Sääliksi käy lapsiperheitä

Älä ainakaan kotikouluun jätä, mikäli mielesi muutat.

Mikäs siinä niin säälittää?

lhlh kirjoitti:

Huh huh ei voi muuta sanoa , aina kun nään lapsiperheen ni alkaa säälittää vanmhempien puolesta . Olen joskus ajatellut hankkia lapsen mutta mitä enemmän asiaa ajattelen oon tyytyväinen ettei ole lasta. Katsotaan muuttuuko mieleni koskaan. Ammatiltani olen lastenhoitaja eli työnä se menee mutta että vapaa aikakin menisi siihen empä tiedä...

Minua säälittävät lapsettomat.

Nykylapset ovat joo kurittomia, mutta sehän on asia joihin lasten vanhemmat voivat itse vaikuttaa hyvin suuressa määrin. Ainakin jos eivät liikaa pelkää lasuja.

0/5 Aina tätä samaa. Ei jatkoon!

Ai mikä säälittää ???

Elämästä menee vapaus rahat yöunet . Kuka haluaa herätä viikonloppuna klo 7 ... en ainakaan minä. Enkä usko että moni muukaan ellei ole pakko. Parisuhteista suurin osa myös kariutuu lapsen myötä tai tulee muuten vaan ongelmia....ei kiitos

Mua säälittää lastenhoitajat, niin matalapalkkaisia karseeta duunia en suostusi ikinä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan kotikouluun jätä, mikäli mielesi muutat.

Erittäin hyvä kommentti. Kiitos.

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Kyllä voi lapsen kanssa matkustaa jne...Rahaa menee toki,mutta kaikkea ei ole pakko ostaa uutena.Toki rajoittaa,mutta avaa myös uusia maailmoja.Sitä ihan innostuu pikkuasioista:)

Ja ihan mielelläni heräsin klo 5 ennen lastakin...

En ymmärrä, miten ap:n kaltainen ihminen voi olla töissä lasten kanssa. Heillehän pitäisi opettaakin jotain.

Minua säälittää asiasta jauhavat omaan elämäänsä tyytymättömät mt-ongelmaiset.

Toivottavasti ap huomaa olevansa maho, jos mielensä joskus muuttaa. Et kuulosta sopivalta vanhemmaksi ja on hienoa, että tiedostat sen. Älä kuitenkaan pura vihaasi muita kohtaan vaan mene mielummin terapiaan puhumaan asiasta.

Huvittaa tämä mystinen vapaus, jota lapsettomat hehkuttavat. Omasta mielestäni se on lähinnä yksinäisyyttä. Ei kukaan kaipaa kotiin töitä tai ole seurana viikonloppuna. Mut hei, ehkä joku siitäkin saa kiksinsä.

Vierailija kirjoitti:

lhlh kirjoitti:

Huh huh ei voi muuta sanoa , aina kun nään lapsiperheen ni alkaa säälittää vanmhempien puolesta . Olen joskus ajatellut hankkia lapsen mutta mitä enemmän asiaa ajattelen oon tyytyväinen ettei ole lasta. Katsotaan muuttuuko mieleni koskaan. Ammatiltani olen lastenhoitaja eli työnä se menee mutta että vapaa aikakin menisi siihen empä tiedä...

Minua säälittävät lapsettomat.

Vielä mitä. Onnellisia ihmisiä, joiden elämästä on aina mukava lukea. Vapaa-aikaa, helppoa elämää, nautiskelua. Tekee ihan pahaa verrata perheellisten elämään, joka on niin säälittävää. Akateemiset lapsettomat ovat luomakunnan kruunu ja varmasti onnellisimpien joukossa. Perheelliset taas ovat onnettomia, vaikka eivät sitä itse myöntäisi. Apaattisia olentoja.

Lhlh kirjoitti:

Ai mikä säälittää ???

Elämästä menee vapaus rahat yöunet . Kuka haluaa herätä viikonloppuna klo 7 ... en ainakaan minä. Enkä usko että moni muukaan ellei ole pakko. Parisuhteista suurin osa myös kariutuu lapsen myötä tai tulee muuten vaan ongelmia....ei kiitos

Älä ihmeessä tee lapsia. Mitä sä sitä netissä itket?

Ps. heräsin tänään itsestään seitsemältä. Olen lapseton.

No mä en koe itseäni säälittävänä. Meidän lapsi nukkuu vkoloppuisinkin 8.30 saakka, se riittää. On 3v. Ei nuku enää päiväunia niin ei tarvitse päivärytmiä miettiä huomioiden sitä. Meillä on sen verran hyväpalkkaiset työt, että voidaan matkustella 1 lapsen kanssa oikein hyvin, nytkin ollaan lähdössä keväällä disneylandiin. On tykätty käydä siellä ilman lastakin. Ja voin tehdä kevennettyä työviikkoa, pitää yksin vapaata tai lapsen kanssa vapaata. Olen todennut että olisin säälittävä jos vain kävisin koko elämäni töissä, salilla, matkoilla ja ravintoloissa syömässä.

Köyhällä ei ole sen enempää mahdollisuuksia onpa lapsia tai ei. Silloin onkin järkevämpää keskityyä vain itseensä ja pärjäämiseen. Kun ei ne resurssit riitä useamman elättämiseen.

Hyvä! Ei sun tarvitse hankkia/saada lapsia!

Muakin aina ihmetyttää nämä, jotka uikuttavat vapauden menettämisestä tai elämän loppumisesta kun lapsi syntyy.

Mä olen ihan yhtä vapaa ja elossa kuin ennen lapsiakin. On totta, että lapsi rajoittaa, mutta paljon vanhemmuus myös antaa takaisin. Enemmän kuin mitä otti.

En mä vaihtaisi elämääni lapsettomaksi, ja jos pitäisi uudestaan valita, valitsisin lapset edelleen.

Aina vähän huvittaa ne lapsettomat, jotka säälivät vailla minkäänlaista omakohtaista kokemusta lapsiperhearjesta.

Vierailija kirjoitti:

Sietääkin säälittää. Vanhemmat ovat surullisia tapauksia, jotka ovat menettäneet oman elämänsä. Eivät voi koskaan nauttia vapaa-ajasta, koska siihen liittyvät aina lapset. Juuri sääli on oikea tunne. On sydäntäsärkevää ajatella, että niin moni joutuu olemaan vanhempi. Elämä on niin säälittävää verrattuna lapsettomien elämään. Perheellisillä on koko elämä menetetty. Ja vain sen vauvavuosiunelman takia. Ongelmana on, ettei lapsi lakkaa olemasta sen vauvavuoden jälkeen. Sen jälkeen jokainen vuosi on pahempi.

Minä kun olen aina toivonut, että lapsen voisi synnyttää 2-vuotiaana. Vauvavuodet eivät olleet minua varten.