Olen taas ihastunut narkkariin. Mikä niissä vetää puoleensa?

Terapiaa.

Minua niissä eniten viehättää mustelmaiset kyynärtaipeet ja katkarapukikkeli.

Säälittävää.

Tuu pois sieltä asematunnelista..siellä on kylmä

Onkohan sulla joku tarve yrittää pelastaa ihmisiä, joilla menee huonosti?

Nakkaa itekin

Poikaystäväni on entinen viihdekäyttäjä, ja hänen kaverinsa ovat sitä edelleen. Taidan olla itse ihan tynnyrissä kasvanut kun tuli oikeasti yllätyksenä miten yleistä huumeiden käyttö onkaan, myös niissä "paremmissa piireissä".

No toi ei tuu hyvin loppuun. ei mitään järkee.

Hanki apua. Ei oo normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystäväni on entinen viihdekäyttäjä, ja hänen kaverinsa ovat sitä edelleen. Taidan olla itse ihan tynnyrissä kasvanut kun tuli oikeasti yllätyksenä miten yleistä huumeiden käyttö onkaan, myös niissä "paremmissa piireissä".

Mä en tunne yhtäkään narkkia. En sitten varmaan liiku tarpeeksi "hyvissä piireissä".

No ainakin olet jo tajunnut, että miehesi eivät ole sopivia suhteeseen.

Sitten sinun on vaan opittava hyväksymään tunteesi, vaikka suhteen lopettaminen tuntuu pahalta, niin se on tehtävä, jotta sinulla on mahdollisuus parempaan elämään.

Tarvitset itseluottamusta ja itsesi arvostusta, sinä ansaitset parempaa ja voit sen saada, kyse on omista valinnoista.

Jos jäät tuohon suhteen tulet pettymään, se on varma.

Narkomaani ei pysy ottamaan edes itsestään vastausta, saati sitoutumaan suhteeseen ja kohtelemaan puolisoaan hyvin.

Puoliso on vaan yksi pelinappula sairaassa pelissä "huumeet".

Menetät vaan rahasi ja maineesi, pahimmassa tapauksessa henkesi, kun jäät tuolle tielle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystäväni on entinen viihdekäyttäjä, ja hänen kaverinsa ovat sitä edelleen. Taidan olla itse ihan tynnyrissä kasvanut kun tuli oikeasti yllätyksenä miten yleistä huumeiden käyttö onkaan, myös niissä "paremmissa piireissä".

Mä en tunne yhtäkään narkkia. En sitten varmaan liiku tarpeeksi "hyvissä piireissä".

Enhän mäkään olisi tajunnut ellei poikaystävä olisi kertonut :D

Pyydän, että huolehdit ehkäisystä, lapsi narkkiperheessä ei ole hyvä asia,

Piikittääkö pilvee?

Onhan ne sellaisia ihania reppanoita.

Ne tatuoinnit ovat hyvän näköisiä katsos pidemmän päälle onglmia ongelmien päälle. Monet niistä on rikollisia ja elää lyhyemmän elämän kuin muut. Mietipä tarkkaan mitä haluat ellet itsekin käytä. Tai jos käytät ni voit lopettaa. Ota yhteys a klinikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Apua. Olen taas ihastunut yhteen narkkiin.

Ei ole ensimmäinen. Vaikka edellisessäkin suhteessa kärsin masennuksesta ja menetin luottotietoni silloisen poikaystäväni vuoksi, kun se ei hoitanut osuuttaan vuokrista yms.. Olen taas ajautumassa samaan tilanteeseen.

Koska ne ei ikinä tuomitse mistään sua. Ei mistään. Saat olla millanen oot, tehdä ihan mitä lystää tai olla tekemättä ja sut aina hyväksytään. Kun ei niillä ole varaa tuomita.

Mutta tämä ei ole hyvä asia, sillä tosiaan, sun rima voi olla teoissas kuinka alhaalla vaan ja kaikki on ok, elämä on. Mutta mihin tällanen johtaa? Mietippä sitä..

