Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat parisuhdeväkivallan varoitusmerkit?
06.03.2018 |
Te jotka olette kokeneet parisuhdeväkivaltaa, niin voisitteko kertoa huomasitteko esimerkiksi jälkiviisaana jotain merkkejä, joista voisi päätellä että henkilö saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti kumppaniaan kohtaan? Paljastaako jokin seikka ajatusmaailmassa sen? Millaista henkistä väkivaltaa esiintyi ennen fyysistä väkivaltaa? Kuinka kauan suhdetta voi kestää ennen väkivallan alkamista?
Olen itse tapaillut erästä miestä muutaman kuukauden. Hän on todella hauska, viihdyttävä ja hyvää seuraa suurimmaksi osaksi. Jokin hänen käytöksessään kuitenkin välillä ihmetyttää minua. Hän joskus esim arvostelee ulkonäköäni. Ei siis mitenkään pahasti loukaten minua, mutta hän esittää mielipiteitä tyylistäni, ihan kuin hän kuvittelisi minun laittautuvan vain häntä varten. Lisäksi hän loukkaantuu joskus todella pienestä, tai ainakin esittää loukkaantuvansa. Hän verhoaa tuon laajaan huumoriinsa kuuluvaksi asiaksi. Suurimman osan ajasta hän on kuitenkin kohtelias ja huomaavainen. Olen jo todella ihastunut häneen, mutta jokin seikka saa minut harkitsemaan varsinaisen suhteen aloittamista.
Kommentit (68)
No juuri tuollaiset kuvaamasi jutut taitavat olla niitä klassisia vaaran merkkejä. Yritys alistaa toista huomauttelulla eli välillä kehutaan ja sitten yllättäen tökätään. Oma loukkaantumisherkkyys. Tarkkaile myös kuinka puhuu muista kuullesi, onko arvosteleva? Tällaiset henkilöt ovat usein aika ristiriitaisia kun alkaa läheltä katsoa. Toisaalta kehuvat muita vuolaasti erityisesti päin naamaa mutta sitten selän takana puhutaan ikäviä, joskus myös ihan kasvokkain mutta piikikkääksi vitsiksi verhottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelisin vaistojani sinuna. En osaa muuten neuvoa, kun en ole kokenut väkivaltaa suhteessa.
Mitä tälläsiä ketjuja on lukenut niin yleensä mies on ensin täydellinen hurmuri, arvostelu ja mitätöinti alkaa vähitellen, viimeistään lapsen saannin jälkeen, kun nainen on ns nalkissa.
Mietinkin onko kyseessä vaistoni, vai "kokemattomuuteni". Minulla on kokemusta vain yhdestä miehestä, sillä olin teinistä saakka yhdessä exäni kanssa, eli kymmenen vuoden ajan. Hän on yhtään liioittelematta varmaan maailman kiltein mies. Olenko tottunut hänen kanssaan "liian" hyvään? En tiedä miten "muut miehet" käyttäytyvät. En ole ennen deittaillut ketään.
Kiitos kuitenkin kommentista sinulle. Mies on kyllä hurmuri sellaisessa viihdyttävässä mielessä, mutta mielestäni hän on kuitenkin aidosti huomaavainen ja empaattinen minua kohtaan. Hän on kuitenkin jotenkin vähän ristiriitainen, mutta emmekö me kaikki välillä ole?
Ap
Vierailija kirjoitti:
No juuri tuollaiset kuvaamasi jutut taitavat olla niitä klassisia vaaran merkkejä. Yritys alistaa toista huomauttelulla eli välillä kehutaan ja sitten yllättäen tökätään. Oma loukkaantumisherkkyys. Tarkkaile myös kuinka puhuu muista kuullesi, onko arvosteleva? Tällaiset henkilöt ovat usein aika ristiriitaisia kun alkaa läheltä katsoa. Toisaalta kehuvat muita vuolaasti erityisesti päin naamaa mutta sitten selän takana puhutaan ikäviä, joskus myös ihan kasvokkain mutta piikikkääksi vitsiksi verhottuna.
