mies ei halua osallistua lapsen hoitoon?!
Meillä on se tilanne että äidin pitäisi lähteä töihin ja lapsi menee hoitoon.
tämä ei sinänsä ole mikään ongelma, vaan ongelma on se että menen 3 vuorotyöhön ja mieheni tekee aamuvuoroa ma-pe.
Hän nyt sitten ilmoitti ettei hoida joka ilta lasta yksin kotona ja pilaan kuulema hänen kesänsä sillä että HÄNEN TÄYTYY olla lapsen kanssa sillon kun olen töissä. eli silloin kun minulla on iltavuoro ja viikonloppuisin jos olen töissä.
ilmoitin hoitoon että lapsi on hoidossa isän työvuorojen mukaan, ei tullut mieleenikään että isä ei viitsisi hoitaa lasta silloin kun olen itse töissä.
nyt kysyisinkin onko minulla kohtalontovereita???ainuttakaan.
muutamia vuoroja olen jo käynyt tekemässä ja silloin mies on ollut lapsen kanssa, mutta selvästi kärtyinen kun tulen kotiin.
en tiedä mitä tekisin.?sanokaa te?
1. Vien lapsen hoitoon miehen työvuorojen mukaan, hän hoitaa silloin kun minulla on ilta/ viikonloppu työvuoro?
2. vien lapsen hoitoon minun työvuorojeni mukaan? ja isä yksin kotona ja tekee mitä tykkää..
meillä on lapsesta yhteishuoltajuus ja asumme yhdessä yhteisessä omistusasunnossa. yhteiselämää takana 5 vuotta
miehelläni on taipumus juoda viikonloppuisin molenpina iltoina ja pitää hauskaa kavereiden kanssa. myös juhlapyhät yms kuluu juomisien merkeissä...
että siksi varmaan kaihertaa miehen mieltä jos joutuu olemaan lapsen kanssa eikä näin ollen pysty pitämään hauskaa ja elää " vapaasti"
ja kyllä mies on täysi- ikäinen, 23 vuotias. ja näin lapsellinen
Kommentit (20)
Täällä on puhuttu paljon harrastuksista ja siitä, kuinka mies on saatu vähentämään omia menojaan. Itse en kyllä vertaisi liiallista alkoholinkäyttöä harrastukseen. Kyse on paljon syvemmällä olevasta ja monimuotoisemmasta ongelmasta. Alkoholistin kanssa ei auta " kova-kovaa-vastaan" -keskustelut, vaikka ne muuten parisuhteessa välillä ovatkin paikallaan.
Edelleen kehottaisin sinua ottamaan miehesi juominen puheeksi. Jo miehesi reaktio aiheeseen voi kertoa sinulle paljon; onko juominen jo siinä pisteessä, että ilman " perjantaipulloa" ei voi olla (ja teidän tapauksessanne ilmeisesti vielä lauantai+pyhäpullot päälle).
Meillä mä en kysy mieheltä eikä mies multa, haluaako/jaksaako/huvittaako _osallistua_ lapsen hoitoon. Se on ihan selvä. Kun tullaan kotiin, molempien työpäivät ovat takana ja yhteinen työpäivä kotona on edessä. Mä teen lyhyempää työpäivää, mutta jos miehellä sattuu olemaan " ylimääräisiä" vapaita, on selvä, että hän hoitaa silloin tytön.
Mutta koitappa vielä keskustella miehesi kanssa esim siitä kuinka paljon säästätte rahaa, jos pystytte vähentämään esim hoitopäiviä niin että miehesi hoitaa viikonloppuisin ja hoitopäivien määrä on esim 15pvä/kk... Saattaa tepsiä... (olen itse ennen äippälomaa ollut töissä ryhmiksessä... Siitä tiedän noista hoitomaksuista...)
Napero ja Eetu reilu 2kk
No, miehillä on vähän taipumusta lapsellisuuteen iästä riippumatta...Koittakaa tehdä jonkunlainen kompromissi, eli esim. niin että yksi isän hoitovuoro vaihdetaan vapaaksi niin että saa sitten omaa aikaa yhtenä iltana/päivänä viikossa. Juopottelureissuja täytyy kyllä vähentää radikaalisti silloin kun saadaan lapsi taloon, ja siinä tarvitaan vähän sinun päättäväisyyttä, vapaaehtoisesti se ei varmasti toteutudu. Yleisesti ottaen sanoisin, että jos nyt annat periksi ja järjestät asiat niin että miehen ei tarvitse ollenkaan vaivautua huomioimaan mitään kotiasioita tai lapsenhoitoa, niin ei hän sitä varmasti tule myöhemminkään tekemään. Jos nyt tottuu siihen ettei tarvitse ottaa muita perheenjäseniä huomioon niin vuoren varmasti saat jatkossakin hoitaa asiat ja vastuun yksin. Ole tiukkana, miehen aikuistuminen vaatii joskus vähän takapuoleen potkimista.
