Miksei kukaan mies halua minun kanssa platonista ystävyyttä?

Missä piireissä liikut? Akateemikot ystävystyy platonisestikin.

Sama mulla.Miehet aina puhuu seksistä mun kanssa ja niillä jöpöttää seurassa.Ärsyttää.

Että sellaista humblebragia tällä kertaa.

On naisia, joiden kanssa on paljon yhteistä puhuttavaa, yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita. Sitten on niitä naisia, joiden kanssa ei ole mitään puhuttavaa, mutta voisihan niitäkin tietysti panna. Aloittaja ilmeisesti kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Jos tilanne on noin vaikea, ehkä sun pitää alkaa yhdeksi jätkistä. Siinä kaikkoaa sillä sekunnilla varmasti niiltä kaikki halut kun käyttäydyt kuten he :)

Miten pukeudut ja millainen habitus sulla on? Mitä viestit olemuksellasi? Olisitko pettynyt, jos tilanne muuttuisi?

Suuret on luulot. Ei todellakaan kiinnosta kaikki naiset panomielessä.

Odotahan muutama vuosi, että rupsahdat. Sitten saattaa se platoninen suhde syntyä helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Minun on hyvin vaikea uskoa niitä naisia jotka väittää, että heillä on miespuolisia hetero ystäviä. Voiko todella olla hetero miehiä jotka ei ajattele pillua naisen nähdessään? Minä en Ole ikinä tavannut semmoista miestä. Olenko sitten jotenkin niin hyvännäköinen ja seksikäs vai mistä johtuu. Toki jos olisin rumannäköinen ja puhuisin kokoajan kalastuksesta ja auton moottoreista niin olisin 'yksi jätkistä'.

Ystävys ja kaveruus perustuu minulla paljossa vastavuoroisuuteen. Mitä sinä voit "tarjota" miehelle?  Ei minun miehen kanssa tarvitse kyetä keskustelemaan lainkaan autoista, saati kalastuksesta. Mutta tylsäksi menee, jos sen on oltava aina minä, joka keksin mitä tehdään ja mistä puhutaan. Joten tee sinä seuraavalla kerralla aloite miehelle ja odota, miten hän reagoi siihen. - Loukkaantuisin itse tai ainakin pahoittaisin mieleni, jos joku pitäisi minua niin yksinkertiasena, että olettaisi jokaisen tai edes kauneimpien vastakkaista sukupuolta olevan kaerini tai ystäväni edustavan minulle vain enempi vähempi potenttiaalista seksikumppania. (- Mitä lie ajattelisvatkaan, jos olisin bi-seksuaali).    

Mua harmittaa myös etten saa miespuolisia kavereita.

Opiskelen yliopistossa ja olen ystävystynyt vain tyttöjen kanssa. Käytännössä kaikki ryhmätyöt ja parityöt olen tehnyt poikien kanssa, eli tilaisuuksia ystävystymiselle olisi ollut mutta kenenkään kanssa en ole edennyt moikkaustuttavuutta pidemmälle. Pidän heistä kaikista mutta ei missään nimessä tulis mieleen mennä istumaan niiden viereen luennoilla, toisin kuin tyttökavereiden. Meidän kurssilla on paljon naisia ja miehiä keskenään kavereina (en ainakaan ole tietoinen, ett taustalla olis muutakin).

Nuo mun tutut kurssilaiset miehet ei kylläkää oo muidenkaa naisten kanssa ett ehkä oon vaan yrittäny väärien miesten kanssa, mutta toisaalta pidän heistä nii harmittaa että luontevasti en voi heidän seurassaan olla kuin vain silloin kun pitää tehdä paritehtäviä..

En sitt tiedä että jospa mun nuoruudella on tähän jotain kauaskantoista vaikutusta eli nuorena olin todella ujo enkä uskaltanut jutella pojille. Itse asiassa välillä edelleenkin luulen olevani samanlainen kunnes muistan että enpä olekaan :D Mutta ehkä jotenkin alitajuntaisesti viestitän jotain että mulla on kiusaantunut olo miesten seurassa?

Mistähän ihmeestä se on alunalkaen keksitty, että seksuaalinen jännite välttämättä sulkisi platonisen ystävyyden pois? Sellainenkin voi toimia vaikka miten hyvin, oli jännite sitten molemmin- tai yksipuolista, kunhan molemmat sitä haluaa ja ystävyys on aitoa, vastavuoroista ja symmetristä.

Olen mies. Miesten kanssa en halua mitään, en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Naisilta haluan vain sänkytouhuja. Keneltäkään en halua mitään platonista, kenenkään kanssa en tahdo puhua mistään.

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa myös etten saa miespuolisia kavereita.

Opiskelen yliopistossa ja olen ystävystynyt vain tyttöjen kanssa. Käytännössä kaikki ryhmätyöt ja parityöt olen tehnyt poikien kanssa, eli tilaisuuksia ystävystymiselle olisi ollut mutta kenenkään kanssa en ole edennyt moikkaustuttavuutta pidemmälle. Pidän heistä kaikista mutta ei missään nimessä tulis mieleen mennä istumaan niiden viereen luennoilla, toisin kuin tyttökavereiden. Meidän kurssilla on paljon naisia ja miehiä keskenään kavereina (en ainakaan ole tietoinen, ett taustalla olis muutakin).

