Alkava dementtia? Anoppi keittää makaronia ja pakastaa sitä rasiaan varalle.
Kerroi, että pidempään se säilyy noissa pusseissa keittämättönä, hän suuttui ja sanoi, että älä puutu hänen asiohin.
Hän myös unohtanut avaimet kotiin kesän aikana 5 kertaa eikä tällaista ennen tapahtunut.
Hän on myös jatkuvasti alkanut höpöttämään sodasta ja sen uhasta.
Kommentit (15)
Jos käytös on selvästi aiemmasta muuttunut, niin hyvin voi olla.
No anna olla. Ihmisillä on outoja tapoja. Sellainen avainlenkki tai kuminauha värillä, käsilaukku ja vara-avain laukkuun kiinni. Ei jää kotiin kun on siellä, aina mukana. Ellei laita moneen takkiin avaimen.
Tuo sodan uhka on ihan todellinen, mutta muu kuulostaa dementialta, tai sitten on lukenut täältä, että makaronin keitinvedet kannattaa pakastaa.
Saman makaronin keittäminen vuodesta toiseen vasussa kertoo jostakin.
Miksei saisi pakastaa makaronia, ihan hyvin se keittettynä säilyy pakastimessa. Jos syö vähän , niin ei tarvitse kattilassa keittää pientä määrää.
Asuuko anoppi yksin? Jos asuu, niin tärkeintä on hänen syödä tavalla tai toisella. On järkevää keittää iso annos makaronia kerralla yhden hlön taloudessa kuin kiehutella pikku annoksia yhtä ateriaa varten. Hän ajattelee sen ehkä niin? Mieskaverini 37 vee toimii ihan samalla tavoin ja vaikuttaa täysin skarpilta vielä.
Ikääntymiseen kuuluu myös lisääntyvä unohtelu. Ei se vielä dementiaa ole. Anoppisi kannattaisi opetella joku muistiloru tyyliin :lasit, kukkaro, avain, luuri. Osta hänelle joku söpö naulakko, johon jättäisi avaimet ja ottaisi lähtiessä.
Ja kukapa ei höpöttäisi sodasta nyt. Lueppa tätä palstaa, niin hysteriaa ja tietämättömyyttä löytyy runsaasti. Kokeile jutella anoppisi kanssa aiheesta faktapohjalta. Hän pelkää niin kuin monet muutkin. JOillakin se heittää yli, jos on liikaa yksin ja kukaan ei kuuntele.
Sama höpinä juttu päivästä toiseen. Mistä se kertoo?
Itse pakastan makaronien keitinvedet. Olenko dementti?
Makaronia on helppo keittää kerralla isompi määrä, pakastaa ja ottaa sitten sieltä.
Entäs sitten, kyllä sen itse huomaa ja mutt sitten ei enää pärjää omillaan. Aivan älytöntä tämä alkavan dementian kyttääminen, ikäänkuin sairastunut ei itse sitä ymmärtäisi, media on hysterisoinut. Yhdeksän kymmestä on tietoinen jos sairastumassa, mutta välittääkö siitä sitten tai, eihän siihen ole mitään lääkettä muuta kuin lääketehtaiden koekaniinia seurattavaksi, sitä kai se sitten pohjimmitaan että halutaan testata, sama kuin kolesteroli.
Minä olen nelikymppinen ja usein keitän makaronia ison satsin, laitan pakastinrasioihin. Helppo sulattaa salaattiin tai laatikkoruokiin. Avaimia ja kaikkea muuta olen aina hukannut helposti, kai jokin ADHD tms. Tai muuten vain ajatukset seilaavat muualla. Kaikki puhuvat sodasta, onko anoppisi syntynyt sotavuosina? Lapsen mieleen jää epämääräistä turvattomuutta jos lapsuudessa on poikkeusolosuhteet. Tai on ehkä kuullut vanhemmalta sukupolvelta kertomuksia sodasta kauhuineen. Ymmärrystä, vanheneminen voi tehdä vahvastakin persoonasta epävarman etenkin jos elämäntoveria ei enää ole rinnalla.
Vie anoppi muistitestiin.