23-vuotiaan isäksi tulleen miehen täytyy laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Jos juominen menee ykköseksi, se mielestäni vaikuttaa jo ongelmalliselta. Ota juominen puheeksi miehesi kanssa, katso miten hän reagoi. Sinä itse et voi saada miestäsi lopettamaan/vähentämään juomista, mutta voit ilmaista huolesi ja toivoa, että hän itsekin ajattelisi asiaa...ja ehkä jopa tekisi ongelmalleen jotain.
En ole mikään absolutisti tai ääriliikkeen edustaja, lähipiirissäni/- suvussani vain sattuu olemaan niin paljon alkoholiongelmaisia, että siksi neuvon sinua puuttumaan asiaan ajoissa.
Yrittäkää saada aikaan jonkinlainen kompromissi, kuten joku edellä ehdotti. Eli että miehesi ja sinä saatte myös sitä omaa aikaa. Eihän ole reilua, jos miehelläsi on hurjasti enemmän vapaa-aikaa kuin sulla. Toiseksi se on lapsen etu, jos hoitopäiviä voi lyhentää/vähentää.
Mä tein viime vuonna keikkaa hoitovapaalla ollessani iltaisin, viikonloppuisin ja miehen loma-aikaan, ja mies hoiti tyttöämme. Lapsen kannalta ja taloudellisesti järjestely oli hyvä, mutta välillä molemmista tuntui kurjalta, kun perheen yhteinen ja oma vapaa-aika jäi minimiin.
Sinun ja naapurin lapsesta vai sinun ja miehesi lapsesta?
Tuossa nyt ei satu olemaan mun mielestä mitään keskusteltavaa. Jos miehesi ei voi hoitaa omaa lastaan niin menköön sitten äitinsä helmoihin takaisin: sen verran lapselliselta ja itsekkäältä mammanpojalta kuulostaa.
Jos joudut järjestämään lapsen hoidon jollain muulla tavoin, niin kysynpä vaan: mitä iloa sinulle tuosta " miehestä" on? Siis toivottavasti hän on edes saamarin hyvä sängyssä ja tuo paljon rahaa töistä, koska kumppaniksi ja isäksi hänestä ei näytä olevan...
Sori vaan, kihahti hiukan kun luin viestiäsi. Konkreettisia neuvoja en kuitenkaan osaa antaa, taivastella vain. =) Toivottavasti saat asianne järjestykseen!
sitä mieltä, että jos mies osaa lapsia tehdä niin kyllä se saa osata myös olla niiden kanssa.
Me säästimme esikoisen hoitomaksuissa aika paljon, kun mies teki epäsäännöllisiin aikoihin töitä ja välipäivinä hoiti lasta kotona. Rankkaa oli, mies oli töissä esim. klo 9-04 (seuraavaan aamuyöhön) ja heräsi jo klo 7 lapsen kanssa, kun lähdin töihin. Sai seuraavana yönä kunnon unet ja taas töitä 9-04 ja klo 7 heräsi lapsen kans. Ehdotin kyllä jo että joskus veisi hoitoon, sillä olihan se tosi rankkaa, mutta mies ei raskinut viedä kun lapsi oli vähän yli 1v vasta.
Samalla muuten loppui viimeisetkin vihjailut siitä, että jos esim. en ollut kotona siivonnut päivän aikana lainkaan. Kyllä hän monesti sanoikin, että ei ikinä olisi uskonut millaista " työtä" lastenhoito on. :)
Ja tuolloin miehellä oli ikää 24v.
Kyllä se vaan on niin, ettei lapsen hoitojärjestelyt ole yksinomaan sun vastuulla kun olet palannut työelämään. Miehesi tulee lapsen isänä ja huoltajana yhtälailla aktiivisesti etsiä ratkaisua lapsen hoitoon liittyviin haasteisiin ja päätös (mikä se ikinä onkaan) on oltava teidän yhteinen.
