Ihmiset ärsyttävät, onko samoja fiiliksiä?

Vanhojen ihmisten kommentteja on joka lähtöön. Olin kirpparilla myymässä ja vauva 6vk oli mukana. Laskin hänet hetkeksi viltin päälle kun järjestelin tavaroita. Hän siinä vähän itkeskeli. Eikö joku mummo tullut siihen, että pitäisikö sinun antaa tissiä (olin juuri antanutkin). Jonkun ajan päästä kun imetin vauvaa ja hän vähän rimpuili rinnalla, niin toinen mummo tuli että "eikös maito oikein heru? Lypsä vähän sitä rintaa, niin vauva alkaa imemään". Mulla on toinen lapsi kyseessä, eli enköhän tiedä miten vauva syö rintaa.



Imetysasia on ainakin vanhoille kova sana. Siinä neuvotaan ja kehotetaan välttämään korviketta ym. Itse vaan hymyilen takaisin enkä välitä. Lähinnä naurattaa, miten henk.kohtaisiin asiohin vieraat puuttuvat.



Sulla tietysti ikävä tilanne kun puuttuva ihminen on niin läheinen. Järkeä heille on turha puhua (esim. maitoproteiinista), pitää vaan sanoa että ei anneta. Ehkä ei kannata jättää ainakaan hänelle vauvaa hoitoon.



Minua ärsyttää lähinnä anopissa se, että pitää tunkea niitä herkkuja aina kun lapsi sinne menee. Ja lapsi ei edes vielä tajua pyytää, kun ikää on 2v. Eri asia jos mummolassa käytäis tosi harvaan, silloin on ihan sama hemmotteleeko mummo ruualla. Mutta mekin asutaan samassa kaupungissa.



Tytteli-83

Mun anoppi tossa juuri tokaisi että eiköhän vielä pitäisi kokeilla imetystä, meillä siis vauva 5kk, ei ole koskaan saanut tissimaitoa, koska minulta ei ole tullut mitään... Juu, totta mooses se varmasti nyt onnaa!!! Parasta tässä on se, että mieheni on ollut itse korvikkeella myös. Ristiriitaista?



Ja aina kun täällä käy, asuu siis thank god kaukana meistä, tuo vaatelahjoja. Ei siinä mitään, mutta tuo sinisiä(meillä siis tyttö) ja kokoa 100-104. Juu, eihn tuolle vauvalle käy tietenkään tällä hetkellä kun 74cm kokoiset, mutta...!!!



Minäkin joskus tiuskin ihan tuntemattomille ihmisille jos alkavat aukomaan jotain, kerran yksi mummo tokaisi että siinäpäs on pojan näköinen vauva. Juu, on, muuten vaan pinkit vaatteet... Tässä siis juuri tokenen eilisestä anoppivierailusta ja edelleen nousee höyryä korvista...:)



Valentine ja neiti 5kk

meidän ah, niin pojan näköisestä pikkuneidistä.
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=d2b7210f-5224-11dd-bd90-…!

mutta varmaan kuuluu asiaan, siis se etta arsyyntyy.



Oma anoppi hokee, etta anna vauvalle vetta :-) No en varmasti tayta vauvan mahaa VEDELLA!!!!



Tai, peittelee ratilla vauvan paata sisalla, pyynnoista huolimatta.



Ja, kun Kiinassa asumme, saan kuulla paikallisilta lahes joka paiva kommentteja, etta onpas pojan nakoinen (meilla on tytto), eiko lansimaalaisten lasten hiukset kasva ollenkaan (meilla on kasvanut tosi hitaasti)



Tai kommentoidaan pukeutumista,... hehh heh, siina meinas jo pinna palaa, kun kiinalainen mamma neuvoo suomalaiselle, miten lapsi puetaan kylmalla saalla.



Hyvaa tarkoittavat, mutta silti....



Ja, ei ole mitaan valia, vaikka lapsella olisi pinkit pitsiunelmat paalla, silti tulee "poika" kommentteja.



Toissa paivana kavin mieheni tyopaikalla, lapsella paalla punainen pusero ja siniset shortsit, yksi kolleega sanoi aaneen mun kuullen, etta onpa pojan nakoinen....

