Pappa betalar!

Ymmärrän tunteesi. Omat suht. varakkaat vanhempani toimivat toisin, ja se sopii meille. Olemme mieheni kanssa hyvätuloisia, ja tottuneet tekemään sen eteen töitä. Perintöasioita en jaksa miettiä. Toivon vain vanhempieni elävän mahdollisimman pitkään! Vanhempieni tuttavapiirissä on kylliksi esimerkkejä rahalla pilatusta jälkikasvusta. (Selvennys: en viittaa tässä ketjun ap:een) Rahasta on lopultakin niukasti iloa alkoholi- ja huumeongelman tai yleisen päämäärättömyyden kanssa eläessä. Emme halua omien lapsiemmekaan kasvavan löysän rahan ilmapiirissä. Monilla lapsiperheillä on taloudellisesti tiukkaa, ja ymmärrän, että toisten turvattu taloudellinen tilanne on kateuden aihe.

Kyllä sitä toimeentulotukea saa eikä tarvitse odottaa että kaverit elättävät!

Mutta kyse oli siitä että näin periaatteessa on ihan sama saatko rahasi sossulta vai vanhemmilta, ne rahat eivät kuitenkaan tule omista ansioistasi. Itsekin kirjoitit: " AINA tulee ensisijaisesti pyrkiä elättämään itse itsensä"

Näinhän nämä loiset eivät tee! He saavat rahansa vanhemmiltaan, eivät siis elätä itse itseään.

Vierailija:

Vanhemmat päättävät itse miten paljon haluavat lastaan omilla rahoillaan tukea, eikä se tuki ole keneltäkään pois. Sossun toimeentulotukirahat ovat veronmaksajien rahoja ja tarkoitettu tilapäiseen hätäapuun niille, jotka todellakaan eivät sitä rahaa muualta saa. Osoittaa aikamoista todellisuuden tajun puutetta verrata näitä kahta tukimuotoja toisiinsa! AINA tulee ensisijaisesti pyrkiä elättämään itse itsensä tai turvautumaan omaan perheeseen/sukuun/kavereihin ja vasta viimeisenä oljenkortena yhteiskunnan toimeentulotukeen!

Jos heillä on rahaa ja haluavat auttaa niin mikäs siinä.

Kyllä meilläkin isovanhemmat tarjoutuivat maksamaan puolet esikon pyörästä. Varmaan otamme tarjouksen vastaan koska tiukkaa tällä hetkellä. Luultavasti muutenkin laittavat sen rahan meidän lapsiin niin parempi kuin jotain hyödyllistä kuin että kantavat talon täyteen leluja.

Tietysti pienempää mutta vanhemmilla tai appivanhemmilla olisi paljon ylimmääräistä niin saattaisivat auton tai talon ostossa avittaa.

Siis jos oletetaan, että perheessä on sen verran varoja, että lapsia voidaan tukea niin ettei heidän tarvitsisi hakea sossusta rahaa. Sossun rahat on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät mistään muualta rahaa saa. Ilmankos hyvinvointivaltiomme on kohta kassakriisissä kun ihmisiä opetetaan " itsenäistymään" vanhemmistaan sossun tuen avulla.

varakas ole isukki, mutta hyvää hyvyyttään auttelee lapsiaan rahallisesti kuitenkin...kun ei niitä rahoja hautaankaan saa, ja suree sitäkin että perinnössä verokarhu vie suden osan.



Kyllä mun välillä käy itseinho päälle, mutta olen jo tässä oppinut olemaan onnellinen siitä, että vanhempani pystyvät tarvittaesa auttamaan, ja tekevät sen vielä pyytelemättä..eikä tarvitse tuntea olevansa kerjuulla... Kaikilla näin ei kuitenkaan ole...

Ja tosiaan lahjoittamalla rahaa ja tavaraa jo elinaikanaan näkee miten tarpeeseen ne tulevat ja voi säästää perintöveroissa.