Nuo mun tutut kurssilaiset miehet ei kylläkää oo muidenkaa naisten kanssa ett ehkä oon vaan yrittäny väärien miesten kanssa, mutta toisaalta pidän heistä nii harmittaa että luontevasti en voi heidän seurassaan olla kuin vain silloin kun pitää tehdä paritehtäviä..

En sitt tiedä että jospa mun nuoruudella on tähän jotain kauaskantoista vaikutusta eli nuorena olin todella ujo enkä uskaltanut jutella pojille. Itse asiassa välillä edelleenkin luulen olevani samanlainen kunnes muistan että enpä olekaan :D Mutta ehkä jotenkin alitajuntaisesti viestitän jotain että mulla on kiusaantunut olo miesten seurassa?

Entä jos kokeilisit vaan mennä rohkeasti istumaan niiden kanssa sinne luennolle? Miehet on monesti vähän huonoja tekemään sellaisia eleitä ja aloitteita joilla kaveruus käynnistyy. Suomalaiset on kaikkiaan, mutta naiset on vähän parempia. Tämän ei tarvitse kuitenkaan sua rajoittaa, vaan voit ottaa tilanteesta hyödyn irti. Nimittäin todella iso osa suomalaisista toivoo että jostain ilmestyisi lisää kavereita, kunhan ei itse tarvitse tehdä asian eteen mitään. Todennäköisesti saat ihan positiivisen vastaanoton. Ei voi luvata, monet nuoret miehet vähän pelkää naisia ja yksikin ryhmässä voi pilata läsnäolosi kaikilta, mutta jos tunnet näitä tyyppejä jo vähän niin kyllä se kokeileminen kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Miesten kanssa en halua mitään, en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Naisilta haluan vain sänkytouhuja. Keneltäkään en halua mitään platonista, kenenkään kanssa en tahdo puhua mistään.

:D tää menee sille hämmentävälle vyöhykkeelle missä on aivan mahdotonta sanoa onko kirjoittaja vakavissaan vai parodioiko kuvaamaansa asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Miesten kanssa en halua mitään, en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Naisilta haluan vain sänkytouhuja. Keneltäkään en halua mitään platonista, kenenkään kanssa en tahdo puhua mistään.

:D tää menee sille hämmentävälle vyöhykkeelle missä on aivan mahdotonta sanoa onko kirjoittaja vakavissaan vai parodioiko kuvaamaansa asennetta.

Joo, olen huomannut että tragedia usein vaikuttaa parodialta. Se on vissiin mun kohtalo: olen se surullinen tapaus joka saa muut nauramaan. Ihan tosissani tuon ekan viestini kirjoitin.

Ystävyys on kahden kauppa eli jotain vastavuoroista pitäisi löytyä. Useimmiten ystäviä löytyy työn, harrastusten tms. parista kun on jotain yhteistä keskusteltavaa tai puuhattavaa. Toki jokaisen on mietittävä ajankäyttö työn, harrastusten, perheen yms. suhteen ja valitettavasti monesti ystävyyssuhteille ei jää juuri aikaa. Jos sinulla on aikaa enemmän niin voisitko alkaa ystäväksi yksinäiselle vanhukselle? Siitä voisitte molemmat saada paljon irti.

En vain saa naiselta mitään, vaikka olisi kuinka paljon samanlaisia kiinnostuksen kohteita, jos en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Miesten platoninen ystävyys antaa paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

En vain saa naiselta mitään, vaikka olisi kuinka paljon samanlaisia kiinnostuksen kohteita, jos en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Miesten platoninen ystävyys antaa paljonkin.

Mahtaa olla ankeaa, ettet siis pysty lainkaan olemaan tekemisissä naispuolisten sukulaistesi kanssa, jos kerran ainoa asia, joka sinun ja naisten välisessä kanssakäymisessä antaa sinulle jotain, on seksi.

Vierailija kirjoitti:

En vain saa naiselta mitään, vaikka olisi kuinka paljon samanlaisia kiinnostuksen kohteita, jos en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Miesten platoninen ystävyys antaa paljonkin.

Kummallista. Minä taas miehenä koen saavani naisilta hyvin paljon muutakin. -Ja vain joiltain olen halunnut saada myös seksiä. Keneltäkään naiselta -saati mieheltä- en muista halunneeni ainoastaan tai "vain" seksiä. 

Joskus olen yrittänyt olla naisten kanssa platonista kaveria, mutta siinä käy aina huonosti. Joko jossain vaiheessa alkavat hiplaamaan tai muuten ehdottelemaan ja sitten se ei olekaan platonista, tai sitten alkavat äksyilemään ja ei olla kavereita enää.

Pari hyvää päivää kaveria on ollut vuosia, mutta ne keskustelut on enempi semmoisia "moikka, olipa pakkassta" tasolla. Mitään syvällisempää ei voi mennä keskustelemaan, muuten alkaa em. konfliktit taas.

Kun ei naimisissa olevana viitsi ruveta sähläämään vaikka välillä se houkuttelee. Tulee pyörittyä sellaisissa piireissä että jatkuvaan tapahtuu.