Joo, miten ihmiset ja vielä "tuntemattomat" voivat kommentoida toisen ihmisen lapsenhoitoa/ lapsen ulkonäköä?Ihan ihmeellistä miten se on sellainen aihe, että toisella naisella olisi oikeus puuttua ja ohjeistaa toista?Jännä asia ja aika raivostuttava. Itsellä ei tulisi mieleenkään kommentoida toiselle naiselle, ellei itse kysy tai pyydä neuvoa. Aihe on kuitenkin niin kovin henkilökohtainen.



Varmasti paras neuvo on tosiaan laittaa jäitä hattuun. Mutta tuo hoitoonvieminen on mielenkiintoinen asia. Mitäs sitten kun vauva on isompi ja anoppi kertoo lakkaavansa tytön kynnet ja muuta potaskaa mitä en itse hyväksy. Voi että välillä tuntuu että kunpa ihmiset eivät puuttuisi toisten asioihin vaan keskittyisivät omiinsa.



Toisaalta joskus voisi myös kokeilla vastakomenttia.. kun joku kommentoi, että vauvasi on ihan pojan näköinen (kun vauva on siis suloinen pikku tyttönen kuten teillä vastanneilla) voisi siihen sanoa, että niin sinäkin (siis sille joka kommentoi) olet vähän lihava/isonenäinen tms.



Pakko laittaa jäitä hattuun, muuten taidan tosiaan muuttua hirviöksi ja kasvattaa pienet sarvet. X-(

Muakin ärsyttää käydä anoppilassa. Silloin tällöin vähän vastahankaan sinne menen velvollisuudesta..



Tytön syntymästä asti siellä on lapselle tuputettu jätskiä, karkkia, keksiä, pullaa, mehua.. Ja me miehen kanssa aina ehdottomasti kielletään herkkujen antaminen.. Ja on sanottu, että sitten kun vauva tarvitsee jotakin suuhunsa, me otetaan itse syötävää hänelle mukaan. Mutta silti ne aina voivottelevat "eikö sille lapselle voi antaa mitään, joutuuko hän olemaan syömättä.." Ja tyttö nyt 8kk!!



Muuten eivät puutu lapsen hoitoon eivätkä kommentoi, mutta tuo ainainen tuputtaminen!! No, nyt ovat ruvenneet puhumaan vauvalle tyyliin "sitten kun olet isompi, tulet meille hoitoon ja ukki ostaa paljon karkkia, limsaa ja keksiä..." Ja mua suututtaa..

Kyllä täälläkin välillä ärsyttää toisten ihmisten kommentit, kun esikoinen saatiin.

En nyt välttämättä tarkoita vaan anopin sanomana, vaan muitten... esim. veljen vaimo on aivan raivostuttava!! Hällä on kolme lasta ja on aina antamassa ohjeita.



Heti jos oma muksu (pian 6kk) vähänkin itkee tai saa raivareita kylässä, niin mun olis alettava antamaan kiinteitä, kun kuulemma sen takia huutaa kun saa vaan rintamaitoa.. x-( Ja siis tämä tapahtui silloin, kun vauvamme oli n. 3-4kk:den ikäinen! Huh! Olen täysimettänyt tonne 5kk asti.



Ja toinen juttu, että mun olis suunnilleen pitänyt lopettaa imetys, että vauva pääsee mummolle hoitoon... aika itsekästä ajattelua. En ole lopettanut imettämistä ja vasta äskettäin ollaan alettu maistelemaan soseita. Ja hoitoon.. nou vei!! En vielä pitkään aikaan meinaa vauvaamme laittaa..ainakaan yökylään.



Joten kyllä sulla niitä kohtalotovereita löytyy... Tsemiä!!

siis jumankekka, mä olen jo jonnin aikaa kavereille mananut ja siskoani, joka on nyt raskaana, mananut sitä, ett kun nainen tulee raskaaksi,hänestä tuleeyleistä riistaa, jolle voi latoa ihan mitä sattuu! muakin ärsyttää SUUNNATTOMASTI kun anoppi tai muu sanoo että "voi voi tuleeko sulta kakka, onko maha kipeä" kun tyttö vähän irvistää.ja sekin on todella ärsyttävää kun joku alkaa latomaan että "kun meillä tehtiin aina näin, tai minä en tehnyt koskaan noin"...yritin tuossa yks päivä selittää serkulleni että en halua lähtä lapsen kanssa illalla enää shoppailemaan kun tytön rytmit menee ihan sekasin jos iltarutiineista poiketaan, on meinaan todistettu juttu, niin mua katottiin kuin olisin ihan idiootti.onneks ei sitten sanonut kuitenkaan mitään, olisin varman räjähtäny.

