Mulle tuli järki päähän nyt 34-vuotiaana, MITES MUILLA?

Mitä asioita olet konkreettisesti tehnyt?

Aivan ihanaa! Eikä tippaakaan ilkeilyä tässä. Näin se menee. :)

Ei oo vielä järkeä näkyny. :( T. 26 v.

ole ap

- jätin huonon suhteen

- hoidan terveyttäni  ja urheilen

- katson mitä syön

- vaihdan ammattia

- toteutan haaveitani

Itsellä se alkoi tulla tuossa n. 25-vuotiaana. Vaikkakin oikeaa haavettani ja unelma-ammattiani lähdin tavoittelemaan jo hieman aikaisemmin.

Vuosi sitten 30-vuotiaana tein rajun elämäntapamuutoksen. Aloin liikkua, syödä terveellisesti ja lopetin alkoholin käytön melkein kokonaan. Voin paremmin kuin koskaan, sekä fyysisesti että henkisesti.

mulla kans vasta 35v

moni elää sumussa koko elämänsä olematta "järjissään" = tekee jatkuvasti itselleen huonoja päätöksiä.

Kun jättää päihteet pois niin tekee järkevämpiä päätöksiä.

Myös huonot ihmissuhteet kannattaa jättää pois. 

Kusipäiden ihmisten seurassa vaan tapahtuu paskoja asioita.  Kun on mukavien ihmisten ympäröimänä niin elämä on kaikenpuolin parempaa.

Luulin 25 vuotiaana että järki tuli päähän. 30 vuotiaana toivoin että senhetkinen järki olisi ollut sittenkin 25 vuotiaana. 35 vuotiaana tajusin että olenpa ollut typerä vielä aikuisiällä. Nyt 41- vuotiaana hyväksyin että ihminen viisastuu koko ajan eli en pety enää itseeni jos tajuan olleeni typerä aiemmin.

Tulevaisuudessa varmastikin tulen yllättämään vielä itseni, lisää viisautta odotellessa... 😂

37 vuotiaana.

23-vuotiaana alkoi pää jotenkin seljetä. Lopetin on/off -säätämisen suhteessa, aloin opiskella päämäärätietoisemmin, päätin, mihin ammattiin pyrin. Menin sitten naimisiin, sain lapsen 25-vuotiaana, valmistuin lopulta ja työllistyin. Eli aikuistuin.

38-vuotiaana avautui silmät sille, että ei hitto, miten typeriä valintoja sitä on tullut tehtyä vääristä syistä.

34 vuotiaana tuli mullekin järki päähän. Sen jäkeen olen saanut hommattua hyvän miehen, ja pidettyä hänet, sekä miehen myötä asumismuoto muuttui selkeästi minulle sopivampaan ok-asumiseen. Saman huomannut tosin minkä joku tuossa edellä, että järkeä tulee päähän koko ajan lisää :D Joten näin 37-vuotiaana sitä on taas enemmän, kun miettii sitä kun oli sen 34v, ja järkeä alkoi tulla.

Mulla se järki on tullut pikku hiljaa eri asioissa eri aikaan. Aloin seurustella 17-vuotiaana hyvin vakavasti ja meninkin 19-vuotiaana naimisiin. Lapsia tuli neljä ikävuosina 20-26v. Mielestäni olin siis näissä asioissa hyvinkin järkevä ja aikuinen. 

Mutta sitten muissa asioissa olen ollut haaveilija, enkä ole toteuttanut kaikkia asioita ihan järkevästi. Opiskelin yliopistossa niitä näitä, mikä nyt kiinnosti (humanisti), enkä maisteriksi valmistuttuani ollutkaan pätevä oikein mihinkään. En saanut töitä, kun tutkinnolla ei ollut mitään merkitystä, eikä minulla nuorena saatujen lasten takia ollut mitään työkokemustakaan.

Meni aika lailla 6 vuotta ennen kuin sain ensimmäisen, kunnollisen työpaikkani 35-vuotiaana. 

Jos olisi ollut opiskelu- ja työasioissa fiksumpi, olisin opiskellut jotain vähän kokreettisemmin johonkin valmistavaa (esim. lääkäri, opettaja) ja tehnyt opintojen ohella töitä. Nyt olin vain kotona, mikä sekin oli kyllä ihanaa aikaa..

Kympin tytöstä alle kolmekymppisenä väitelleeksi kahden lapsen äidiksi, minulla ei koskaan ole ollut muuta kuin järkivaihe. Jos nyt jotain pitäisi mainita niin ehkä se, että kunnianhimo töissä alkoi heräämään vasta tässä ~35 vuotiaana, liittynee siihen että lapset ovat nyt vähän isompia. 

Sittten kun lääkeaine poistuu päästä tulee järkipäähän.

Vierailija kirjoitti:

ole ap

- jätin huonon suhteen

- hoidan terveyttäni  ja urheilen

- katson mitä syön

- vaihdan ammattia

- toteutan haaveitani

Sama! Tai samoja: olen myös 34v ja tein/aloitin nuo sinun, ap, mainitsemasi asiat tänä vuonna :)

Opiskelut, hyvän miehen löytämisen ja omistusasunnon hoidin ”ajallaan” parikymppisenä.

34-vuotiaana jäi alkoholi, tupakka ja huono ruoka. vaikka olen aina tehnyt maisterille sopivia asiantuntijatöitä, koin vasta tuolloin vasta pystyväni uralla mihin tahansa ja etenemään minne tahansa. Monille nämä asiat ovat viiteryhmässäni selkeitä jo viimeistään 30-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Kympin tytöstä alle kolmekymppisenä väitelleeksi kahden lapsen äidiksi, minulla ei koskaan ole ollut muuta kuin järkivaihe. Jos nyt jotain pitäisi mainita niin ehkä se, että kunnianhimo töissä alkoi heräämään vasta tässä ~35 vuotiaana, liittynee siihen että lapset ovat nyt vähän isompia. 

Onko elämän ihanneaikataulussa suorittaminen todella järkivaihetta? Voi toki olla, mutta varmaan todennäköisempää on että herääminen on vielä edessä.