Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pienten lasten äitien kanssa on ilmeisesti mahdotonta keskustella
06.03.2018 |
Viikon sisällä on aika monta epäonnistunutta kohtaamista sukulaisten ja ystävien kanssa, kaikilla heillä on lapsia.
Yhden kanssa yritin tänään puhua puhelimessa, ei onnistunut, koska hän antoi puolisolleen taukoamatta ohjeita siitä, miten vauvaa kuuluu hoitaa. Lisäksi kaverini puoliso kommentoi koko ajan siihen, mistä keskusteltiin. Sain lisäksi yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miten vauvalta oli imetty räkää nenästä joillain pillillä. Puhelu onneksi katkesi, oli rasittavaa kuunnella.
Toisen luona kävin viikonloppuna kahvilla. Hänen 3v ja 5v pojat huusi, heitteli tavaroita, juoksi ja riehui koko ajan. Vaativat äitiään johonkin älyttömiin taisteluleikkeihin, jossa "tapettiin" toisia. Meteli oli ihan hlvetillinen, en juonut enempää kuin puoli kuppia kun puhumisesta ei tullut mitään. Ja oikeasti mua ällötti, kun tuolit ja pöydät oli ihan kauheassa sotkussa, maidossa ja ruoassa, astuin myös johonkin, ehkä makarooniin. Vessan lattialla oli kusta. Hyi hitto!
Kolmas oli siskoni jonka kanssa yritin puhua puhelimessa. Oltiin oikein sovittu, että monelta saan soittaa. No kuitenkin heidän perheensä aikataulu oli jotenkin pettänyt, eikä hänen 3v lapsensa antanut äidilleen lupaa puhua. Kauhea huuto, siskoni piti kaiutinta päällä, koska lapsi muuten suuttuu jos äiti puhuu puhelimessa. Ihan järjetöntä, no mutta palaillaan asiaan.
Neljäs oli sukulaistytön synttärit. 6 kirkuvaa lasta jonkin sortin sokerihumalassa. Yksi lyö toista, sitten tältä tulee verta nenästä, yhdelle tulee siitä paniikkikohtaus, koska verikammo, lisäksi juhlien emäntä puhui yhden lapsivieraan äidin kanssa lähes tunnin puhelimessa, koska äidillä oli hätä siitä, että miten hänen lapsensa pärjää. No mutta, tarjoilut oli hyvät.
Ei varsinaisesti tullut vauvakuumetta.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on, jatkuvaa hälinää. Ei kannata tehdä lapsia, jos tuntuu siltä että hermot eivät kestä.
Joo toi on jännä juttu, että lapsilta pitää saada lupa puhua puhelimessa.
"Saako äiti nyt puhua Emman kanssa hetken aikaa, saako?"
"Annapas nyt äidin puhua hetki rauhassa" jne.
Sen sijan, että sanottaisiin
"Äiti puhuu nyt Emman kanssa puhelimessa. Katsopas piirrettyjä, siellähän on kiva koira!"
"Äiti on nyt puhelimessa, äiti tulee leikkimään kun puhelu on ohitse"
- siis jotain tuon tyyppistä. Että ei PYYDETÄ sitä lupaa lapselta.
Tällä hetkellä tapailen miestä, joka asuu 19-vuotiaan poikansa kanssa kahdestaan. Heillä on jäänyt tuo päälle. Kun soitan, muutoin hiljainen poika tulee selittämään isälleen asioita, ja mies yrittää pyytää, että saisi rauhassa puhua. Useimmiten puhelumme täytyy lopettaa, sillä pojalla on jotain tosi akuuttia asiaa juuri silloin. Joskus mies sitten soittaa kun on jo nukkumassa, ja puhuu hiljaa ja varovaisesti, ettei poika vaan kuule.
No niin, harvoin mitään kovin yleviä keskusteluja tulee käytyä jos ne lapset pyörii siinä jaloissa juuri silloin. Niille on sitten ihan omat hetkensä. Ja meitsin lapset on sentään keskimääräistä rauhallisempia (ujoja jos vieraita).