ja sekin on idioottimaista, kun kaupan jonossa joku mummo ihastelee vauvaa ja kysyy suureen ääneen "miten teillä meni synnytys" ?no, tyttö synty sectiolla, mutta voin vaan kuvitella että tuskin kukaan alkaa totuutta kertomaan että kun sitä verta ja kakkaa ja oksennusta tuli.jotain häpyä sentäs.



mikähän siinä on että ihmisten pitää saada päteä????



huoh.sainpas purkautua!! :D



ihanaa kesää kaikille!!



t:jii ja tyttö 2kk&3pv.

Me ei olla naimisissa eikä edes kihloissa ja kun ei siis ole sormuksia niin minulta on tultu kysymään että asuukos vauvan isä meidän kanssamme. Ensimmäisen kerran tätä kysyi neuvolan lääkäri ja ajattelin että kuuluu vain varmistaa että tukiverkko on kunnossa, mutta kun sitä on kysynyt täysin tuntemattomatkin ihmiset esim. kirjastossa! Kun kerran onnellisesti parisuhteessa elän ja vauvalla on loistava isä pystyn suhtautumaan noihin huumorilla, mutta aika törkeetä tuo kyllä on.

Yleensä kaikki tollous ottaa kupoliin :).



Olen jo sen verran varttunemmpi, että kukaan ei ole tullut jakelemaan neuvoja. Tähän mennessä vauvaa on vain ihasteltu.



Anoppi ei ole mikään järjen jättiläinen, hänen idioottikysymyksiin ja tarinoihin en jaksa suhtautua oikein mitenkään. Hän onneksi tekee asioitaja hoitaa vauvaa minun ohjeitteni mukaan. Tosin hän kuulee ihan mitä haluaa, ei sitä mitä sanon. Hänellä on jo vastaus valmiina ja toimii sen mukaan. Mitään kummempaa ei ole kuitenkaan sattunut.



Kummia reaktioita nuo vauvat saavat aikaan tädeissä ja mummeleissa. Onko kyse oman ihmislauman jatkuvuuden takaamisestavai mistä.

Meillekin neuvolantäti sanoi, että onhan tukiverkko kunnossa kun menin ekaan tarkastukseen yksin. Juu on, muttei olla miehen kanssa naimisissa. Täti siihen että miksei, sanoin etten oikein usko siihen nimikkeeseen. Joka kerta sitten täti kyseli että mites miehen kanssa menee, vieläkö ollaan yhessä... Jösses.



Anoppi muuten yritti pakottaa meidän kastamaan tyttäremme, eikä siihen tosiaan suostuttu, eikä oltaisi voitukaan kun ei miehen kanssa kirkkoon kuuluta, minua ei ole edes kastettu. Anopin mielestä minutkin olisi voinut sitten samalla kastaa. Jeah, right... Ilmoitin että ei onnaa. Olen ilman kirkkoa pärjännyt jo 28 vuotta, eipä ole tarvetta liittyä nytkään. Enkä aio lastani uskontotunneillekaan laittaa, riparille saa mennä jos haluaa, itsekin olen sen käynyt. Mutta anoppi on nyt ylikäärmeissään kun "lapsi jäi perisyntiseksi". Kivasti sanottu.

Meillä onneksi anoppi on ihana ja tuunkin hänen kanssaan juttuun mukavasti. Ei neuvo mua ja hän hoitaa tyttöämme omalla laillaan, en oo koskaan häntä siinä neuvonut. Tiedän, että herkkuja saa siellä, mutta tiedänkin senkin, että pysyy järkevissä mittasuhteissa.



Olen itse vähän vanhempi niin suhtaudun näihin juttuihin vähän rennommin.

