Lue keskustelun säännöt.
Itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta
03.03.2018 |
Ahdistaa niin paljon, eikä riittävää apua tunnu saavan mistään. Itsemurha tuntuu tällä hetkellä ainoalta helpottavalta asialta. Tavallaan en haluaisi kuolla, mutta toistaalta en enää jaksa elääkään ja yrittää räpiköidä päivästä toiseen. Toisaalta pelkään kuitenkin olevani liian pelkuri, ja etten lopulta uskalla tehdä mitään, mikä olisikin taas uusi pettymys.
Kommentit (50)
Kelaa itsemurhaa vasta kesällä, voi mieli muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se elämä on. Kun olet aikuinen, niin kukaan muu ei ole vastuussa asioistasi kuin sinä itse. Ei ole tahoa, jonka käsivarsille voisi heittäytyä ja joka hoitaisi kaiken.
Lemmikkejä? Harrastuksia? Haaveita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen trolliksi, mutta vastaan kuitenkin.
Ihminen, joka ei ole löytänyt tarpeeksi mielenkiintoisia asioita elämäänsä masentuu kuin eläin häkissä. Ratkaisu ei ole itsemurha vaan lähteä etsimään niitä asioita, jotka tuovat hyvää oloa. Kotona nyhjääminen ja mitääntekemätyömyys eivät auta, ihminen on luotu tekemään ja suorittamaan asioita. Olen itse nyt äitiyslomalla jumissa korvessa ja huomaan kuinka mieliala laskee, kun ei voi tehdä mitään ja ei pääse mihinkään. Mökkihäperyys syventää masennusta. Vanha kunnon ”lähde lenkille” on masentuneiden vihaama neuvo, mutta jotain perää uskon siinä vahvasti olevan.
En tiedä miten voit olettaa aloituksen olevan trolli - itse ainakin samaistun vahvasti sanasta sanaan. Ihminen on luotu tekemään, mutta on myös luotu laumaeläimeksi. Hankalahan se on pitää rutiinia yllä ja vaikka säännöllisesti ulkoilla jos vain yksinkertaisesti on poikki ja yksin.
Sama kaava toistuu, jossain ketjussa on puhetta aiheesta X ja kohta siitä on ketju etusivulla. Joku napsii aiheita aktiivisista ketjuista.
Ja kaikki äitipuolikeskustelut, joita joku tehtailee ja käy sen jälkeen haukkumassa äitipuolet kylmiksi yms seonneiksi.
Mutta ei se, mitä epäilen trollaamisesta pitäisi hetkauttaa suuntaan tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se elämä on. Kun olet aikuinen, niin kukaan muu ei ole vastuussa asioistasi kuin sinä itse. Ei ole tahoa, jonka käsivarsille voisi heittäytyä ja joka hoitaisi kaiken.
Joillakin voi olla hyvinkin tukeva perhe ja lähipiiri joka voi jopa hoitaa asioita toisen (aikuisen) puolesta jos on vaikea aikakausi menossa. Unelma tämä tokin on monelle ja hyvin epämuodikasta täällä itsepärjäämisen kulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua on vaikea saada. En tiedä enempää taustaasi mutta jos oikeasti harkitset itsemurhaa niin hakeudu päivystykseen ja sitä kautta osastohoitoon. Itsekin taistelen samojen ajatusten kanssa. Ainoa mikä pitää mut hengissä on lasten tarve äitiin. Vaikka tunnen olevani maailman paskin äiti ja ajattelen että heidän olisi parempi ilman minua niin silti joku pikku ääni saa mut ajattelemaan että mun velvollisuus on olla heille äiti kun oon heidät synnyttänyt. Eivät he ole syypäitä mun mt-ongelmiin.
Ei osastohoitoon pääse. Hyvällä tuurilla saa lääkkeet ja yhden jutteluajan jonnekin 1-2 viikon päähän. Tietysti kannattaa aina kokeilla
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sitten kuva tahansa, mistä tahansa: älä tee. Älä.
Kaikki kuolevat kuitenkin. En siksi ymmärrä kiirettä, paitsi jos on kyseessä armomurhaan verrattava tilanne. Oma valinta se kuitenkin pitäisi olla. Mietin itse mm. 90-luvulla itsemurhaa, mutta "tsemppasin" itseäni ajatuksella, että pitää nähdä mitä tapahtuu vuonna 2000 jne. No ei ihmeitä tapahtunut, mutta jopa Stephen Hawkins on kuvaillut tätä aikakautta ihmeelliseksi ajaksi olla elossa. Kaikilla ehkä pitäisi olla pilleri valmiina paniikkiratkaisuun, jos ei enää voi luottaa itseensä/muihin/elämään/tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tapa itseäsi. Pliis.
