Lue keskustelun säännöt.
Tiesitkö, että esim. pakkoneuroosioire on eräänlainen traumaattisen kokemuksen kokeneen ihmisen psyykeen suojauskeino
03.03.2023 |
Itsellänikin oli; ja siirsin kokemustani esim. normaalia tiuhempaan käsien pesuun 11 vuotiaana lapsena. Onnekseni aikoinani aikuiseksi kasvettuani oma-aloitteisesti saamassani terapiassa sain purettua ahdistavan kokemukseni lapsuudessani, ja synnyin ikään kuin uudestaan elämään, ja oireilu jäi taka-alalle, että esimerkiksi enää en muista edes hiusharjaani puhdistaa kuin hyvin harvoin.
Kommentit (11)
Olen joskus miettinyt ihmisiä, joilla tiedän olevan jonkinlainen muu pakkoneuroottinen toiminto, että esim. tarkistuspakko, onko hellan nappulat päällä tai kahvinkeitin jne., että ovatko joskus kohdanneet jotain tulipaloon johtavaa vaarallista tilannetta tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tiesin ja kärsin itse samasta sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt ihmisiä, joilla tiedän olevan jonkinlainen muu pakkoneuroottinen toiminto, että esim. tarkistuspakko, onko hellan nappulat päällä tai kahvinkeitin jne., että ovatko joskus kohdanneet jotain tulipaloon johtavaa vaarallista tilannetta tms.?
Itselläni oireet muuttuivat todella pahoiksi kun työt meni alta .En meinaa pystyä lopettamaan tarkastelua , koen että sillai hallitsen edes vähän elämääni eikä tule vahinkoja.
Pakkoneurootinen toiminto ihmisellä on ikään kuin vaikean asian siirtämistä siihen pakolliseen pakkotoimintaansa, joka johtuu esimerkiksi kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä. Itsekkin tajusin jo lapsena, mistä pakkoneuroottinen toimintani johtui. Yritin salata sitä, ja en tiedä edes, että huomasivatko lapsuuteni perheenjäsenet sitä pakonomaista toimintaani. Mutta minua ahdisteltiinkin sillä tavalla, että minulla oli aivan todellinenkin aihe inhota kyseisen ihmisen takia tiettyjä juttuja omassa kodissani.
Tiedän, koska itselläni on pakko-oireita liittyen peseytymiseen ja ne ovat alkaneet traumaattisen kokemuksen vuoksi. Minkätyyppisessä terapiassa ap kävit? Kiinnostaisi tietää, koska kärsin ihan samoista jutuista ja pitäisi etsiä terapeutti, mutta en tiedä minkätyyppinen terapiasuuntaus kannattaisi valita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä pakottava tarve liikkua? Johtuuko sekin traumasta?
No minulla on noita oireita ollut kymmeniä vuosia, mutta onneksi eivät rajoita elämää merkittävästi. Ei minulle ole tapahtunut mitään yksittäistä traumaattista asiaa. Olin kuitenkin lapsena tosi arka ja sitten koulussa kiusattu/hyljeksitty. Ehkä olen jotenkin liian herkkä tms. syntyjäni. Mutta ei mitään yksittäistä traumaa kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt ihmisiä, joilla tiedän olevan jonkinlainen muu pakkoneuroottinen toiminto, että esim. tarkistuspakko, onko hellan nappulat päällä tai kahvinkeitin jne., että ovatko joskus kohdanneet jotain tulipaloon johtavaa vaarallista tilannetta tms.?
Ei ole ollut tilannetta. Mutta mieli on taipuvainen katastrofiajatteluun josta syystä. Miettii pahinta mahdollista skenaariota.
T. Tarkastaja
Vierailija kirjoitti:
No minulla on noita oireita ollut kymmeniä vuosia, mutta onneksi eivät rajoita elämää merkittävästi. Ei minulle ole tapahtunut mitään yksittäistä traumaattista asiaa. Olin kuitenkin lapsena tosi arka ja sitten koulussa kiusattu/hyljeksitty. Ehkä olen jotenkin liian herkkä tms. syntyjäni. Mutta ei mitään yksittäistä traumaa kuitenkaan.
Kiusatuksi tuleminen on traumaattista. Ei traumaattinen tapahtuma vaadi mitään kolaria tai vastaavaa vaan ihan yhtälailla pidempiaikainen kuormittuminen jonka kanssa elää jopa päivittäin, voi traumatisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, koska itselläni on pakko-oireita liittyen peseytymiseen ja ne ovat alkaneet traumaattisen kokemuksen vuoksi. Minkätyyppisessä terapiassa ap kävit? Kiinnostaisi tietää, koska kärsin ihan samoista jutuista ja pitäisi etsiä terapeutti, mutta en tiedä minkätyyppinen terapiasuuntaus kannattaisi valita
Itseäni auttoi ihan oma-aloitteisesti hakemani keskusteluapu mielenterveystoimistossa, jossa kävin muutaman kerran ihan vaan purkamassa lapsuuteni kokemustani, mutta siitä on jo aikaa eli 1970 ja -80 luvun vaihteessa. Myöhemmin olen käynyt keskusteluapua pyytäen ihan terveyskeskuslääkäriltä lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle kyseisestä asiaa liipaten, koska elämän varrella kun on tullut eteeni joitakin stressaavia tilanteita ihmissuhteissani, niin "vanha trauma" on nostanut päätään, että on ollut pakko päästä purkamaan sitäkin väärinkohteluani. Minun tapauksessani jo aikapäiviä sitten "sammunut neuroottinen oireeni" ei kuitenkaan ole hallinnut elämääni sillä tavalla, että se olisi vaikuttanut oleellisiin elämäni asioihini. Olen pystynyt elämään ja saavuttamaan elämässäni ihan normielämän kuviot, kouluttautunut ammattiin, parisuhteeseen, ja lasten synnyttämiseen jne.
Minut tuntevat ihmiset eivät edes tiedä, mitä minäkin olen kokenut elämäni varrella lapsuudessani; ja he, jotka tietävät, ja tulivat tietämään itseni kerrottuani, eivät varmaankaan olleet uskoa, että sellaisesta olin edes kärsinyt aikoinani. Eihän kaikki traumaattiset kokemukset näy ihmisestä päälle päin.
EN tiennyt