Miksi Lepomäen kaltaiset johtajanaiset ovat niin harvassa?

Vierailija kirjoitti:

Lepomäen ongelma on analyyttisyys. Naiset haluvat verhota kaiken tunteisiin, kemioihin, "asiat vain tapahtuvat" ja sen tyyppisiin kääreisiin.

Mikä ongelma voi olla analyyttisyys? Sehän on vahvuus kun siihen liittyy vielä vahva tahto selkä pelkäämättömyys selkäänpuukottajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lepomäki on nainen, jota arvostan! Hän on sellaista ainesta, joista suuret päättäjät ja googlen ja fb:n perustajat on tehty. Osaa ja uskaltaa ajatella itse. Mutta miksi tämä ominaisuus on tuiki harvinainen naisten keskuudessa?

Niin kauan kun naisista 1% on Lepomäen tasolla, on turha haikalla tasa-arvoa ja jotain muuta kuin miesten johtamaa maailmaa.

Oletko perehtynyt Lepomäen "yksityiselämään" josta löytyy samassa firmassa (nordea) työskennellyt 15 vuotta vanhempi aviomies?

Ja uusperhe, joka laskee fiksunkin ihmisen pointseja rajusti.

https://yle.fi/uutiset/3-10416029

Mikä johtaja se on, verrattuna esim. tuohon kepulaiseen Pakariseen?

Vierailija kirjoitti:

Koska fiksujen ja suurisuisten (tosiasioiden toteaminen) naisten suut tukitaan aktiivisesti. Lepomäellä ei ole enää tätä ongelmaa, koska on miljonäärimies ja pärjäisi ilman kansanedustajan palkkaakin. Kuka pienipalkkainen, työnantajaansa nähden alisteinen nainen alkaisi kritisoimaan työnantajaansa ilman pelkoa potkuista?

Onko jotain lähdettä tälle?

On trendikkäämpää sanoa, että sun rahat on munkin rahoja. Se kun sanoo, että jokainen hallitkoon omia rahojaa, se on epäseksikästä.

Ennen en pitänyt sinusta, nyt pidän kirjoitti:

Lepomäellä on varaa elää aatteensa mukaisesti, ei ole kiristettävissä rahalla tai viralla. Lisää tällaisia raharikkaita, jotka ymmärtävät miten maa makaa ja kansalaiset toimivat.

Mistä oikein puhut?

https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2411912

Keskustalaisia vähiten tienanneiden listalla on kolme ja kokoomuslaisia yksi: Elina Lepomäki.

Lepomäki tietää ettei hänen ajatuksiaan ole koskaan missään pantu käytäntöön, eikä panna, niin mukava se on esiintyä suurena muutosjohtajana, jonka tien yliylijohtajaksi poliittinen peli estää.

Ennen en pitänyt sinusta, nyt pidän kirjoitti:

Lepomäellä on varaa elää aatteensa mukaisesti, ei ole kiristettävissä rahalla tai viralla. Lisää tällaisia raharikkaita, jotka ymmärtävät miten maa makaa ja kansalaiset toimivat.

Eikö meillä ollut jo yksi tällainen ministeri, samalla arvomaailmalla, nyt ei mummo tiedä mistä taksin uskaltaa ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen en pitänyt sinusta, nyt pidän kirjoitti:

Lepomäellä on varaa elää aatteensa mukaisesti, ei ole kiristettävissä rahalla tai viralla. Lisää tällaisia raharikkaita, jotka ymmärtävät miten maa makaa ja kansalaiset toimivat.

Eikö meillä ollut jo yksi tällainen ministeri, samalla arvomaailmalla, nyt ei mummo tiedä mistä taksin uskaltaa ottaa.

Just mietin, että tässä on yksi kova naisjohtaja, Berner siis. Aika näyttää, miten hyvin hän mylläsi Suomen digiaikaan, mutta ainakin hän uskalsi vaikka haukkuja satoi niskaan.

Naisjohtaja tässä, sanon vaan että pörssifirmoissa on todella huviä, lujia, osaavia naisjohtajia mutta he eivät pidä mekkalaa itsestään. Olen itsekin johtoryhmä-VP mutta ”vain” tukipalveluiden johtaja eli en muiden silmissä niin ”kova” kuin bisneksessä. Mutta löytyy huippuhyviä bisnesjohtajia myös!

