Miten päästä yli salasuhteen loppumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Siinä se kysymys tulikin? Miten päästä taas ”normaaliin” elämään sisään? Tavalliseen arkeen? Miten löytää onni arjesta, miehestä ja lapsista? Miten unohtaa se, minkälaiselta salasuhde sai olon tuntumaan?

Jos ajautuu salasuhteeseen, niin se kertoo jo jostain. Ehkä eron paikka.

Kerro puolisolle. Saat lisää actionia elämään. 

Jotkut harvat miehet on vaan sellasia, että ne saa naisen tekemään mitä haluaa.

Oli nainen varattu tai ei.

Haluaisitteko että tyttärennekin saa joskus kokea tuollaisen ihanan salasuhteen? Todennäköisesti saa sillä pettämistaipumus periytyy..

Vierailija kirjoitti:

Ole kiinnostunut lastesi elämästä ja voinnista. Hemmottele itseäsi kaikella kivalla

Eiköhän tuota itsensä hemmottelua ole ollut ihan riittämiin siinä salasuhteessa. :-D 

Tämän takia suhtaudun vakaviin suhteisiin nykyään eron jälkeen epäilevästi. Rakastun ja sitte nainen tekee juuri näin mitä täälläkin saa lukea. Ei huvittaisi kyllä kokea uudestaan.

M35

Pohdi mikä sinut saa pysymään naimisissa, jos samaan aikaan kaipaat muualle? Onko tämä juuri se tapa, jolla haluat kohdella puolisoa ja lapsesi vanhempaa? 

Vierailija kirjoitti:

Minun salasuhteeni toinen osapuoli oli ihan vapaa. Ajatukset ovat kokoajan hänessä. Haluaisin niin vielä kerran nähdä hänet ja päästä hänen syleilyynsä.

Mikään ei huvita. Pitäisi siivota, urheilla ym., mutta mitään en saa aikaiseksi. Kaikki aika menee ikävöidessä ja salaa itkiessä.

Yks kerta kiellon päälle :)

Ajattele mitä positiivisia asioita tuosta kuitenkin seuraa... et ole rikkonut perhettä, et muiden etkä omaasi. Olisit jättänyt monta rikkinäistä ja katkeraa ihmistä jälkeesi. Saanut vihat niskaasi. Nyt voit panostaa täysillä oman suhteesi parantamiseksi. Ja nauti lapsista ja siitä että heillä on ehjä perhe. Voit katsoa itseäsi peilistä hyvällä omalla tunnolla ehkä vielä jonain päivänä ja todeta että näin oli parempi. Voit olla jopa onnellisempi.

Itse olen naimisissa ja minulla on salasuhde sinkkumiehen kanssa. Tätä on kestänyt jo reilun vuoden.

Kotielämä ei maistu.

Itselläni on salasuhde omaan vaimooni. Kotona hän on pihtaava valittava lahna jolle tärkeintä on vain saada lapset ja itsensä aikaisin nukkumaan... Mutta silloin tällöin hommaan kotiin hoitajan ja kohtelen häntä kuin salarakasta kohtelisin... Hotelli ja kaikkea muuta mitä hän haluaa. On uskomatonta mihin kiimaan hän nousee kun vain vähän panostan ja pidän häntä yhtä hyvin kun salarakasta.

Pidän luusereina ihmisiä, jotka eivät ole valinneet sellaista puolisoa, joka täyttää tarpeet. Siinähän kärvistelette salasuhteissa, ja valehtelette itsellenne. Valitkaa oikein.

Minulla meni kuvio samoin kuin AP:llä. Nyt aikaa on mennyt n. 5 vuotta ja hyvin harvoin ajattelen tuota toista miestä enää.

Oloani helpotti, että en nähnyt häntä myöhemmin enää ruusunpunaisessa valossa. Esim. tutustuin sattumalta työn kautta hänen parhaaseen ystäväänsä, joka oli täysin idiootti. Alkoi tuntua, että salamieskin oli vähemmän viehättävä jos tuollaisen idiootin kanssa kaveeraa.