Sen sijaan yllätyksen toivat mukanaan mun vanhemmat (+50v) sukulaistädit!! Ihan siis pohjanoteeraus näiden kaukaisempien tätien kesävierailut kyllä olivat. Neuvoja ja kärkkäitä semmosia tuli tuutin täydeltä koko vierailun ajan ja tuli ihan oikeesti semmoinen tunne, että ne vissiin luulevat mun saavan lapseni hengiltä hoitosysteemilläni.. Mun naamastakin jo varmaan näki etttä olisi aika poistua.. Kumma juttu..



Mutta sen huomion tein, että kun nainen tulee raskaaksi, niin tosiaan hänestä tulee vapaata riistaa kommenttien suhteen! Ei sen puoleen, harvoin jään sanattomaksi, joten ihan noloimmille uteluille vastasin samalla mitalla..



Tsemmppiä ja malttia kaikille!! Antakaa mennä toisesta korvasta ulos, eihän niitä ole pakko ees noteerata. Ja toisaalta ovathan ne kaikki neuvot kyllä ihan hyvää viihdettä, niin älyttömiä osa on, että pakosti naurattaa :)

Kyllä on mukava havaita ettei ole ainut, jolla alkaa hermo mennä ihmisiin. Tuntuu niin oudolta, kun ihmiset kommentoivat. Eihän tosiaan muistakaaan elämänaiheista kommentoida niin henkilökohtaisesti. Mulla tosiaan hermoja repii se anoppi ja vielä lisäksi miehen sisko, joka kyllä asuu kaukana mutta ne vierailut kauhistuttaa jo nyt. Jo raskausaikana se kommentoi ihan älyttömiä juttuja,kuten ettei tosiaan tarvii synnyttää alateitse jos mua ei huvita ja imetys ei ole mikään juttu. jne. Joo mulle ihan sama miten muut tekee ja oikeaa ei ole mutta mitä helvet.. sitä sitten kommentoi. Sitten kauhistellaan miten kamalan raskasta vauvan kanssa tulee olemaan ja lauseita sateli, että no sitten näet kun vauva syntyy. No vauva syntyi ja meillä menee kaikki tosi hyvin, ja sitten kommentoidaan että no odota kun se on vähän vanhempi ja alkaa uhmaikä, se se vasta kamalaa onkin. Voi ugh miten raivostuttavaa, oikea kilpailu miten kamalaa voi olla, ja musta tää vauvan kanssa olo on pääsääntöisesti ihanaa. Sit vielä se kommentoi, että sitten annatte lapsenne syödä kaikkea (sen lapsi kävi mäkkärissä jo tosi pienenä..) Itse en tee niin, mutta en myöskään hänelle kommentoitunut asiasta vaan tehköön miten tahtoo.



Miksi kaikkien pitäis tehdä naisten mielestä aina samalla tavalla kuin itse tekee??Sekä oikeuttaa heti kommentoimaan kun joku tekee eritavalla? Voi argh.



Saimme lisäksi kommentteja miehen perheeltä vauvan nimestä. Meinasi hirttää mulla kiinni ihan tosissaan. Voi jumankekka, jos nimi ei ole heidän mieleen niin pitääkö sitä kommentoida, järkyttävää, kuinka juntteja ihmiset voivat olla???



Pitäisi varmaan tosiaan vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja ulos. Välillä onnistun siinä ja välillä vaan hirttää kiinni. Tunne on sinänsä kurja, että ihmiset jotka raivostuttavat ovat tosiaan miehen puolelta ja niistä ei pääse eroon eikä viitsis heittää mitään ihan rajua kommenttia takaisin. Hoitoon jättäminen tuntuu ihan hirveeltä.. onneksi vauva vielä niin pieni ja aion imettää ainakin 1v ikään niin eipä tarvitse jättää hoitoon. Mieskin joskus sanoo, että sittten voidaan jättää lapsi anopille hoitoon, kauhulla odotan, että sieltä tulee kotiin lapsi, jonka kynnet on lakattu ja joka on syönyt lounaan mäkkärissä ja iltapalaksi levyn suklaata, jädeä ja karkkia...



Argh, ihanaa kun sai purkautua

Kuulostaapa tosi tutulta! "Kiva" kyllä kuulla että on kohtalotovereita. Joskus sitä miettiin onko itsessä vikaa kun niin ärsyttää, vaikka tiedän että anoppi (ja appi) tarkoittavat kyllä hyvää. Semmoista se äitiys vaan on, halu suojella omaa lasta kaikelta on niin suuri.