Ristiriitaisuus kyllä kuvaa häntä vähän. Minua häiritseviä seikkoja esiintyy kuitenkin vielä todella vähän, ja suurimmaksi osaksi mies on ihastuttava. Ehkä lykkään varsinaisen suhteen aloittamista, ja jatkan tutustumista tapailumielessä, jotta saan miehestä selville vielä enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen jo todella ihastunut häneen, mutta jokin seikka saa minut harkitsemaan varsinaisen suhteen aloittamista.
Älä ainakaan kiirehdi yhteenmuuttoa, naimisiinmenoa ja pidä huoli ehkäisystä.
Jos kumppanilla on munat, niin se on vaaran merkki. Juokse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuta varten naiset muka laittautuvat kuin miehiä varten?
Hui, pahalta kuulostaa. Kaverille oli juuri kuvaamasti kaltainen mies. Hurmaava, huumorintajuinen ja naista palvova. Sitten jo parin viikon seurustelun jälkeen alkoi hiipiä pientä kritiikkiä puheeseen samalla kun kuitenkin vielä "palvoi" naista. Lopulta kritiikki vain lisääntyi ja nainen otti jalat alleen. Monelle voi tuossa käydä niin että siihen ihanaan palvontaan jää niin koukkuun, että nielee kritiikin liian helposti ja lopuksi on oma itsetunto nakerrettu niin huonoksi että uskoo miehen kritiikin olevan aiheellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa klassiselta huonolla itsetunnolla varustetulta alistajamieheltä. Ole varovainen.
Kannattaa kuunnella noita pieniä varoitusmerkkejä. Voi olla, että ne eivät johda väkivaltaan, mutta mies voi muuten olla ärsyttävä kuspää, jonka kanssa et halua seurustella tai ainakaan seurustella vakavissaan.
Tapaile nyt tuota aikasi, jos siltä tuntuu että tykkäät kuitenkin olla hänen kanssaan. Me, joilla on kokemuksia, on myös ollut niitä kokemuksia... Itse en ole koskaan nyrkistä saanut, mutta aina ei seurustelukumppanin valinta ole myöskään mennyt ns. ihan putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs tuli exä mieleen tuosta arvostelusta ja loukkaantumisherkkyydestä. Tuolla hän yritti saada minun pääni sekaisin, että kuvittelisin että minä myös piikittelen, arvostelen ja alistan häntä. Ja alussa se oli juuri pelkkää huumoria exän sanojen mukaan.. :) Lopulta hän minun hakkaamisen jälkeen itki itse ja odotti minun lohduttavan häntä reppanaa?!
Vaikka ei olisi väkivallan merkkejä, niin itse varoisin herkästi loukkaantuvaa ja muita herkästi kritisoivaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelisin vaistojani sinuna. En osaa muuten neuvoa, kun en ole kokenut väkivaltaa suhteessa.
Mitä tälläsiä ketjuja on lukenut niin yleensä mies on ensin täydellinen hurmuri, arvostelu ja mitätöinti alkaa vähitellen, viimeistään lapsen saannin jälkeen, kun nainen on ns nalkissa.
Niin aika monesti on tullut itselle tunne "liian hyvä ollakseen totta" näistä tarinoista.
Oletko tavannut miesten kavereita, sukulaisia tai exiä? Eli ihmisiä jotka hänet parhaiten tuntevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies olisi todennäköisesti lyönyt pariin kertaan, jos olisin jatkanut provosointia. Muuten ns.kunnon mies, mutta riidan yhteydessä voi napsahtaa. Mistään ei voisi uskoa tätä ulkopuoliset. Pyrimme olemaan aikuisia, ja nyt kun tiedämme tämän piirteen, niin emme vie enää riitoja siihen pisteeseen.
Ei pelkät narsistit lyö, ihan ”tavallisillakin ihmisillä” voi olla ongelmia itsehillinnän kanssa.
Loukkaantumisherkkyys ja sellainen hienovarainen vähättely tai vittuilu, joko huumorin varjolla tai marttyyrina kuulostaa tutulta.
Rakentava keskustelu oli vaikeaa, koska jos jokin asia oli mitenkään tulkittavissa kritiikiksi niin kävi hyökkäykseen saman tien, eli ei enää puhuttu asiasta vaan siitä kuinka ikävä ihminen minä olen.