Ketä tämä auttaa yhtään mitään?
Asiat ajan myötä todennäköisesti parantuvat, vaikka et sitä nyt uskoisikaan, elämä kun on keskimäärin aika pitkä. Älä tee itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas haluaisin elämäni loppuvan. En vaan halua elää enää, mutta en halua tehdä itsemurhaa. Haluaisin "siistin eutanasian", jonka voisin järjestää säällisesti ihmisten hyvästelyineen jne. Itsemurha pitää tehdä salassa, siihen liittyy riskejä, se on yleisesti moraalittomana pidetty vaihtoehto jne. Eniten siinä pelottaa, ettei se onnistu: olen tavannut psyk. hoidossa mm. päähän itseään ampuneen ja "tappavasta" (olikohan 6.) kerroksesta hypänneen, jotka joutuvat elämään vammautuneena toisten avun turvin, eivätkä enää siis pysty tekemään itsemurhaakaan.
Moderaattorit hoi! Mikä on mietitty perustelunne näille toistuville itsemurhahekumoinneille? Voisiko vähän rajata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee itsellesi mitään.
En mä juuri nyt mitään teekään, kunhan mietiskelen.
Älä edes mieti! Ajattele vain mitä asioita sinulla on elämässäsi hyvin. Jos olet yksinäinen niin hanki vaikka hoito kissa /tai koira itsellesi. Tunnet että olet tarpeen jollekin ja eläimet toimivat hyvänä terapeuttina kun ahdistaa.
Itse en kyllä ikinä suostuisi itsemurhaan. Katkeraan loppuun asti aion syyttää muita ihmisiä siitä että he käyttäytyvät kuin apinat, kun taas minä olen ollut aito ihminen.. Toivottavasti teet samoin ap. Liity meidän parempin ihmisten joukkoon, haukutaan apinoita yhdessä!
Kyllä mä ymmärrän sua. Kukaan ei pyydä syntyä, joten mielestäni kellään ei ole mikään velvollisuus täällä elää. Varsinkin kun lähtökohdat ihmisillä voi olla niin erilaiset, ei vaan mee tasan nallekarkit, eikä kaikilla vaan ole mahkuja samanlaiseen onnellisuuteen kuin joillain toisilla.
Mutta olen myös sitä mieltä, että tuollainen olotila on mahdollista selättää ja jonain toisena hetkenä kokee, ettei ole tarvetta tappaa itseään. Ja lopullinen helpotus tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, kukaan ei täältä selviä hengissä.
Ehdottomasti tee itsari. Se helpottaa, kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Jos teet itsemurhan kirjoita kirjeitä lähimmillesi.
Huolehdi jotenkin että ruumiisi palaa koska miltä itsestäsi tuntuisi löytää kuollut ihminen
jolla "tavarat" housuissa. Kun lihakset rentoutuu niin kaikki menee housuihin. Tämä ajatus voi estää monta itsemurhaa!!!
Olet tosi itsekäs jos sen teet, koska löytäjille tulee kauheat traumat.
Toisaalta jos olet tehnyt jotain todella pahaa muille niin....
Kyllä kuule paskat ja kuset housussa nyt oli pienin murhe siinä kohtaa kun itselle väsäsin kaulakiikkua. Sillä hetkellä ui niin syvissä vesissä, ettei siinä ole mikään muu mielessä kuin miten tämä tuska loppuisi. Itsellä kohtalo puuttui peliin, pääsin avun piiriin ja selvisin. Nyt on asiat kohtalaisen hyvin.
Mitä ajattelit saada aikaan tällä avauksella? Jos tarpeeksi moni sano älä tee sitä, et tee?
Eikö mielisairaalaan muka pääse, jos uhkaa itsarilla?
En tiedä miten voit olettaa aloituksen olevan trolli - itse ainakin samaistun vahvasti sanasta sanaan. Ihminen on luotu tekemään, mutta on myös luotu laumaeläimeksi. Hankalahan se on pitää rutiinia yllä ja vaikka säännöllisesti ulkoilla jos vain yksinkertaisesti on poikki ja yksin.