Meillä anoppi teki esikoisen odotusaikana selväksi että tulokas saisi olla tyttö... Noh, poikahan sieltä tuli ja jatkuvasti anoppi kommentoi esim. siskonsa pojantytärtä, jolle voi ostaa niin ihania vaatteita ja kuinka juuri neidiltä lakattiin kynnet, ahh niin ihanaa (tyttö reilu 1vuotta nyt). Eli anoppi ei ole vaivautunut peittelemään sitä että esikoisemme sukupuoli oli hänelle pettymys. Onhan noita toiveita itsellänikin, mutta en ikinä toisi niitä julki niin innokkaasti. Syntymän jälkeen lapsen sukupuoli tuntuu vanhemmista itsestäänselvältä ja juuri oikealta, oli sitten kumpi vaan. Anopin kohdalla se jurputus jatkuu vaan, ihan niinkuin poika sillä tytöksi muuttuis...



Sitten on tuo ruokailujuttu. Anoppilassa ei ole ruoka-aikoja kuten meillä kotona. Lapselle tarjotaan heti ekaksi jotain herkkuja, koskaan ei kysellä onko jo syönyt ruuan tms kuten esim minun äitini aina kysyy kun mennään kylään ja haluaa tarjota jotain. Anoppilassa sitten voi mennä koko päivä syöden mitä sattuu milloin sattuu ja lapselle kannetaan muumilimpparia ja keksejä/karkkeja telkkarin ääreen... Kylläpä kiehun raivosta taas tätä kirjoittaessa. Tiedän että he yrittävät vaan tarjota "parastaan" lapselle, joka on heille rakas, mutta on se kumma kun ei mene perille ettei pienelle tarvitse semmoisia sokerimössöjä syottää varsinkin kun poika ei mitenkään kovasti ole makean perään. Kiva sitten hakea lapsi kauheessa sokerihumalassa kotiin...



Imetyksen kanssa oli kanssa ihmettelemistä, nauroivat yksivuotiaalle kun "iso mies" syö tissiä. Imetin siis reilun vuoden ja täysimetystäkin puolisen vuotta, kyllä siinä jo karjalanpaistia ehdittiin pojalle tarjota moneen kertaan vaikka hienosti kasvoi pelkällä maidolla. Puhumattakaan kekseistä, jäätelöstä jne joita alettiin jo ennen puolen vuoden täyttymistä ehdotella.



Olen yrittänyt ystävällisesti kertoa mikä on lapselle hyväksi ja mitä noin pieni ei vielä kaipaa, mutta ei mene perille. Kommentit on aina jotain tyyliin "voi kuule, kyllä sitä ennenkin..." ja "mummolassa pitää olla vähän eri säännöt/hemmottelua".



Huh, kylläpä tosiaan helpotti purkautua. :D

Miten lapsenhoito onkin sellainen asia, joka herättää niin paljon kommentteja ja neuvoja laidasta laitaan. Ja kai sitä itsekin on tämän aiheen kanssa erityisen herkkänä... Minullekin eniten mielipahaa on aiheuttanut anoppi, joka on kuitenkin viisikymppinen työssäkäyvä fiksu ihminen. Tuntuu ihmeellisestä, miten ei nämä lapsenhoitoon liittyvät asiat mene perille, kun yritän ystävällisesti kertoa kahdettakymmenettä kertaa nykyajan suosituksista jne.



Meillä on kaksi kestoaihetta, vesi ja vaippa. Anoppi jaksaa joka kerta ihmetellä, eikö anneta vauvalle vettä. Ja kaiken lisäksi ollaan runsaan pulauttelun takia annettukin noin lusikallinen päivässä suun huuhtomiseen, eli mitä litratolkulla juottamista hän haluaa? Vaikka olin monta kertaa selittänyt, että nykysuositusten mukaan rintaruokinnalla oleva vauva ei tarvitse muuta kuin sitä rintamaitoa, etenkään talvella!, niin silti piti mennä kysymään miehen veljen vaimolta, joka on lääkäri ja jolla on kummilapsia, että onko asia tosiaan näin. Tuntui aika loukkaavalta, että minun ja mieheni sana ei riittänyt.