Jos mies ei tätä tajua, niin kannattaa vakavasti harkita mitä sellaisella miehellä tekee.
Siis mä en tajua, miksi naisen pitäisi uhrata itsensä perheen eteen. Tällä tarkoitan, että näitä tarinoita kuulee niiiin paljon tyyliin; hankittiin lapsi, mutta mies ei pistä tikkua ristiin... ei vaihda vaippoja, ei syötä, ei hoida, ei mitään. Eli nainen sai yhden huollettavan lisää ja saa itse hoitaa kodin ja lapsen. Ja aina oletetaan, että nainen jää kotiin. Nainen luopuu saunailloista ja bileistä. Nainen luopuu harrastuksistaan jne. Mutta että mies voi hurjastella entiseen mallin? ja pöh.
Taitaa monelle ukolle tulla yllärinä, että elämä todellakin muuttuu kun se pikkunyytti saapuu kotiin. Siinä alkaa futisjengin saunaillat vähentyä kummasti ja tilalle tulee kiljukaulan hyssyttelyä. Varmasti joka perheessä joudutaan keskustelemaan ajankäytöstä ja vapaa-ajan harrastusten viemästä ajasta, mutta mä en ainakaan antaisi vaihtoehtoja.
Lapsi on ihan yhtä paljon miehesi kuin sinunkin lapsi. Jos kiukuttaa jättää bileitä väliin, niin sori no can do. Vanhemmuus velvoittaa. Pidä pintasi.
Olen täysin samaa mieltä Paletin ja Oodi 77:n kanssa!
Älä vaan missään nimessä anna periksi miehesi idioottimaiselle käytökselle. Hänen on aika olla mies ja isä, ja jos ei hänestä siihen ole, niin vaihtamalla varmasti paranee!!!
En kestä muutenkaan yhtään kun jotkut nöyristelevät ukkojensa edessä, passaavat ja hoitavat, ja silti jää äijältä paskaa vaan käteen. Tätä on tuttavapiirissäni tapahtunut muutamaan otteeseen eikä siitä hyvää seuraa. Tee heti selvät sävelet vaan.
monta " laita miehesi kuriin" -tyylistä vastausta. meillä ei vastaavaa ongelmaa ole, mutta muita kyllä, ja tiedän miten periksiantamaton mies voi olla. meillä riidellään lähinnä treeneistä, joita miehellä tuppaa olemaan välillä 5-6 krt viikossa. kun yritän sanoa, että etkö vois vähän vähentää, niin vastaukseksi saan ryöpyn " pään kunnossapito" -soopaa. Okei, ymmärrän, että pitää olla omaa aikaa, mutta kun sitä yhteistä ei jää juuri lainkaan. Itsekin käyn 2-3krt viikossa jumpassa. olisin valmis vähentämään, jos toinenkin olisi. Mutta, kun ei ole, niin en viitsi yksin yrittää...
Kaikki miehet ei vaan ole semmoisia tossukoita, että niiden pään voisi noin vaan kääntää. Eikä meillä ainakaan auta uhkailut tai kiristykset (tosin en niitä paljoa harrasta, kun on mielestäni aika lapsellista...) eikä järkevä keskustelukaan asiaa mihinkään vie. olen vaan koittanut sopeutua... Mies on jo 30, ja tuntuu, että pahemmaksi vaan menee iän myötä...
Ihan kuin lapsenhoito ois sama kuin esim roskapussin vieminen, ukko vaan toteaa et ei nyt huvita (=äiti hoitaa).
Mitä jos ap sanoisit sille miehelles, että kumma kun vaan toisella aikuisella teidän talodessa on mahdollisuus valita " huvittaako" tai " jaksaako" hoitaa lasta.
Kun lapsi on perheeseen tullut niin kyllä sen hoitamisen pitäisi olla molemmille vanhemmille yhtä selvä asia kuin hengittäminen tai syöminen. Eikä mikään viitsimisasia!!!
...ei kyse ole mistään tossukkamiehen alistamisesta vaan ihan normaalista parisuhteesta. Meilläkin väännettiin pari tiukkaa keskustelua ajankäytöstä, vaikka mieheni ei missään nimessä ole ap:n miehen kaltainen vaan ihana isä lapselleen ja miehekäs mies minulle. mutta kun niitä harrastuksia ja oheistoimintaa alkoi taas isyysloman jälkeen kertyä niin, että hyvä jos pari iltaa oltiin kaikki koolla.