Omalla pitkällä urallani parhaimmat esimieheni ovat olleet poikkeuksetta naisia.

Politiikka on eri asua kuin elävä elämä, siellä naiset pääsevät miniteriksi ilman tutkintoa tai kokemusta. Itseä koultettuna (2 tutkintoa yliopistosta, toinen tekniikan) ärsyttää miten nyt näitä poliitikkonaisia hehkutetaan. Hyvä toki sekin mutta se TODELLINEN naisisaaminen on yrityksissä ja bisnesmaailmassa, ja se on sata kertaa kovempaa kuin politiikassa.

Vierailija kirjoitti:

Naisjohtaja tässä, sanon vaan että pörssifirmoissa on todella huviä, lujia, osaavia naisjohtajia mutta he eivät pidä mekkalaa itsestään. Olen itsekin johtoryhmä-VP mutta ”vain” tukipalveluiden johtaja eli en muiden silmissä niin ”kova” kuin bisneksessä. Mutta löytyy huippuhyviä bisnesjohtajia myös!

Omalla pitkällä urallani parhaimmat esimieheni ovat olleet poikkeuksetta naisia.

Politiikka on eri asua kuin elävä elämä, siellä naiset pääsevät miniteriksi ilman tutkintoa tai kokemusta. Itseä koultettuna (2 tutkintoa yliopistosta, toinen tekniikan) ärsyttää miten nyt näitä poliitikkonaisia hehkutetaan. Hyvä toki sekin mutta se TODELLINEN naisisaaminen on yrityksissä ja bisnesmaailmassa, ja se on sata kertaa kovempaa kuin politiikassa.

Minulla taas ovat olleet poikkeuksetta miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Naisjohtaja tässä, sanon vaan että pörssifirmoissa on todella huviä, lujia, osaavia naisjohtajia mutta he eivät pidä mekkalaa itsestään. Olen itsekin johtoryhmä-VP mutta ”vain” tukipalveluiden johtaja eli en muiden silmissä niin ”kova” kuin bisneksessä. Mutta löytyy huippuhyviä bisnesjohtajia myös!

Omalla pitkällä urallani parhaimmat esimieheni ovat olleet poikkeuksetta naisia.

Politiikka on eri asua kuin elävä elämä, siellä naiset pääsevät miniteriksi ilman tutkintoa tai kokemusta. Itseä koultettuna (2 tutkintoa yliopistosta, toinen tekniikan) ärsyttää miten nyt näitä poliitikkonaisia hehkutetaan. Hyvä toki sekin mutta se TODELLINEN naisisaaminen on yrityksissä ja bisnesmaailmassa, ja se on sata kertaa kovempaa kuin politiikassa.

Haluatko jakaa hieman vinkkejä nuoremmillesi? Miten olet päässyt asemaan, jossa olet nyt? Oletko suorittanut vapaa-ajallasi jotain kursseja tai saanut luottamustehtäviä? Onko sinulla jotain erityistä kielitaitoa?

Olen 30-vuotias nainen ja viimeistelen toista tutkintoani. Olen ehkä tehnyt huonon valinnan tämän uusimman tutkintoni kanssa, koska opiskelen kirjallisuutta ja kuolleita kieliä. Vanhempi tutkintoni liittyy politiikkaan, mutta se on vain kandin tutkinto. Olen töissä taloushallinnossa tehden ihan perushommaa, johon minulla ei ole koulutusta. Minusta tuntuu, että olen jumissa, koska minulla ei ole työkokemusta, joka liittyisi tutkintooni eikä minulla vastaavasti ole tutkintoa, joka tukisi työkokemustani. Kun katson parempia duuneja, ne tuntuvat aina vaativan sekä kokemusta että koulutusta. Onko sinulla (tai muilla) minulle mitään vinkkejä miten pääsisin tästä pois?

En välttämättä ole Lepomäen kanssa asioista samaa mieltä mutta hänen ansiokseen on luettava perustellut mielipiteet. Ajatusten pohjaksi on selvästi tehty taustatyötä ja ne perustuvat ainakin jonkinlaisiin faktoihin. Tehdyillä päätöksillä on usein tai lähes aina kauaskantoisia vaikutuksia joihin hän on selvästi perehtynyt. Aika ei kuitenkaan taida vielä olla kypsä hänen kaltaisilleen ihmisille.

