Ystävälläni on useampia lapsia (alle 12v. ovat kaikki), joista yhtä hän avoimesti kertoo ihailevansa kaikista eniten. Saanko tai pitääkö minun puuttua asiaan?
Tähän asti olen tyytynyt hymistelemään ympäripyöreästi, mutta nyt alkaa sapettaa niiden muiden lasten puolesta. Olisiko vinkkejä, mitä voisin sanoa katkaisematta välejämme? Hän ei tee sitä koko ajan eikä sinänsä lasten nähden. Pelkään silti, että hän joko huomaamattaan tai tietoisesti suosii sitä yhtä ja muut kärsivät viimeistään kasvaessaan isommiksi.
Kommentit (9)
Todennäköisesti lapset kärsivät jo...
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti lapset kärsivät jo...
No sitä toki mietin ja pelkään jo nyt. Asumme eri paikkakunnilla, joten en näe perhettä kovin usein. En tiedä tarkasti, mitä ystäväni muille puhuu, mutta ainakin minulle aina tilaisuuden tullen ja joskus muulloinkin hän kehuu tätä yhtä ja ylistää kaikin puolin. Ei tee sitä mitenkään häpeissään tai totea lopuksi "tottakai kaikki ovat ihania" tms, vaan ihan oikeasti kehuu yhtä ja sitten tyyliin vaan vaihtaa puheenaihetta, kun on kehunut tarpeeksi! Huh! Mutta tosiaan vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan, mitä voisin tai minun ei kannattaisi tehdä. - ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ihminen voi tunteitaan säädellä. Voi toki pitää turvan tukossa ja yrittää esittää. SEkö olisi parempi?
Joo, on parempi. Se vähän jopa kuuluu vanhemmuuteen. Omien lasten takia pitää esittää.
Mun on tosin hyvin vaikea ymmärtää näitä vanhempia jotka ihailee tai rakastaa jotain lastaan enemmän kuin muita. Kun itse rakastaa jokaista lastaan niin että kipeää tekee. Ja samoin löytää jokaisesta lapsestaan jotain jota voi ihailla täydestä sydämestään.
Aika järkkyä! Ootko koskaan koittanu vaikka hienovarasesti niistä toisista lapsista kysyä, niinku vaikka: "No entäs se teidän Pentti? Onko hän hyvä tässä ja tässä?" Ja en oikein tiedä, miten tuossa muuten toimia, ku ottaa asia vaan suoraan puheeksi.
Voisit yrittää kääntää sen jotenkin niin, että kaikilla vanhemmilla on suosikkeja, mutta pitäisi yrittää olla tasapuolinen. Suosimisesta tulee muuten ennen pitkää ongelmaa, saattaa olla jopa eniten sille jota suositaan. Näin on käynyt omassa lapsuudenperheessäni.
Anopilla neljä lasta ja jo vuosia sitten sanoi, että tämä minun puolisoni on hänelle se rakkain! En meinannut korviani uskoa, mutta tässä kun vierestä katselee, niin kyllähän tuon huomaa ja vuosi vuodelta vaan vahvemmin.
Miten omista lapsista voi valita suosikin? Vaikea ymmärtää. En voisi koskaan tehdä sellaista valintaa mun lapsista. Kaikki yhtä ihania omalla tavallaan.
Ei ihminen voi tunteitaan säädellä. Voi toki pitää turvan tukossa ja yrittää esittää. SEkö olisi parempi?