Ja se joka valitti että vanhempansa ovat sijoittaneet " kiinteään" omaisuuteen ja nyt pelkää veroja. Etkö sitten voi myydä sitä perittyä omaisuutta maksaaksesi perintöverot? Mikä tuossa nyt on hankalaa? Vai haluatko itsekin sitten kuitenkin pitää kiinni siitä " kiinteästä" omaisuudesta?

Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja miehelläni varsinkin on hyvä palkka, mutta molempien vanhemmat ovat varakkaita ja haluavat antaa meille asioita. En ymmärrä mitä pahaa siinä voisi olla, minusta se on luonnollista kun ajattelen omia lapsiani. Jos vanhempamme elävät riittävän vanhoiksi, toivon kuitenkin että testamenttaisivat ainakin osan omaisuuttaan lapsillemme jotta perintöverotuksessa vähän säästetään.



Kyllä luulen että on menestyvän ihmisen ylpeys se että saa lapsiaan tuettua, ja enemmänkin loukkaavaa jos siitä kieltäytyy. Ja toki ymmärrän että se tuntuu muista pahalta, ja että olemme etuoikeutetussa asemassa, mutta toisaalta eikö kapitalismissa, edes tässä meidän demariversiossammekin, tarkoitus ole nimenomaan kannustaa menestymään, eikä niin että työnteosta riippumatta kaikkien elämä on täsmälleen samanlaista.

Isäsi haluaa auttaa tytärtään, sehän on hieno asia! Hän tuntee olonsa entistä tärkeämmäksi ja saa siitä varmaan lisämotivaatiota omaan työhönsä. En näe tässä mitään negatiivista.



Jos sinua häiritsee se, ettet joudu omia rahoja käyttämään, niin voithan antaa oma kontribuution yhteiskunnalle vaikka hyväntekeväisyyden muodossa tai sitten säästät vaikka omalla lapsellesi pesämunaa.



Ei tämän kuvion tarvi aina mennä niin, että aikuiset kituuttavat ja tekevät otsa hiessä töitä jotta saavat talon maksettua itselleen. Jos saat rahaa lahjana, ota se iloiten ja kiittäen vastaan. Isällesikin se merkitsisi varmasti todella paljon.

Jos vanhempana itse pystyisin lapsia paljon rahallisesti auttamaan en heitä kyllä loisina pitäisi. Minusta vaan olisi yksinkertaisesti ihana auttaa lapsiani, jos ja kun kerta rahaa on.

Minä tarvitsisin apua isältäni, mutta häneltä ei heru mitään, vaikka on miljonääri :( Vanhempani ovat eronneet ja hän on aina ollut se kaukaisempi vanhempi.

Pyytäessäni apua hän sanoo, että ensin se pitää ansaita. Okei se on oikein hyvä että haluaa lastensa ymmärtävän ettei mikään ole ilmaista (ehkä?), mutta minun kohdallani se ansaitseminen tarkoittaisi menoa johonkin hienoon yliopistoon opiskelemaan, mikä tuntuu hassulta ajatukselta kun aikomuksenani on hoitaa pientä lasta kotona vielä jonkin aikaa, eikä isäni tunnu arvostavan laisinkaan perhekeskeisyyttä.

On varmaan tehnyt testamentinkin niin että sen saa vasta kun on suoritellut jotain tutkintoja :) heh. (iik, onkohan se mahdollista?!)

Aika erilaisia näkemyksiä asiasta. Minä en ole juurikaan saanut rahallista apua, koska perheemme rahat juotiin kurkusta alas. Olen itse joutunut elantoni hankkimaan ja kerran tiukan paikan tullen käännyin sossun puoleen.



En ole mielestäni kuitenkaan ansainnut sulkaa hattuun. Olisin ilman muuta ottanut apua vastaan, jos sitä olisi ollut tarjolla. En kuitenkaan koe, että minun olisi ikään kuin kuulunut saada apua. Kyllä Suomessa omin avuinkin pärjää. Ilman muuta aion omia lapsiani auttaa, kun he lentävät pesästä. Ota AP hyvillä mielin saamasi apu vastaan. Jaettu ilo on suurempi ilo. Eli isällesi rahasta on iloa, kun hän voi perhettäsi auttaa.



