrä kuinka pilleripurkki voi korvata nuo puutteet elämässä. Kyllähän se masennus jatkuu tasan yhtä kauan mitä nämä masennuksen aiheuttaneet asiatkin on olemassa.

Suurempi ihme kai tuo olisi jos ihminen ei masentuisi tuossa tilanteessa.

N40

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei tule koskaan tyhjästä. Syytä ei aina ole helppo paikantaa.

Kyllä minulle on psykiatri monesti sanonut, ettei masennukselle ole aina mitään syytä. Itse en ole keksinyt valkealle masennukselleni mitään syytä, eikä myöskään hoitotahoni ole paikantaneet mitään syytä. Minulla on korkea koulutus ja hyvä työpaikka, hyvä parisuhde, lapsia, omakotitalo, taloudellisesti hyvä tilanne, ystäviä, hyvät välit sukulaisiin, harrastuksia, fyysisesti olen täysin terve, lapsuus suorastaan idyllinen....

Vierailija kirjoitti:

Jos masennus on aiheutunut vaikkapa jatkuvasta yksinäisyydestä, työttömyydestä, vastentahtoisesta lapsettomuudesta ja sinkkuudesta niin en oikein ymmärrä kuinka pilleripurkki voi korvata nuo puutteet elämässä. Kyllähän se masennus jatkuu tasan yhtä kauan mitä nämä masennuksen aiheuttaneet asiatkin on olemassa.

Suurempi ihme kai tuo olisi jos ihminen ei masentuisi tuossa tilanteessa.

N40

Tämä.

Voin popsia pillereitä kuin karkkia ja avautua terapiassa päivästä toiseen, mutta ei se poista epäonnistunutta elämääni. Yksinäisyys, työttömyys, häpeä omaan kehoon, köyhyys, saavuttamattomat asiat. Kaikki nuo painaa taustalla, eikä niitä välttämättä pysty edes ikinä korjaamaan. Vielä kun tietää olevansa suurimpaan osaan itse syyllinen on tuska suurtakin suurempi.

En oikein ymmärrä, miksi noihin molempiin otsikossa mainittuihin tiloihin edes viitataan samalla nimellä "masennus", kun ne ovat täysin eri tilat.

Olen kyllä taipuvainen ajattelemaan, että "Masennus ei tule koskaan tyhjästä. Syytä ei aina ole helppo paikantaa", kuten yksi kommentoija kirjoitti edellä. Toisaalta mistäpä minä sen varmaksi tiedän. Ehkä oikeasti on olemassa myös pelkästään aivokemiasta johtuvaa mielialan pitkäaikaista alhaisuutta liitännäisoireineen.

Näitä kahta tilaa ei vain pitäisi kutsua samalla nimellä.

Jos lähdetään siitä, että molemmat "masennuksen" muodot ovat faktisesti olemassa, niin ihan varmasti niiden välillä on toipumisissa eroa. "Aivokemiamasennus" ei taida muulla hoituakaan kuin pillereillä. "Traumaattinen masennus" taas edellyttää traumaattisten asioiden korjautumista tai niiden painoarvon vähentymistä ajan kuluessa tai uudenlaisen suhtautumisen löytämistä niihin.

Toisaalta "aivokemiamasennushan" varmaan itsessään on myös traumaattinen kokemus! Siinä tapauksessa siihenkin auttaa kyllä varmasti nuo samat "lääkkeet" kuin "traumaattiseen masennukseen", ainakin osittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei tule koskaan tyhjästä. Syytä ei aina ole helppo paikantaa.

Kyllä minulle on psykiatri monesti sanonut, ettei masennukselle ole aina mitään syytä. Itse en ole keksinyt valkealle masennukselleni mitään syytä, eikä myöskään hoitotahoni ole paikantaneet mitään syytä. Minulla on korkea koulutus ja hyvä työpaikka, hyvä parisuhde, lapsia, omakotitalo, taloudellisesti hyvä tilanne, ystäviä, hyvät välit sukulaisiin, harrastuksia, fyysisesti olen täysin terve, lapsuus suorastaan idyllinen....

Mene vuodeksi tekemään vapaaehtoistyötä esim. Intian katulasten avuksi. Jos vaikka sen oman navan ympärillä pyörisi ajatukset hieman vähemmän.