Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka kokoajan häpeävät itseään?
01.03.2018 |
Minulla häpeä on 24/7 mukana kulkeva tunne. Häpeän pieniäkin mokia, mutta edes niitä ei tarvita sillä häpeän myös sitä jos suoriudun jostain hyvin, koska silloin olen ehkä saanut huomiota. Usein tunnen myös häpeää muiden ihmisten puolesta, eli sisäistän sen häpeän joka kuuluisi heille jos esim joku muu käyttäytyy huonosti. En niinkään häpeä ulkonäköäni vaan enemmän koko henkistä olemustani ja olemassaoloani.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, katsoin juuri eilen hyvän videon arvottomuuden tunteesta youtubesta. Keskeisin sanoma oli ettei arvottomuutta voi mitenkään konkreettisesti todistaa joten se on vain tunnetila, ei totta. Totta olet sinä siinä, sinun sormesi, kätesi, käsivartesi, hartiasi jne.
Joo. Tämä korostuu kaikissa arjen tilanteissa kodin ulkopuolella. Esimerkiksi kaupassa: kun olen yksin kaupassa, nou hätä. Kun mukanani ovat lapseni, ja olemme vihanneksia ja/tai hedelmiä keräämässä pussiin, ja jos siinä on lähellä joku toinen asiakas, joka voisi nähdä sen määrän, mitä otamme (ihan niinkuin heitä oikeasti kiinnostaisi) otan aina pussillisen niitä omenoita tai tomantteja, vaikka tiedän, ettei meillä niitä kaikkia saada syötyä ennenkuin menevät huonoksi. Haluan siis esittää, että meillä muka syötäisiin joka aterialla, monta kertaa päivässä hedelmiä ja vihanneksia.. Todellisuudessa syödään yhden ruoan kanssa kasviksia/vihanneksia päivässä ja kerran päivässä ehkä sen omenan. En halua ihmisten tajuavan tätä vaan ostan enemmän kaikkea kuin meillä kuluu. Rahaahan siinä vain kuluu ja luontoa.
Häpeän rumaa pisamien täyttämää naamaani ja tissittömyyttäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häpeän rumaa pisamien täyttämää naamaani ja tissittömyyttäni.
Pisamat on ihania, mäkin haluisin.
Vihaan ja häpeän itseäni, koko olemustani ja ulkonäköäni. Aina kun astun ovesta ulos niin tulee sellainen vihan ja häpeän sekainen fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omiin tunteisiin vaikuttaa paljon omat ajatukset. Kukaan ei ole täydellinen. Vertailu toisiin ei kannata, koska jokaisella on se oma polku kuljettavana ja eri lähtökohdat.
Jokainen on omanlaisensa pieni aurinko. Ei syytä alakuloisuuteen, voimmehan antaa niin paljon itsestämme muille!
Olkaamme itsevarmoja ja antakaamme rohkeasti valomme loistaa!
Häpeästä täytyy kieltäytyä. Mä sanon itselleni koko ajan, että kiellän itseäni tuntemasta häpeää, mulla ei ole mitään syytä hävetä yhtään mitään. Mä olen niin hyvä kuin osaan olla. Pidän huolta itsestäni ja läheisistäni, enkä tee pahaa kenellekään. Olen aivan täydellinen tällaisena, enkä suostu häpeämään mitään. Häpeä on vain tunne, josta voi päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän itseäni etenkin töissä. Tuntuu, etten osaa ajatella tarpeeksi selkeästi ja loogisesti. Ajatukseni sekoittavat asioita ja teen typeriä ratkaisuja, vaikka olen vanha tekijä. Hävettää myös pyydellä muilta apua usein. Välillä tuntuu kuin haluaisin painua maan alle, vaikka oikeasti haluan elää tasapainoisena.
Häpeän itseäni jos joku kattoo mua edes hetken punastun ja kasvoihini ilmestyy rumia punaisia läikkiä ( vihaan huomiota ) häpeän itseäni jos joku kehuu minua en edes tiedä miksi. Onko siinä mitään hävettävää???🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suinkin uskallat, mene improkurssille. Siellä häpeäminen hälvenee, koska saat varauksetonta hyväksyntää.
Ennen kärsin "myrkyllisestä häpeästä". Terapian myötä en enää.
Alue: Aihe vapaa
En tolla tavalla. Mulle tuli ihotulehdusten (mitä ikinä olivatkaan) yms. painon heilahtelujen takia vaan hirveä epävarmuus ulkonäöstäni.