Moni nainen ikävä kyllä kasvaa tai kasvatetaan sellaiseen lässyttävään tunnepuheeseen, jossa naisen ensisijainen tehtävä on muiden hyvän mielen ja sosiaalisen harmonian ylläpito. Pyhä kokemus on tärkein, faktat ja logiikka toissijaista. Kun tähän päälle vielä hoetaan "et osaa, matematiikka on poikien juttu, politiikka on poikien juttu, tekniikka on poikien juttu, bisnes, raha, kaikki", niin moni jättää kynttilänsä vakan alle usein tajuamattaan.

Olen itse kriittinen ja analyyttinen nainen, korkeakoulutettu ja ns. testiälykäs, mutta sosiaalisesti voimakas introvertti ja jopa epäilen, että lievä asberger/add tai vastaava. Minusta ei tykkää kukaan, ei tykänneet opettajat, opiskelutoverit, miehet eikä työnantajat. Pari kaveria olen onnistunut saamaan ja poikaystävän, joka on hyvin samanlainen kuin itse olen. Minulle suututaan asioista joita en täysin osaa ennakoida (esim. töksäytän jotain väärällä tavalla, huumorini ei aukea, en vain osaa syöttää ja peilata tunnemateriaalia sosiaalisessa tilanteessa kuten minulta odotetaan jne.) Mieheni ei ole tällaista omien sanojensa mukaan juuri kokenut, vaikka kuten sanottua on kanssani hyvin samanlainen. Hän on edennyt urallaan toisin kuin minä ja on selvästi pidetympi.

Jotenkin tunnistan Lepomäessä itseni, mutta hän on ollut joko huomattavasti kyvykkäämpi, onnekkaampi tai molempia ja on päässyt pitkälle. Mutta luulen, että hänkin on ollut kasvaessaan ja edelleenkin hieman outsider ja ihmettelyjen aihe.

Naiset ei halua johtajiksi,siinä suurin syy.Suuressa konttorissa pomo on ainoa mies.

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ikävä kyllä kasvaa tai kasvatetaan sellaiseen lässyttävään tunnepuheeseen, jossa naisen ensisijainen tehtävä on muiden hyvän mielen ja sosiaalisen harmonian ylläpito. Pyhä kokemus on tärkein, faktat ja logiikka toissijaista. Kun tähän päälle vielä hoetaan "et osaa, matematiikka on poikien juttu, politiikka on poikien juttu, tekniikka on poikien juttu, bisnes, raha, kaikki", niin moni jättää kynttilänsä vakan alle usein tajuamattaan.

Olen itse kriittinen ja analyyttinen nainen, korkeakoulutettu ja ns. testiälykäs, mutta sosiaalisesti voimakas introvertti ja jopa epäilen, että lievä asberger/add tai vastaava. Minusta ei tykkää kukaan, ei tykänneet opettajat, opiskelutoverit, miehet eikä työnantajat. Pari kaveria olen onnistunut saamaan ja poikaystävän, joka on hyvin samanlainen kuin itse olen. Minulle suututaan asioista joita en täysin osaa ennakoida (esim. töksäytän jotain väärällä tavalla, huumorini ei aukea, en vain osaa syöttää ja peilata tunnemateriaalia sosiaalisessa tilanteessa kuten minulta odotetaan jne.) Mieheni ei ole tällaista omien sanojensa mukaan juuri kokenut, vaikka kuten sanottua on kanssani hyvin samanlainen. Hän on edennyt urallaan toisin kuin minä ja on selvästi pidetympi.

Jotenkin tunnistan Lepomäessä itseni, mutta hän on ollut joko huomattavasti kyvykkäämpi, onnekkaampi tai molempia ja on päässyt pitkälle. Mutta luulen, että hänkin on ollut kasvaessaan ja edelleenkin hieman outsider ja ihmettelyjen aihe.

Miksi naisiin liitettäviä piirteitä vähätellään? Tässäkin keskustelussa on tullut jo esille, että logiikka on hyvä ja tunteet paha. Mutta eihän se ole noin yksinkertaista. Äärimmäisen looginen ihminen on huono pomo ja johtaja ihan samoin kuin tunteidensa vietävänä ihminen on huono pomo ja johtaja. Hyvällä johtajalla on looginen, mutta osaa ottaa huomioon myös vuorovaikutukseen liittyvät asiat. Maailma olisi ihan oikeasti parempi paikka, jos yhteiskunnassa arvostettaisiin edes vähän enemmän tunnepuolta.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei halua johtajiksi,siinä suurin syy.Suuressa konttorissa pomo on ainoa mies.