Sä et oikeastaan taida oikein olla kartalla, jos sua niin kovin yllättää että lapset oikeasti vaativat vanhemmalta enemmän huomiota kuin esimerkiksi sinä.
Jos pienten lasten äidin kanssa oikeasti haluaa keskustella, ei sitä kannata kuvitella tekevänsä lapsen synttäreillä, jossa on paljon lapsia. Taidat olla hieman. Hmm.. vähemmän nokkela? Kerron sulle salaisuuden: jos haluat keskustella, pitää järjestää esimerkiksi lapseton kahvittelu, jossain muualla kuin sen perheenäidin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on jo pelkästään viikossa näin monta epämiellyttävää kohtaamista, niin miksi jatkat? Eihän sinne lasten synttäreillekään ole pakko osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on jännä juttu, että lapsilta pitää saada lupa puhua puhelimessa.
"Saako äiti nyt puhua Emman kanssa hetken aikaa, saako?"
"Annapas nyt äidin puhua hetki rauhassa" jne.
Sen sijan, että sanottaisiin
"Äiti puhuu nyt Emman kanssa puhelimessa. Katsopas piirrettyjä, siellähän on kiva koira!"
"Äiti on nyt puhelimessa, äiti tulee leikkimään kun puhelu on ohitse"
- siis jotain tuon tyyppistä. Että ei PYYDETÄ sitä lupaa lapselta.
Tällä hetkellä tapailen miestä, joka asuu 19-vuotiaan poikansa kanssa kahdestaan. Heillä on jäänyt tuo päälle. Kun soitan, muutoin hiljainen poika tulee selittämään isälleen asioita, ja mies yrittää pyytää, että saisi rauhassa puhua. Useimmiten puhelumme täytyy lopettaa, sillä pojalla on jotain tosi akuuttia asiaa juuri silloin. Joskus mies sitten soittaa kun on jo nukkumassa, ja puhuu hiljaa ja varovaisesti, ettei poika vaan kuule.
Voi Jeesus! Kuulostaa ihan kauheelta, siis oikeasti. En tiennyt, että isällä ja pojallakin voi olla napanuora katkaisematta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että lähipiirissäsi on aika monta nuorta äitiä, joilla on elämänhallinta hukassa. MIstä sitten mahtaakaan johtua...
Onpa kummallisia kommentteja! Itselläni on 4 lasta ja ne on kasvatettu niin, että tuollainen älytön häiriköinti ei tod ole sallittu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, onhan tuo ärsyttävää. Minun alle 3-vuotiaalla on menossa sellainen kausi, että hän on mustasukkainen puhelimelle. Siksi usein menen kävelylle yksin ja puhun tarvittavat puhelut silloin.
Erittäin hyvä ratkaisu, ihan kaikkien kannalta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on jännä juttu, että lapsilta pitää saada lupa puhua puhelimessa.
"Saako äiti nyt puhua Emman kanssa hetken aikaa, saako?"
"Annapas nyt äidin puhua hetki rauhassa" jne.
Sen sijan, että sanottaisiin
"Äiti puhuu nyt Emman kanssa puhelimessa. Katsopas piirrettyjä, siellähän on kiva koira!"
"Äiti on nyt puhelimessa, äiti tulee leikkimään kun puhelu on ohitse"
- siis jotain tuon tyyppistä. Että ei PYYDETÄ sitä lupaa lapselta.
En ole koskaan pyytänyt lapsiltani, saisinko puhua rauhassa, vaan sanon aina, että äiti puhuu nyt puhelimessa, en teidän kanssanne, menkää pois. Voin kertoa, että kumpikaan ei ole vielä lopettanut sitä tapaa, että tullaan mulle höpöttämään, kun puhun puhelimessa (muistan, että tein itse ihan tätä samaa lapsena, ja sitten, kun opin kirjoittamaan, kirjoitin äidilleni paperille asiani). Samoin lapset saattavat tulla höpöttämään ja keskeyttämään, jos puhun jonkun muun kanssa, vaikka joka ikinen kerta sanon, että ei saa keskeyttää, mulla on nyt juttu kesken.