Toinen asia on sitten tuo vaippa. Vauvamme ei ole koskaan itkenyt märkää vaippaa, vaan itkun syyksi on aina löytynyt joku muu asia. Alussahan sitä kävi aina nämä tietyt asiat itkun tullen läpi, vaippa, rintaa, jne. Ja näissä nykyajan kertakäyttövaipat ei edes parin pisun jälkeen tunnu märiltä. Toki vaihdetaan pissavaippa säännöllisesti parin tunnin välein. Ensimmäisten kuukausien aikana vauvalta saattoi tulla useampi pieni kakka peräkkäin, joten en heti lähtenyt vaippaa vaihtamaan vaan odotin että kaikki -yleensä kolme - törähdystä oli tullut, noin vartin aikana. Vauvan iho oli hyvässä kunnossa. Nykyisin taas vauva kakkaa noin kerran viikossa ja erotan äänestä kakan ja pierun, joten en joka pierun jälkeen käy tarkistamassa, tuliko kakka. Toki vaihdan vaipan heti, jos kakka on tullut. Nämä asiat olen selittänyt anopille tooosi monta kertaa! Silti aina kun vauva inahtaa, anoppi on ehdottelemassa vaipan vaihtoa. Kerran jopa soitti mulle seuraavana päivänä kysyäkseen, miten ilta meni (olivat kylässä ja vauva oli vähän itkuinen kun oli nukkunut huonosti päikkäreitä) ja alkoi paasata, kuinka vauva itkullaan kertoo asioita, kuten että vaippa on märkä! Joo, tiesin kyllä, että vauvani kertoi itkullaan olevansa väsynyt, mutta ei silti malttanut käydä nukkumaan ennen kuin vieraat lähtivät.



Ja muistakin asioista kommentteja piisaa tyyliin 'hyvähän vauvan on oppia olemaan yksinkin', vauva oli tuolloin kuukauden ikäinen.



Minua myös ärsyttää se, että vauvan myötä minulla ei tunnu olevan minkäänlaista yksityisyyttä, kuten normaalilla aikuisella ihmisellä, siis anoppilassa. Hän saattaa tulla koputtamatta huoneeseemme, jonka ovi on kiinni. Ei olisi tehnyt vastaavaa ennen vauvaa, enkä kai minäkään mene koputtamatta heidän makuuhuoneeseensa.



Anoppi on kuitenkin tosi arka hoitamaan itse vauvaa, vaikka olen yrittänyt ottaa häntä mukaan niin, että harjoitellaan yhdessä. Appiukko on paljon luontevampi vauvan kanssa ja vauva on jo ollut heillä kerran puoli päivää hoidossa, plus katsovat vauvaa silloin jos käymme esim. saunassa heillä ollessaan. Onneksi kuuntelevat silloin ohjeitamme ja hoitavat vauvaa niiden mukaan, mutta yksin anopille en vauvaa uskaltaisi vielä jättää.



Tiedän, että vauva on anopille tärkeä, ja toki se on parempi kuin välinpitämättömyys. Kommenteillaan hän saa kuitenkin minulle sellaisen olon, kuin ajattelisi, että minä en ole tarpeeksi hyvä äiti hänen miehensä lapselle. (Etenkin kun en muuten pidä anoppiani minään dementoituneena mummona, jonka mielipiteet kannattaa jättää omaan arvoonsa). Tuskin ajattelee niin, mutta siltä se välillä tuntuu.



Huh, kylläpä helpotti :D



Paasausterkuin mama & Justus-vaavi 4,5 kk

Voi ei, kirjoitin jo pitkän viestin ja jostain syystä se ei tullutkaan sivuille.

Tässä lyhyempi versio.



