Oletko koskaan ollut häissä, missä olet pettynyt esim. ruoka

en tuntenut juur ketään paikallaolijoita ja ruoka oli niin tulista, että poltin suuni. Hyvää se ruoka kyllä silti oli, minä vain tottumaton runsaisiin mausteisiin.



Huonoa ruokaa en voi sanoa saaneeni häissä, mutta liian gourmet mulle kenties. Kateenkorvaa persiljannuppupedillä yms. saa mussa aikaan olon, että " missäs ne lasten ruuat onkaan?"



Parhaat häät olleet pieniä ja " rentoja" , ilman kummempia virallisuuksia.



Ikävimmät häät sitten niitä, joihin ei saa edes kutsua.

ikinä mennyt vaan nauttimaan juhlista, mutta olen hävennyt joskus joidenkin tyypilliseen suomalaiseen tapaa ympärikännit vetävien morsiusparin sukulaisten puolesta....siis ei sellaista hauskaa hissuttelua...vaan örvellystä...mikä taatusti pilaa tunnelman.

perseestä. Naamaan sattuu, kun pitää tekohohottaa sairaan typerille leikeille ja visailuille, jotka toistuu samanlaisina joka häissä. Muutenkin usein hääpäri kököttää urpoina omassa pöydässään ja itse pitää smalltalkata joidenkin tylsimysten kanssa. Viina ei virtaa koskaan riittävän jouhevasti. Pahinta on se, että tarjolla on vain pahaa boolia, joka pitää minut selvin päin, mutta muut tulevat liian känniin. Juhlat huipentuvat, kun joku finninaamainen serkkupoika oksentaa ja sukulaissetä haastaa riitaa.

Matka siis peruuntui - onneksi, jälkikäteen ajateltuna. Mies lähti sitten parin sukulaisen autossa häihin ja itse jäin kahden lapsemme kanssa kotiin.



Mies ja muut lähtivät hääpäivän aamuna kukonlaulun aikaan ajamaan yli 500 km:n päähän. Perillä ehtivät olla miehen sedän (siis morsiamen isän) luona jonkin aikaa ennen kuin piti siirtyä kirkkoon vihkimiseen joka alkoi klo 18. Hääjuhla olikin ollut ravintolassa jossa myöhemmin illalla esiintyi Gimmel tms. bändi. Ruuan ja kahvin jälkeen jatkot sitten alkoivatkin samassa paikassa. Meillä olisi siis lasten kanssa ilta loppunut hyvin lyhyeen, kun eihän pienten kanssa voi olla la-iltana missään yleisölle avoinna olevassa anniskeluravintolassa. (Hääväellä oli varmaan siellä joku kabinetti tms. varattuna, kun ravintola oli kuitenkin yleisölle auki, siirtyivät kuitenkin suht nopeasti kahvien jälkeen yleiselle puolelle.) Olisimme siis lasten kanssa siirtyneet mieheni sedän taloon nukkumaan.



Seuraavana päivänä olisimme joskus puolenpäivän jälkeen lähteneet ajamaan takaisin kotiin. Olisimme siis istuneet autossa 1000 km parin tunnin juhlan takia. Onneksi siis automme hajosi... Mieskin sanoi kotiin tultuaan että onneksi ei lähdetty sinne lasten kanssa.



Harmittaa tietenkin se ettemme nähneet miehen sukulaisten kanssa, kun ovat niin mukavia.

hääparin elämän tärkeimpiin juhliin. Hävetkää vähän, moukat!

Vittu ne on koskaan kenenkään näköiset. Aina samalla kaavalla. Morsian rumassa kermakakussa. Samat mätön seisovassa pöydässä, sukulaistädit, joiden nimiä hääpari ei edes tiedä pönöttämässä rumissa jakkupuvuissaan tai kukkamekoissaan, typerät ohjelmanumerot, joille porukka tekohirnuu ja paska bändi soittamassa iänikuisia renkutuksia.



Voin juuri ja juuri mennä käymään Helsingissä pidettävissä häissä, mutta koskaan - en koskaan - tee enää sitä virhettä, että lähtisin jonnekin perähikiälle navetan taakse pidettäviin häihin.

liittymään kirkkoon, jotta saadaan sellaiset -iik- niin ihanan perinteiset häät. Jumalasta ei tietenkään välitetä paskaakaan - kunhan pappi on mies ja höpinä lyhyenpuoleinen.

liittyvän yksityiskohdan: nimittäin polttarit! Nämä kaavoihin kangistuneet konservatiivimorsiot haluavat tietysti perinteiset polttarit. Ai saatana, että naamaan sattuu, kun joutuu pusertamaan hymyä naamallaan, kun pitää uhrata vapaapäivä siihen, että pitää juosta ympäri kaupunkia morsio puettuna johonkin typeristä typerimpään asusteeseen ja joutuu vielä maksamaan kärsimyksestä kymmeniä euroja.

unelmahäänsä lannan hajussa juhannuksena kuvitellen, että ne ovat joka iikan kesän kohokohta! Painostaa ystäviään ja kaksi vuotta ennen häitä varaamaan tämän viikonlopun heidän häitään varten, järjestämään hänelle kalliit polttarit ja raatamaan otsa hiessä heidän häitään varteen.

Jos saatte kutsun häihin jotka ovat Säräpirtillä( Lemi), ilmoittautukaa kasvissyöjiksi. Tarjoilija on muuten naama norsunvitulla kun syöt vain perunat.