Suomessa taitaa olla niin juurtunut marttyyrimainen ajatusmalli, että yksin on pärjättävä vaikka hampaat irvessä. Ei kannattaisi olla aina niin ylpeä. Joskus voi ottaa apua vastaan ja vastavuoroisesti auttaa kaveria, kun siihen on mahdollisuus.

ap,



köyhääkö sun sukusi pitäisi leikkiä jos kerran rahaa on?



Jos mulla olisi paljon rahaa ja aikuisia lapsia, tasan katsoisin että ne saa kunnon asunnot jnpp.



Se on sentään sun oma isäsi.

Vierailija:

Hyvä tapa kiertää perintöveroa.

Vierailija:

Ääh, ärsyttää jo. Minä olen tämmöinen tavallinen äiti-ihminen, isäni taas yritysjohtaja. Aina aikomukseni on elää omillani ja maksaa itse oman perheeni tavarat, mutta toisin käy.

Kun tarvitsen jotain isompaa (=pakastin, imuri, remonttia...), asia päätyy aina jotain kautta isäni tietoon ja hän sanoo " käy hakemassa ja tuo lappu (=lasku)" tai vaihtoehtoisesti parin viikon sisään tililleni ilmestyy rahaa saatesanoilla " hankintoihin" .

Autokin vaihdettiin tässä taannoin uudempaan, ja puhe oli että lainataan rahat isältäni ettei tarvitse maksaa korkoja pankille. Vuoden verran ehdittiin lainaa lyhentää kun isä ilmoitti, ettei tarvitse loppuja maksaa.

Isä on myös takaajana osassa asuntolainaamme. Tiedättekös, mitä nyt on tapahtumassa? Isä aikoo rakennuttaa meille talon. Kysyin rahapuolesta, ja sain vastaukseksi " no kyllä se jotenkin järjestyy" eli todennäköisesti me saadaan talo puoli-ilmaiseksi, esim. nykyisen asunnon hinnalla eli reilusti alle sadan tonnin.

Pääsenköhän minä koskaan omilleni ja irti isäni taloudellisesta tuesta? Tottahan siitä voisi kieltäytyä, mutta täytyy myöntää, että siitä on valtavan iso apu. Silti häpeän koko ajan sitä avun määrää minkä olemme saaneet...

Tosiaan, perintöverolta säästyy,mutta lahjaveron kanssa on kyllä toisin jos maksaa isoja summia vuodessa.

Älä narise, vaan ota apu vastaan!



Mieletön isä sulla, haluaa huolehtia jälkikasvustaan vielä aikuisiälläkin. Ja jos hänellä on kerran varaa antaa apua, niin ota ihmeessä vastaan. Parempi tuo kun sellainen kitupiikki joka joka sentin vaatii takaisin lainastaan.

Eli ns. ennakkoperintöä saadaan jatkuvasti eri muodoissa. Ja esim 60 000 on asunnosta " velkaa" isälleni, jota tarvitsee lyhentää vain verottajan silmissä.



Mun mielestä tämä on hienoa, eikä mitenkään kiusallista. Perintönä ne rahat joka tapauksessa jossain vaiheessa tulisivat (jos en itse kuole ensin), mutta vain ison verolapun kanssa.



Lisäksi homma on mun mielestä ok niin kauan kuin itse kuitenkin teen myös töitä, enkä heittäydy vanhempieni tuen varaan.



Niin ja eihän lahjaveroa tarvitse maksaa, jos auttaa laskujen maksamisessa tms. Siis mun käsittääkseni. Kaikki nää jutut meillä tehdään kyllä ihan laillisesti, eli isompi lahjoitus 3 vuoden välein, laskujen maksua, tuo yksi velka, jne jne.