Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomaalainen anoppi pitää minua huonona äitinä ja vaimona, kun käyn kokopäivätyössä ja lapsiluku jää yhteen.
05.03.2018 |
Mieheni on myös ulkomaalainen ja asumme hänen kotimaassaan nyt toista vuotta. Tulin raskaaksi melko pian muutettuamme ja siitä tämä helvetti alkoi.
Anoppi, ja koko tämä yhteiskunta perhe-elämän suhteen poikkeaa aika paljon Suomesta, vaikka muuten onkin yhteneväisyyksiä. Pienten lasten äitien kokopäivätyö on harvinaista, lisäksi kotiäitejä on paljon, sillä alle 3-4-vuotiaan hoito maksaa maltaita. Ja ylipäänsä kaikki lapsiin liittyvä. Ellei nainen ole todella paljon rahaa tekevä juristi, lääkäri tms. hän jää monesti kotiin pitkäksikin aikaa, sillä täälläkin miehet tienaavat keskimäärin enemmän ja toisen on jäätävä, päivähoito on vain rikkaille.
Minusta tämä on surullista, ja vastaan minun suomalaista ajatusmaailmaani. Olen koulutettu päälle kolmekymppinen nainen, minulle ei ole vaihtoehto jäädä kotiin. Enkä sitä haluakaan, ihan sosiaalisten suhteidenkaan takia. Pysyn järjissäni täällä vietaalla maalla paremmin kuin yksin kotona lapsen kanssa, en ole kotona viihtyvää tyyppiä. Ja oma raha tuo riippumattomuutta. Enkä opiskellut viittä vuotta jättääkseni koulutukseni hyödyntämättä ja elääkseni miehen kautta.
Aloitin työt lapsemme ollessa 1v ja mies jäi kotiin, nyt katselemme hoitopaikkaa, sillä minun tuloillani ei perhettä elätetä, mies maksaa nyt osan elämisestä säästöistään. Miehelle olisi ollut ok, jos olisin halunnut jäädä kotiin vaikka vuosiksi, mutta yhtä ok että aloitin työt ja tukee.
Anopille meidän elämämme taas ei ole ok. Hän on vanhan koulukunnan kotiäiti, ei kummoisempaa koulutusta, jäi kotiin ensimmäisen lapsena synnyttyä ja ollut kotona siitä asti. Lapset hoidettiin kotona, mies toi leivän pöytään. Nainen huolehtii perheen arjesta ja kodin viihtyvyydestä. Myös miehen koulutettu sisko jäi täysipäiväiseksi äidiksi saatuaan lapsen. Eikä ehkä aiokaan palata töihin ainakaan viiteen vuoteen.
Palattuani töihin anoppi kauhistui ja on alkanut arvostella minua miehelleni. Pienen lapsen äidin ei kuuluisi käydä kokopäivätyössä, en osallistu taaperokerhoihin ja hanki lapselle tekemistä, en laita kotia ja huolehdi viihtyvyydestä, olen liian paljon pois perheeni luota, en ajattele järkevästi kokonaistilannetta (koska tienaan hieman vähemmän, pitäisi automaattisesti olla kotona). Uusin jäkätyksen aihe on lapsilukumme, joka saattaa hyvinkin jäädä tähän yhteen. Mieheni on haaveillut kahdesta, mutta lapsemme myötä on tyytyväinen yhteenkin. Anopin mielestä teen tässäkin väärin, yksi lapsi on surullinen ratkaisu.
Tuntuu, että naisen omilla tuntemuksilla tai tavoitteilla ei ole mitään väliä, hän on olemassa vain perhettään varten. Välillä kaipaan niin paljon Suomea, siellä olisin vain täysin normaali, työssäkäyvä nainen, vaikkakin pikkulapsen äiti. Normitapaus. Lisäksi tuloillani kustantaisin hyvinkin päivähoidon ja varsin keskiluokkaisen elämäntavan jos haluaisin. Täällä kaikki on kallista. Suomessa saisin haluta olla muutakin kuin äiti. Nyt vasta tajuan miten edistyksellinen meininki Pohjoismaissa on näissä asioissa. Tämä on kuin suomi 50-60-luvulla.
Lisäksi vaatimaton elämäntyylini jotenkin ärsyttää anoppia. En laita juuri rahaa vaatteisiin, sisustukseen, perheen hyvinvoinnin näyttämiseen ulospäin ym. Ilo tulee ihan muista asioista ja haluan säästää rahaa. Mieluummin kaksi viikkoa lomamatkalla tai rahat säästössä kuin uusi, juuri tietynlainen kulmasohva tai helvetin kalliit rattaat.
En sovi tämän maan lapsellisen naisen rooliin. Täällä äitiys on kaikki. Lapsettomat sinkut saavat olla rauhassa ja elää mieleistänsä elämää. Välillä on vaan niin hiton rankkaa uida vastavirtaan. Onneksi mies tukee.
Olisi kiva kuulla muiden ulkosuomalaisten kokemuksia.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on koulujen hiihtoloma-aika ja teinit kirjoittelevat ilkeitä vastauksia, älä välitä niistä.
Itse kuuntelin liikaa suvun määräyksiä, ja kadun niistä kaikkia vielä kymmenien vuosien jälkeen.