Aamen

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ikävä kyllä kasvaa tai kasvatetaan sellaiseen lässyttävään tunnepuheeseen, jossa naisen ensisijainen tehtävä on muiden hyvän mielen ja sosiaalisen harmonian ylläpito. Pyhä kokemus on tärkein, faktat ja logiikka toissijaista. Kun tähän päälle vielä hoetaan "et osaa, matematiikka on poikien juttu, politiikka on poikien juttu, tekniikka on poikien juttu, bisnes, raha, kaikki", niin moni jättää kynttilänsä vakan alle usein tajuamattaan.

Olen itse kriittinen ja analyyttinen nainen, korkeakoulutettu ja ns. testiälykäs, mutta sosiaalisesti voimakas introvertti ja jopa epäilen, että lievä asberger/add tai vastaava. Minusta ei tykkää kukaan, ei tykänneet opettajat, opiskelutoverit, miehet eikä työnantajat. Pari kaveria olen onnistunut saamaan ja poikaystävän, joka on hyvin samanlainen kuin itse olen. Minulle suututaan asioista joita en täysin osaa ennakoida (esim. töksäytän jotain väärällä tavalla, huumorini ei aukea, en vain osaa syöttää ja peilata tunnemateriaalia sosiaalisessa tilanteessa kuten minulta odotetaan jne.) Mieheni ei ole tällaista omien sanojensa mukaan juuri kokenut, vaikka kuten sanottua on kanssani hyvin samanlainen. Hän on edennyt urallaan toisin kuin minä ja on selvästi pidetympi.

Jotenkin tunnistan Lepomäessä itseni, mutta hän on ollut joko huomattavasti kyvykkäämpi, onnekkaampi tai molempia ja on päässyt pitkälle. Mutta luulen, että hänkin on ollut kasvaessaan ja edelleenkin hieman outsider ja ihmettelyjen aihe.

On totta, että tällaisia naisia ei usein hyväksytä eikä ymmärretä samalla tavalla kuin miehiä. Sen seurauksena on se, että naisista myös kasvaa aikuistuessaan vähemmän sellaisia tyyppejä. Ihmiset ovat mielettömän sosiaalisia otuksia ja kuten muutkin eläimet, välttävät sitä mistä saavat rankaisun, ja tekevät enemmän sitä mistä palkitaan. Se ei vaadi tietoista ajattelua.

Edelleen kriittinen ja analyyttinen nainen nähdään liian usein uhkana ja poikkeuksena naiselle kuuluvasta roolista. Ajatellaan jollain tasolla, että nainen ei saa näillä alueilla kilpailla miesten kanssa. Sitäkin enemmän odotetaan, että naisen pitäisi huomioida ja hoivatakin muita. Mielipiteitään ilmaisevan naisen kimppuun hyökätään edelleen voimakkaammin ja naisiin kohdistuu enemmän vähättelyä ja sivuuttamista riippumatta heidän kyvyistään tai käytöksestään. Monilla nämä asenteet lienevät myös tiedostamattomia ja syvälle takaraivoon juurtuneita.

Nämä ovat suuria syitä siihen, miksi tällaisia naisia muodostuu vähemmän ja toisaalta myös siihen, miksi sellaiset naiset eivät pääse esille. 

Toisaalta aito muiden huomiointi ja empatia, ja kriittisyys ja analyyttisyys eivät ole toisensa poissulkevia. Mielestäni tällainen ajattelu perustuu lopulta keinotekoiseen ja sukupuolihierarkiaa ylläpitävään kahtiajaotteluun (empatia ja logiikka ovat toisensa poissulkevia -> "naiset ovat empaattisia, miehet loogisia" -> luo työnjaon, jossa miehet ovat samanaikaisesti "parempia", mutta toisaalta myös "vähemmän empaattisina" vähemmän vastuussa tekojensa seuraamuksista muille). Yritän itse pyrkiä olemaan sekä huomioiva että analyyttinen tilanteen mukaan, mutta sitä itseään tulee väistämättä jälkimmäisestä tietyssä pisteessä rankastikin niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tule kommentteja, koska asia on tabu. Sääli. No, hoetaan jatkossakin vain sitä, kuinka tytöt pärjää ja pojat ei.

Miksi Elinan varallisuus on pienempi kuin miehensä?