Tuttavaperheen mies kuoli, millä perhettä voisi muistaa?

Tuo ruuan vieminen on minustakin hyvä. Aikoinaan meillä sattui perheessä lapsen kuolema liikenneonnettomuudessa ja alkuun lähtikin ihan hyvin mutta sitten parin viikon sisällä tuli taantuminen emmekä miehen kanssa kumpikaan kyenneet, jaksaneet tai edes muistaneet käydä kaupassa tai syödä. Jotain omatekemää laatikkoruokaa tai keittoa, maitoa, kahvia, teetä, tuoremehua, hedelmiä voisi olla hyvä viedä vaikka heti tapahtuman jälkeen ja pari-kolme kertaa sitten parin-kolmen viikon sisällä tapahtuneesta. Voi tietysti ensimmäisellä kerralla kysyäkin että haluavatko että tuo ruokaa toisenkin kerran.

Kiitoksia vinkeistä. Surukukkia ajattelin nimenomaan itse vietynä, lähetti ei tässä tapauksessa ole mielestäni kiva idea. Apua olen jo tarjonnutkin.

Itse toivoisin rahaa ja rauhaa.

T: Köyhä

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lähetin välityksellä saadut kukat tai muut lahjukset vaikuttaisivat "pakkopullalta". Ei kenenkään kotiin tietenkään rynnätä kuolinpäivänä, mutta muutaman päivän jälkeen voisin itse viedä esimerkiksi lasagnen tms. ja tarjota apuani jos he tarvitsevat. Vaikka siinä hetkessä ei keksi missä voi auttaa, niin alkushokin jälkeen tulee kummasti asioita eteen joita ei voi hoitaa.

Ystäväni mies kuoli syöpään ja kuolemaa oli odotettu yli puoli vuotta. Ystäväni katkaisi jalkansa juuri kuoleman jälkeen eikä voinut itse hoitaa esimerkiksi kotiaan. Minä siivosin hänen luonaan kerran viikossa kun hänellä oli kipsi, tein laatikkoruokia ja mieheni hoiti omakotitalon pihatöitä ja muita akuutteja hommia. Hänellä oli vielä samanikäinen lapsi kuin meillä, joten hän kävi meillä paljon yökylässä siihen aikaan. 

Ystäväni ei koskaan vaikuttanut vaivaantuneelta, hän on kiitellyt apua jälkikäteenkin todella vuolaasti. On vaikea surra puolison menetystä kun on pieni lapsi, joka ei vielä osaa ilmaista tunteitaan kunnolla. Paljon ja kauan itkevä äiti olisi varmasti myös pelottava näky lapselle. 

Ystävän auttaminen on aivan eri asia kuin tuttavan auttaminen! Jos tuollaisessa tilanteessa joku tuttava alkaa ehdotella kaupassa käyntiä tai siivousta tai kantaa lasagnevuokia, se tuntuisi törkeältä tunkeilulta.

Pohdintaa kirjoitti:

Ei olla läheisiä, mutta sikäli tuttuja, että lapset ovat ystäviä keskenään. Ajattelin, että olisin muistanut surukukilla, mutta olisiko niille joku vaihtoehto?

Kuoleman sattuessa omaiset tarvitsevat kukkia yhtä paljon kuin kala polkupyörää.

Jos et voi antaa läsnäoloa, mikä on se arvokkain, vie vaikka ruokaa, hyvä valmis lämmittämistä vaille oleva ateria.