Toisaalta aloin pikku hiljaa arvostamaan enemmän omaa miestäni ja perhettäni. Nyt tuntuisi tosi pahalta että olisin menettänyt tämän kaiken tuollaisen hetken huuman ja intohimon vuoksi.

Jälkeenpäin tajusin, että tuo seikkailu taisi johtua klassisesti neljänkympin kriisistä: epätoivoisesti hain säpinää elämääni. Jos ei olisi ollut tuota salarakasta, niin sitten olisi ollut joku muu. Tuli äkkiä vaan olo, että haluan vaihtaa työpaikkaa, puolisoa ja asuntoa.

Nyt olo on tasaantunut ja olen tyytyväinen siihen mitä mulla on (yhä) elämässä.

Kaikilla naisillako on nykyään salarakas? Onpas yleistä ainakin. Mitenhän tähän oikein suhtautuisi.

Voin tulla polkemaan salaa niin saat taas hymyn huulille.

Fakta on vaas se, että jos on oltu jo vuosia yhdessä niin suhde on kovin arkipäiväistä.

Sitten jostain ilmestyy se tietty ihminen jolta saa huomiota ja jännitystä = tunteet menee järjen edelle.

Eräs mies sai minut aivan sekasin ja ollaan oltu nyt salaa yhdessä monta kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni kuvio samoin kuin AP:llä. Nyt aikaa on mennyt n. 5 vuotta ja hyvin harvoin ajattelen tuota toista miestä enää.

Oloani helpotti, että en nähnyt häntä myöhemmin enää ruusunpunaisessa valossa. Esim. tutustuin sattumalta työn kautta hänen parhaaseen ystäväänsä, joka oli täysin idiootti. Alkoi tuntua, että salamieskin oli vähemmän viehättävä jos tuollaisen idiootin kanssa kaveeraa.

Toisaalta aloin pikku hiljaa arvostamaan enemmän omaa miestäni ja perhettäni. Nyt tuntuisi tosi pahalta että olisin menettänyt tämän kaiken tuollaisen hetken huuman ja intohimon vuoksi.

Jälkeenpäin tajusin, että tuo seikkailu taisi johtua klassisesti neljänkympin kriisistä: epätoivoisesti hain säpinää elämääni. Jos ei olisi ollut tuota salarakasta, niin sitten olisi ollut joku muu. Tuli äkkiä vaan olo, että haluan vaihtaa työpaikkaa, puolisoa ja asuntoa.

Nyt olo on tasaantunut ja olen tyytyväinen siihen mitä mulla on (yhä) elämässä.

Mutta toinen on tyhmän tietämätön koko kuviosta ? Luulee elävänsä ihan eri ihmisen kanssa kuin oikeasti elää.

Vierailija kirjoitti:

Fakta on vaas se, että jos on oltu jo vuosia yhdessä niin suhde on kovin arkipäiväistä.

Sitten jostain ilmestyy se tietty ihminen jolta saa huomiota ja jännitystä = tunteet menee järjen edelle.

Eräs mies sai minut aivan sekasin ja ollaan oltu nyt salaa yhdessä monta kuukautta.

Varmaan saman ihanuuden suot puolisollesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on vaas se, että jos on oltu jo vuosia yhdessä niin suhde on kovin arkipäiväistä.

Sitten jostain ilmestyy se tietty ihminen jolta saa huomiota ja jännitystä = tunteet menee järjen edelle.

Eräs mies sai minut aivan sekasin ja ollaan oltu nyt salaa yhdessä monta kuukautta.

Varmaan saman ihanuuden suot puolisollesi?

Mitä niille tunteilleen mahtaa?

Masentava ketju. Kyllä nuoruuden idealismi katoaa kun näitä lukee. Elät siinä elämääsi ja jostain tulee joku jännäherra ja pistää vaimon pään sekaisin.