Älä edes vastaa tuolle anopille. Älä puolustaudu. Hymyile vaan kauniisti ja anna mummon keuhkota.
Pidä vähän taukoa siitä naisesta. Vaikka vuosi - pari, sen verran että miehesi ei loukkaannu. Ole yhteydessä omaan sukuusi ja ystäviisi täällä ja anna miehen hoitaa oma sukunsa.
Nyt sanoisin nuoremmalle itselleni, että minun olisi pitänyt olla paljon tiukempana, kyse on omasta elämästä jolla ei ole tarkoitus palvella muita.
Mitä oma äitisi on mieltä urastasi, tai sisaruksesi?
Joo, pakko se on vaan sitkeästi elää rehellisenä itselleen ja opeteltava olemaan tiukempi. Minä kärsin hiukan kiltin ja miellyttämisehaluisen tytön syndroomasta, mutta pikkuhiljaa se on väistymässä. Muiden miellyttämisellä vain uuvuttaa itsensä.
Oma äitini ja isäni ovat aina kannustaneet opiskelemaan ja toteuttamaan itseäni. Lapsista eivät ole udelleet ikinä mitään, ja kun poikamme syntyi, eivät ole ottaneet kantaa kuin positiivisesti suunnitelmiini. Äitini vain kysäisi, että onko jo löytynyt hyvä hoitopaikka ja onko töissä ollut mukavaa.
Siskoni oli ensimmäisensä kanssa kotona kaksi vuotta, toisen kanssa vajaan vuoden.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä maasta on kyse? Olisi ihana hoitaa lapsia kotona, ilman että katsotaan kieroon.
Tervetuloa sitten Englantiin.
On toki hyvä asia, että halutessaan on todellakin ok olla lasten kanssa kauan kotona. Mutta sen pitäisi sitten toimia myös toiseen suuntaan; pitäisi olla yhtä ok mennä töihin.
Vaikka ei pitäisi välittää, niin kyllä tämä vaikuttaa kaikkeen, väleihin miehen perheen kanssa esim. Mulla ei ole oikein ystäviä, kun ei ole mitään viiteryhmää, johon kuulua. Monilla se on vanhempainyhdistykset ja vapaaehtoiset koulun toiminnassa. Onhan mulla toki työkaverit.
Ap
Yritä ystävystyä työkaverien kanssa ja kun voit niin käydä heidän kanssa pubissa ja purkaa ajatuksia. Outoa että briteissä ollaan noin kaukana tasa-arvosta.
Ehkä sulle on sattunut kauhee anoppi, yritä päästää toisesta korvasta ulos tuo painostus ja kauhistelu.
Joo, tällä yhteiskunnalla on monet kasvot näissä asioissa.
Me asumme maaseudulla ja täällä tuo epäsuhta ja vanhoillisuus näkyy ehkä selkeämmin. Osin olosuhteiden pakosta (ei julkista päivähoitoa, työpaikat tiukassa maaseudulla), osin siksi, että tänne ehkä valikoituu asumaan vähemmän sitä koulutettua porukkaa. Kun ei ole koulutusta vastaavaa työtä.
Eihän täällä maalla ole töitä kuin kauppojen ja kahviloiden/pubien myyjille, pikkuputiikkiyrittäjille, lammasfarmareille ja joillekin mekaanikoille ehkä. Palvelualavoittoista. Monet kotiäidit tekevät vapaaehtoistyötä ja ovat mukana kaikenmaailman lapsikerhoissa. Osa saattaa tehdä jotain osa-aikatyötä paikallisessa supermarketissa, kouluavustajana tms. Hyvin paljon liittyy lapsiaiheisiin juttuihin äitien omatkin aktiviteetit.
Sitten on se pieni osa, johon itsekin kuulun, jotka käyvät läheisessä isommassa kaupungissa töissä. Kaupungeissa äiditkin käyvät töissä ja on varaa päivähoitoon, kun isompi osa väestöstä on nuoria ja koulutettuja, isommat palkat.
Itse voisin ihan mielelläni muuttaa kaupunkiin, jossa käyn töissä, ja erilaiseen ilmapiiriin, mutta mieheni haluaa asua maalla. Tässä asiassa teimme kompromissin. Onneksi kaupunki on suht lähellä, junalla 40 min. Ja onhan se isommassa kaupungissa asuminen sitten kallistakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele anoppiasi. Meistäkin olet roskaa.
Maassa maan tavalla. Nyt raskausutelusta, että anoppi on tyytyväinen eh eh eh
Anoppi on täysin rasisti. Tee hänestä ilmoitus paikalliselle poliisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi muuta sanoa kuin että kateeksi käy. Olisi ihanaa saada olla kotona lasten kanssa ja se olisi arvostettua ja hyväksytty valinta. Mä saisin kyllä päiväni kulumaan maaseudulla lasten touhuissa hyvinkin:) Vaihdetaanko?
Alue: Aihe vapaa
Ja viimeinen lause todistaa erinomaisesti, miten ilkeitä Suomessa toisille äideille osataan olla. Joten Ap, ilkeitä ihmisiä löytyy kaikkialta. Heidät vain pitää oppia ohittamaan. Ja lähisukulaisen tapauksessa oppia näkemään myös ne hyvät puolet, ilkeydestä huolimatta.