Itsellä oli kaikista paras yatävä narkki, silloin joskus olin sekakäyttäjä itsekin. Tuo oli se asia, mikä hänessä oli parasta. Ja pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystäväni on entinen viihdekäyttäjä, ja hänen kaverinsa ovat sitä edelleen. Taidan olla itse ihan tynnyrissä kasvanut kun tuli oikeasti yllätyksenä miten yleistä huumeiden käyttö onkaan, myös niissä "paremmissa piireissä".

En tiedä, liittyykö tähän merkittävä sukupolviero, mutten juuri tunne ketään (kannabista) kovempien huumeiden viihdekäyttäjää. En usko, että se on suomalaisissa ympyröissä kuitenkaan vielä kovin tavanomaista. Edes näissä mainitsemissasi "paremmissa piireissä" tuskin järin moni piikittää hepoa salaa työpaikan vessassa, piristää itseään piriannoksella maanantai-aamuna tai edes vetää kokkelia nokkaan viikonloppupuhteena. Jos siis paremmilla piireillä tarkoitetaan esim. suuressa kaupungissa elävää ylemmän keskiluokan yliopistokouluttautunutta ja hyvässä asemassa työskentelevää +-30 -vuotiasta. Näistä ympyröistä en tunne ketään edes suhteellisen epäsäännöllistä käyttäjää. Kannabis on toki asia erikseen, vaikken sitä itsekään ole kokeillut paria kertaa lukuunottamatta.

Jokainen voi valita ystävänsä. Ehkä yksinäisyyden pelko ja heikko itsetunto ja hyväksynnän tarve ajaa joitakin hakemaan ihmisuhteita sieltä mistä saa. Ollaan mielummin vaikka vahingoittavassa suhteessa, koska ajattelee ettei ansaitse parempaa.

Jos olisit itse terve ja tasapainoinen, jättäisit heti ihmisen, joka osoittautuu riippuvuussairaaksi. Itseäsi suojellaksesi, kun omaa elämää, kaikkea hyvää ja ehjää arkea arvostaa niin paljon. Yksinolokin on parempi kuin vahingoittava, pinnallinen suhde. Kun vielä on kokemus siitä, että hyvin ei tollanen voi mitenkään päättyä. Ihmissuhteet on narkkarille jne vain käytön mahdollistajia. Tunne-elämä on aika kuollutta riippuvuusongelmaisen kanssa. Läheisriippuvainen on yhtä sairas kuin narkkari, joten siksi tunnet vetoa toiseen riippuvuusongelmaiseen etkä haluakaan muuta. Huonosti kohtelu palkitsee jotain itsessä. Siksi hakkaajamiestenkin vaimot pysyy suhteessa.

Ootko muuten ap koskaan unelmoinut tulevaisuudesta? Veikkaan, että et. Tai ainakaan rakentanut pitkän ajan haaveita -> tavoitteita, missä haluat olla 10 vuoden päästä.

Oon varma, että sulla ei (vielä) ole omistusasuntoa/taloa, ei etenemismahdollisuuksia töissä jos töitä ollenkaan, lapsia tms. MUTTA! Jonain päivänä voi olla, että tajuat haluavasi opiskella, mennä hyvään työhön, ostaa asunnon, löytää hyvän miehen ja hankkia lapsia, käydä ulkomailla jne...

Jos sä seurustelet narkkarin kanssa, niin nämä yllämainitut asiat saat unohtaa. Se on sitten kaupungin vuokrakämppä ja isättömät lapset.

Puhun ikävä kyllä kokemuksesta. Mulla on tuuria, että luottotiedot saan jopa kuuden vuoden päästä takaisin ja merkintä rikosrekisterissä ei enää nyt seitsemän vuoden takaa kummittele töitä hakiessa. Eli toivoa on vielä. Mutta kyllä hävettää ja ihmettelen miten oon voinut olla niin äärettömän tyhmä, ihan kuin eri ihminen kuin nyt.

Että mietippä uudemman kerran.