Ajatuskin häistä hirvittää, ja kun se avioliitto muuten on meille lähinnä se ja sama, kun yhdessä voimme varsin hyvin olla ilman virallista paperiakin, ei ole häitä tullut järjestettyä. Harkinnan alla on ollut kyllä pienimuotoiset häät jne, mutta aian suku ja kaverit rupeavat suunnittelemaan polttareita, ja muuta vastaava, eivätkä tajua että MÄ EN HALUA NIITÄ!!! Pitäisi mennä siis salaa naimisiin, ja silloin koko hommassa ei taas olisi mitään " järkeä" . Juhliakin kun olisi kiva jotenkin, mutta ei sillä perinteisellä kaavalla johon noi morsiamenryöstöt ja muut pelleilyt kuuluvat

kertomatta kenellekään. Myöhemmin pidettiin juhlat asian kunniaksi.

T:31

Häät nro 1: todella ihanassa kartanossa, ruoat viimeisen päälle - mutta, ruokajuomana maito / mehu / vesi. Jotenkin latisti sitä ruokanautintoa, sillä hyvän ruoan kruunaa viini, ehdottomasti. Sai vain kuohuviinilasillisen, muut juomat joutui ostamaan itse.



Häät nro 2: ruokana oli kalakeitto ja ruisleipää. Hääkakun kanssa oli tarjolla vain kahvi ja mehu. Aikuisille teenjuojille ei siis oikein mitään. Alkoholia ei ollut tarjolla ruoan kanssa, sentään booli hiissattiin paikalle hääkakun jälkeen.



Häät nro 3: ruoka ihan ok, jälleen ei oltu juomiin satsattu. Oudoksuntaa herätti se, että ruoka-astiat piti itse viedä tiskiin keittiöön (ei sentään tarvinnut tiskata...) ja jatkot oli navetan ylisillä, josta päivä paistoi läpi. Sinänsä ihan kiva, mutta sattui yllättävän viileä kesäilta (n. 5 astetta lämmintä). Booli ei oikein lämmittänyt, kun oli vain kesämekko yllä.



Häät nro 3: hyvä ruoka ja hyvät viinit sekä konjakit ja liköörit kahvin / teen kanssa.

Nehän ovat hääparin maun mukaisia, eivätkä edes kovin tärkeitä viihtymisen kannalta. No tietysti tuo vieraat yläkerrassa, ohjelma alakerrassa toimii vähän huonosti.



Yhdet häät ovat kuitenkin olleet niin uskomattoman tylsät, että olivat kyllä suuri pettymys. Sulhanen ole tosi läheinen ystävämme ja onneksi meitä oli siellä muutaman hengn tuttu porukka. Muuten lähtö olisi tullut vielä nopeammin kuin tuli. Kolme tuntia (siis meidän sielläolomme, jatkui vielä kun lähdimme) kestäneen juhlan aikana vain syötiin ja kuunneltiin sukulaisten onnittelupuheita. Äänentoisto ei toiminut kunnolla, joten edes puheista emme kuulleet juuri mitään. Istuminen ja syöminen puudutti pahasti ja ulkona satoi, joten saattoi vain nopeasti piipahtaa hermosavuilla.



Olisimme tosiaan olleet kiitollisia vaikka niistä tekohauskoista ohjelminumeroista!

eikä harmittanut yhtään. Enkä huomannut että muitakaan olis haitannut. Jatkoilla sit halukkaat sai päänsä täyteen. Lapsillekin juhlat on mukavammat kun ei aikuiset örvellä vaan katsovat perään. Jos ruokana on kunnon pitopöytä (mikä minusta passa häihin vallan hyvin) ei se mitään viiniä kaipaa.

Eipä sitä uskaltanut monikaan äkkisiltään ottaa, ettei loppuiltaa olisi tarvinnut juosta vessassa... :) Kyllä munkin mielestä se viinilasi kuuluu asiaan, kun ruokaan kuitenkin panostettu.



Ja yrjö lentää, jos vielä kerran joudun katsomaan sitä hemmetin Tuttu Juttu -leikkiä...

.. sekin jättää tylsän fiiliksen (muillekin) kun iso-isoäiti jää pappansa kanssa keskelle salia ihmeissään, kun heille ei ole varattu paikkaa. Joku sovittu nuori sukulainen pitäköön huolta että iso-isotkin löytävät paikan, saavat ruokaa jne...

rahaa on selvästi hassattu, morsmaikulla on tyyris puku päällä ja juhlissa on 150 ihmistä, mutta sitten ruoan kanssa tarjotaan maitoa ja vettä. Eräskin sukulainen oikein retosti hakeneensa häihinsä Tallinnasta viinat, mutta yhtäkään viinipulloa ei missään näkynyt. Niinkuin se ruokaviini olisi sitä kokonaisbudjettia kauheasti muka kasvattanut tuossa tapauksessa.



Jos kerran mennään isosti ja hienosti naimisiin, niin ei kannattaisi säästää tuollaisessa asiassa. Se kyllä jää ihmisten mieliin. Samoin se, jos joutuu tuollaisissa " mahtihäissä" kuskaamaan itse lautasensa keittiöön, kuten myös on nähty.

Oisko valkkari maistunu kalasopan kanssa vai? Vaiko kenties punkku? Voi kuule, kaikkien ruokien kanssa ei sovi kaikki juomat.

Vierailija:

Häät nro 2: ruokana oli kalakeitto ja ruisleipää. Hääkakun kanssa oli tarjolla vain kahvi ja mehu. Aikuisille teenjuojille ei siis oikein mitään. Alkoholia ei ollut tarjolla ruoan kanssa, sentään booli hiissattiin paikalle hääkakun jälkeen.

häissä, jossa yhtenä pitopöydän ruokalajina oli makaronilaatikko. Siis pelkkää makaronia ja muna-maitoseosta. Siis kuka sellaista syö ja vieläkin ihmettelen, että miten sellaista kehdattiin tarjota?