Samoja fiiliksiä selvästi löytyy ja aihe on tosi arka. Tiedän tosi hyvin maman ja Justuksen fiiliksen tuosta vedestä ja vaipasta. Meilläkin kommentoitiin tuota vettä vähän siihen tyyliin, että kun en suostu antamaan vauvalle vettä. Sitten kun olemme kylässä ja vauva vähän ääntelee tai kitisee anoppi siihen että pitäisikö sinun imettää tai vaihtaa vaippa. Tekisi mieli vastata, että ei, meidän perheessä ei imetetä tai vaihdeta vaippaa ollenkaan. Hei haloo, kai minä nyt tiedän vauvan äitinä yleensä mikä vauvalla on ja vaihdan vaipan/ imetän kun tiedän kumman vuoro on. Lisäksi sanoin, että kokeilen kestovaippoja johon anoppi että EI EI niitä et kokeile niistä on niin paljon vaivaa? siis mitä häh, ensinnäkin mitä se hänelle kuuluu jos siitä on minulle vaivaa ja toiseksi en tiedä miten siitä on niin hirveästi vaivaa pestä vaipat muun pyykin seassa.



Tyhjäsyli kertoi imettämisestä, meillä kanssa miehen sisko sanoi, että häntä oksettaa isojen vauvojen imettäminen ja oli siihen suuntaan että en kait aio imettää pitkään... aion imettää ainakin tuon vuoden ja katson hänen ilmettää kun kaivan tissin esille isolle vauvalle.voi jumakekka, miten niin luonnolista asiaa kuin imettämistä voi pitää oksettavana ja jos pitää niin onko pakko kommetoida muille, en minäkään kommetoinut hänelle.



Lisäksi tyhjäsyli kertoi pettymyksestä vauvan sukupuolta kohtaan. Mielestäni tuo on jo aika loukkaavaa käytöstä ja siitä voisi hänelle sanoa. Ymmärrän hyvin, että sulla keittää yli. Lisäksi tuo ruokailujuttu... tuo on juuri varmaan se tilanne mikä mulla on edessä ja jota jo nyt pelkään. Ymmärrän, että mummilassa voidaan vähän erota kotiarjesta, mutta kyllä perheen asioita pitää kunnioittaa lasta hoidettaesssa (ruokailuajat, karkin yms. syönti jne. ) Itse haluaisin pitää lapsen ilman karkkia ja herkkuja niin pitkään kuin se on "luonnollisesti" mahdollista ja arvaan että anoppi sieltä kaivaa kaikki herkut heti pöytään kun äidin silmä välttää. Kyllä miehenikin kommentoi välillä aika rajusti suoraan mutta ei se silti mene jakeluun.



Pakko vielä fiilistellä tuota maman ja Justuksen kyllä vauva viihtyy yksin. Me menimme ekan kerran anopille kylään synnytyksen jälkeen ja vauva heräsi ja itki, hain vauvan heti syliini (periaatteni on etten huudata vauvaa) ja siihen anoppi tuhahteli että olisitte antaneet vauvan olla (hyvä ettei sanonut, että keuhkot vahvistuu...)Lisäksi muuten vaahtosi heti, kun oli nähnyt suomalaisen tutkimuksen, että yli 9 kk täysimetettyjen vauvojen allergiat lisäänty tai jotain tuon tapaista en nyt muista. Heti kun menimme käymään alkoi vaahdota minulle, että niin sitten ei saa imettä pitkään kun allergiat lisääntyy, sanoin, että kyseessä oli täysimetys ja suositus onkin täysimetys 6 kk ei 9 kk ja ei vain tajunnut edes mistä tutkimuksessa oli kyse vaan vaahtosi vaan, että niin kato sitten tulee niitä allergioita. Anoppi ei edes välillä tajua mistä puhuu ja silti vaan vaahtoa, raivostuttavaa.



Ymmärrän myös sen, että eivät nuo tarkoita kommetteja pahalla mutta käy niin hermoon ja mikseivät tajua antaa olla. Oma äitini ei toimi ollenkaan näin, joskus saattaa tulla joku kommentti ja heti sanoo siihe, että teet niin kuin itse parhaaksi näet ja on kiinnostunut nykyajan jutuista. Siksi myös tuo anoppi saa tukan nousemaan pystyyn. Ehkä laitan joku kerta korvatulpat kun menen sinne käymään.



Ja taas on purnattu joten eikö jo pitäisi helpottaa. Nyt anoppi ostanut jotain tytölle ja se tarkoittaa että sinne pitää taas mennä kylään.... voi apua taas se on edessä pian.



tsemppiä meille kaikille jotka kärvistelevät ihmisten ärsytyksen tunteissa.