Siinä kohtaa oli vaan " asetettava kova kovaa vasten" ja käytävä se keskustelu. Ei harrastusten vähentäminen kivaa ole. Minä jos kuka sen tiedän kun omat urheiluharrastukset jäi kaikki raskauden aikana, mutta kun lapsi tulee niin pakkohan asioita on priorisoida uudelleen ja miehenkin miettiä, että mikä loppupeleissä on tärkeää.
Jos nainen vaan " nöyrtyy ja sopeutuu" niin onko sekään hyvä asia? Sitten 10-15 vuoden päästä on sellainen tatti otsassa eikä parisuhteesta mitään jälkellä. Keskustelemalla asiat ratkeaa -ei alistumalla tai alistamalla. Siis tämä on mun henk.koht. näkemys.
Minä olen Oodin kanssa samaa mieltä, ei ole mitään mieltä siinä, että äiti vaan uhrautuu ja järjestää, isänkin on otettetava vastuuta ja karsittava omia menojaan, elämä muuttuu lapsen saamisen myötä ei siitä mihinkään pääse, pakko priorisoida asioita. Kyllä vähän kummallista on, jos isälle on suuri rasite oman lapsen kanssa oleminen. Kannattaa keskustella miehesi kanssa ehdottomasti, tehkää jonkinlainen kompromissi.
Me ratkaisimme hoito ongelman sillä, että minä jään, omasta tahdostani, kotiin. Mies opiskelee ja on töissä, eli aika vähän on kotona, mutta kun on niin on lasten kanssa, että saan tehtyä omia hommiani. Omat menot on karsinut minimiin, tästä me emme ole joutuneet edes keskustelemaan. Vauvan synnyttyä mies on ollut 3 kertaa omissa menoissa, vauva nyt 11kk.
Tsemppiä sinulle, toivottavasi löydätte ratkaisun ongelmaaanne
vielä, jos on lapsi yhdessä tehty, pitää siitä kantaa yhdessä vastuu.
olen pahoillani, jos annoin kuvan, että olen nöyrtynyt ja alistunut. Ei, sanoin, että olen sopeutunut. Tällä tarkoitin sitä, että teen myös itse paljon omia juttuja ja mies on kotona vauvan kanssa. Tämä siksi, että vaadin tasavertaisuutta kaikessa. Ja tämä oli meillä sen mainitsemasi " joko-tai" -keskustelun " tai" -puoli. Vai mikä teillä oli se " tai" : " joko vähennät harrastuksiasi tai minä ja vauva lähdemme" vai???
ei se ollutkaan " joko tai keskustelu" , vaan " kova kovaa vasten" ... anyway...
Yhdessä kai se lapsi on hankittu ja yhdessä kai hoidetaankin?!?!? Minä olen työssä jossa joudun matkustamaan todella paljon. Saatan olla viikonkin pois kotoa yhtä soittoa.Meillä isä vie pienemmän (1.5v)hoitoon ja lähettää isomman kouluun eikä mikään ongelma.
Kannattaa todella keskustella lapsen isän kanssa...
Sen verran voisin kommentoida että aika paljon pyydät mieheltäsikin! Työpäivän jälkeen sitä on niin rätti, että ajatus lapsen hoitamisesta yksin joka ilta (+ vielä viikonloppuisinkin!) on todella rankka. Varsinkin miehellesi, joka nähtävästi ei ole hirveästi tähänkään asti osallistunut lapsen hoitamiseen. Voitko mitenkään harkita toista työtä tai lyhennettyä viikkoa tai muuta järjestelyä? Pelkään että tuo työrumba voi pilata liittonne.
Minä ja mieheni olemme yli 30v ja täytyy sanoa ettei tämä vauva-aika ole ollut hänelle (eikä minullekaan) mitään helppoa. Jotkut miehet kaipaavat hirveästi vapaa-aikaa omille jutuille pysyäkseen selväjärkisinä. Minun mieheni on jättänyt menoistansa (urheilu) 80% pois, mutta ei ilman kitinää. Itsekin kaipaan ihan vain yksinoloa usein, jumppa kahtena kertana viikossa on oma henkireikäni. Ja kun sitä yhteistä aikaakin pitäisi olla.
Sitä miehesi ryyppäystä en kyllä jaksaisi katsoa, mutta muista että itse olet hänet valinnut kumppaniksesi ja lapsesi isäksi.
Voimia sinulle!