Tämä on ihan normaalia. Lapset eivät ole valmiita ihmisiä, vaan he tekevät juuri tuollaisia asioita kerran toisensa jälkeen. Mitä jos aikuiset yrittäisivät olla kehittyneempiä ja ymmärtää, että lapset nyt vain toimivat noin, aivan samalla tavalla kuin kissa nostaa persettään, kun sen selkää silittää. Ei se mikään maailman seitsemäs ihme ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jatkuvaa hälinää. Ei kannata tehdä lapsia, jos tuntuu siltä että hermot eivät kestä.
Kiitos vinkistä 😊 en tee enää lapsia, omat on jo teinejä. Eivät käyttäytyneet kuin apinat, tai päättäneet koska saan puhua puhelimessa tai juoda kupin kahvia rauhassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallisia kommentteja! Itselläni on 4 lasta ja ne on kasvatettu niin, että tuollainen älytön häiriköinti ei tod ole sallittu!
Mietin ihan samaa. Mulla on kaksi lasta, jo teinejä, ei meillä ollut tuollaista järjetöntä riekkumista. Pitää osata käyttäytyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallisia kommentteja! Itselläni on 4 lasta ja ne on kasvatettu niin, että tuollainen älytön häiriköinti ei tod ole sallittu!
Mietin ihan samaa. Mulla on kaksi lasta, jo teinejä, ei meillä ollut tuollaista järjetöntä riekkumista. Pitää osata käyttäytyä. Ap
Joo, mäkin mietin ihan samaa! Kyllähän se niin on, että kun mun lapset on tietynlaisia, niin muidenkin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallisia kommentteja! Itselläni on 4 lasta ja ne on kasvatettu niin, että tuollainen älytön häiriköinti ei tod ole sallittu!
Mietin ihan samaa. Mulla on kaksi lasta, jo teinejä, ei meillä ollut tuollaista järjetöntä riekkumista. Pitää osata käyttäytyä. Ap
Mä taas olen aikuinen, joka ymmärtää, että lapset ovat erilaisia, ja mä ihmettelen, miten kaikki aikuiset eivät esim. tätä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on jo pelkästään viikossa näin monta epämiellyttävää kohtaamista, niin miksi jatkat? Eihän sinne lasten synttäreillekään ole pakko osallistua.
Ai miksi? Koska ne äidit on mun ystäviä tai sukulaisia, joihin haluan pitää yhteyttä, huolimatta siitä, että heillä on pieniä lapsia. Ap
Ihmettelen myös sitä, ettei siskoni voi käydä kaupassa lasten kanssa, koska silloin niille PITÄÄ ostaa joku lelu. Lapsia ei voi ottaa minnekään mukaan, kun ne ei osaa käyttäytyä. Eihän ne opi ikinä käyttäytymään, jos ei koskaan käydä missään, ei edes kaupassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös sitä, ettei siskoni voi käydä kaupassa lasten kanssa, koska silloin niille PITÄÄ ostaa joku lelu. Lapsia ei voi ottaa minnekään mukaan, kun ne ei osaa käyttäytyä. Eihän ne opi ikinä käyttäytymään, jos ei koskaan käydä missään, ei edes kaupassa. Ap
Siskosi on hieman reppana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallisia kommentteja! Itselläni on 4 lasta ja ne on kasvatettu niin, että tuollainen älytön häiriköinti ei tod ole sallittu!
Mietin ihan samaa. Mulla on kaksi lasta, jo teinejä, ei meillä ollut tuollaista järjetöntä riekkumista. Pitää osata käyttäytyä. Ap
Mä taas olen aikuinen, joka ymmärtää, että lapset ovat erilaisia, ja mä ihmettelen, miten kaikki aikuiset eivät esim. tätä ymmärrä.
Kaikkihan me ollaan erilaisia. Ei se silti selitä sitä, miksi nykyään on ihan OK käyttäytyä päin prsettä. Ap
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän, onhan tuo ärsyttävää. Minun alle 3-vuotiaalla on menossa sellainen kausi, että hän on mustasukkainen puhelimelle. Siksi usein menen kävelylle yksin ja puhun tarvittavat puhelut silloin.