Kova huutamaan, "tuli silmille", kymmenen sentin päähän naamasta huutamaan eli tavoite oli lähinnä huutaa toinen hiljaiseksi, että toinen alistuu ja itse on voittanut.
Oli muissakin ihmissuhteissa vähän samanlaista problematiikkaa, että jonkun koetun vääryyden tai ongelman kostaminen oli tärkeämpää kuin sen korjaaminen ja ensireaktio aina hyökkäys, tavalla tai toisella.
Jossakin kohtaa alkoi tavaroiden särkeminen, myöhemmin alkoi varsinkin parin lasillisen jälkeen paiskoa niitä tavaroita jalkoihin tai muuten puolittain kohti. Lopulta sitten lyöminen ja potkiminen, jonka jälkeen päätin suhteen.
Sen jälkeen toki seurasi vielä reilun vuoden kostokampanja, onneksi tuolle viimeselle hyökkäykselle oli silminnäkijä niin pahoinpitelysyyte (minua kohtaan) ei edennyt edes syyttäjälle, mutta luulen että osa yhteisistä tuttavuuksista pitää minua edelleen tuon mustamaalauskampanjan jäljiltä vaimonhakkaajana.
Kannattaa kuunnella omaa intuitiota eikä varsinkaan hyväksyä mitään "temperamenttinen luonne"-lässytystä, ajan kanssa vain pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta varten naiset muka laittautuvat kuin miehiä varten?
- Ammatti vaatii laittautumista
- Itseään varten
- Itseilmaisuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelisin vaistojani sinuna. En osaa muuten neuvoa, kun en ole kokenut väkivaltaa suhteessa.
Mitä tälläsiä ketjuja on lukenut niin yleensä mies on ensin täydellinen hurmuri, arvostelu ja mitätöinti alkaa vähitellen, viimeistään lapsen saannin jälkeen, kun nainen on ns nalkissa.
Mietinkin onko kyseessä vaistoni, vai "kokemattomuuteni". Minulla on kokemusta vain yhdestä miehestä, sillä olin teinistä saakka yhdessä exäni kanssa, eli kymmenen vuoden ajan. Hän on yhtään liioittelematta varmaan maailman kiltein mies. Olenko tottunut hänen kanssaan "liian" hyvään? En tiedä miten "muut miehet" käyttäytyvät. En ole ennen deittaillut ketään.
Kiitos kuitenkin kommentista sinulle. Mies on kyllä hurmuri sellaisessa viihdyttävässä mielessä, mutta mielestäni hän on kuitenkin aidosti huomaavainen ja empaattinen minua kohtaan. Hän on kuitenkin jotenkin vähän ristiriitainen, mutta emmekö me kaikki välillä ole?
Ap
Aika karmivaa, että sinulla on pitkä kokemus suhteesta terveen miehen kanssa, mutta sen sijaan, että se saisi sinut varomaan huonoa miestä, se saa sinut epäilemään itseäsi. Kyllä suurin osa miehistä on hyviä miehiä, joiden kanssa eivät hälytyskellot soi. Ei ole mitenkään normaalia, että suhteessa arvostellaan toisen ulkonäköä. Herkkä loukkaantuminen ei myöskään ole mikään miesten yleinen piirre. Se on usein verhottua vallankäyttöä, jolla persoonallisuushäiriöinen saa toisen varomaan käytöstään ja rajoittamaan itseään. Miksi et usko vaistoosi, joka sanoo, ettei miehen loukkaantuminen ole aitoa vaan hän pyrkii sillä johonkin?
Todellinen väkivalta alkaa tönimisellä ym lievällä, kun muutatte yhteen. Sitten kun olet raskaana, sua paiskotaan pitkin seiniä. Eron jälkeen helvetti jatkuu vainoamisella ja kiusaamisella.
Kuuntelisin vaistojani sinuna. En osaa muuten neuvoa, kun en ole kokenut väkivaltaa suhteessa.
Mitä tälläsiä ketjuja on lukenut niin yleensä mies on ensin täydellinen hurmuri, arvostelu ja mitätöinti alkaa vähitellen, viimeistään lapsen saannin jälkeen, kun nainen on ns nalkissa.