Lue keskustelun säännöt.
Taloudellinen väkivalta parisuhteessa?
Ap
01.03.2018 |
Kuinka moni kokee tätä parisuhteessa, jossa on jo yhteisiä lapsia? Onko molemmilla "minun ostama/ se on minun" termit käytössä? Miten luonnehdit parisuhteesi vakautta? Nimimerkillä onko tänä päivänä tämä tapa normaalia, vai vaadinko liikaa, kun puhu tasa-arvoisesta parisuhteesta ja toinen ei edes tajua mistä puhun....
Kommentit (22)
Ei kai se ole taloudellista väkivaltaa, että isompien hankintojen omistussuhteet ovat selvillä? Avaatko tilannetta vähän enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teidän tulot/omistukset sitten jakautuu?
Tarkenna vähän. Kyllä meillä on ihan yleisessä käytössä "minun ostama, minun maksama", kun puhutaan vaikka miehen sukellusvälineistä, joten tyhmempikin tajuaa, että minulla ei ole mitään oikeutta antaa niitä muille lainaan. Toisaalta tuosta tietää myös sen, että vastuu sukellusvälineistä on vain ja ainoastaan miehen, minun ei tarvitse miettiä, onko kesämökin lukollinen varasto riittävän turvallinen.
Kurjaa että olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen että koet olevasi epäreilussa parisuhteessa.
Et vaadi liikaa jos toivot mieheltäsi "omimisen" lopettamista, ymmärrystä ja asioiden jakamista reilusti molempien taloudellista tilannetta ajatellen. Ei kenestäkään ole mukavaa kuunnella toisen tivaamista siitä mikä on minun ja mikä on sinun, etenkään jos kyseessä on kaksi ihmistä jotka asuvat yhdessä ja heillä on yhteinen lapsi. Tilanne saattaisi olla erilainen jos asuttaisi erillään ja lapsi olisi vain toisen.
Mielestäni mainitsemaasi tasa-arvoiseen parisuhteeseen kuuluu tälläinen menettely että molemmat osallistuvat yhteiseen elämään (ja teidän tapauksessa yhteisiin lapsiin!) omalta kantiltaan "saman verran" eli molemmat osallistuvat taloudellisesti niin paljon kuin sillä hetkellä on mahdollista. Eihän parisuhteet aina ole tasan 50/50, huonoina aikoina toinen saattaa joutua panostamaan enemmän, eikä siitä pitäisi mitään narinaa kuulua. Teillä on yhteinen elämä ja rakasta ihmistä autetaan jos mahdollista.
Mutta jonkinlainen järki pitää olla käytössä. Ei ole reilua jos toinen maksaa kamalasti toisen ylimääräisiä kuluja vain koska toinen vetoaa siihen että hanellä ei itsellään ole varaa näihin asioihin.
On myös ymmärrettävää että jos toinen on työttömänä kotona ja toinen käy töissä, on työttömänä olevan velvollisuus panostaa enemmän muihin kuin taloudellisiin juttuihin, esim. pitää huolta lapsista ja kodista, tasapuolisuuden nimissä.
Esimerkkinä meillä molemmat maksavat yhteisiä menoja sen verran mitä pystyvät ja sitten ns. "omia juttuja" maksetaan "omilla rahoilla", mutta reilu voi olla ja maksaa toisen henkilökohtaisia menoja.
Itse opiskelen tällähetkellä joten opintotuesta ei kauheasti laskuja maksella, mutta miehellä on ihan vakiduuni joten hän sitten maksaa suurimman osan menoista (sähkö/asuminen/auton kulut yms). Ja vaikka käytämme "omat rahat omiin juttuihin" (minä maksan itse omista rahoistani kampaajan, kosmetiikan, vaatteet yms ja mies pelinsä ja harrastustarvikkeensa) välillä maksan miehen puhelinlaskun, jonkun nettiostoksen, tankkaan auton tankin täyteen tms ja hän tarjoutuu puolestaan maksamaan minun kuluja vaikka ravintolassa tai kun ollaan yhdessä shoppailemassa.
Miehellä oli aika vaikea alkuun sopeutua ajatukseen että ei olekaan sinun rahat ja minun rahat ja niillä ostetut asiat (vanhempansa jaottelevat asiat näin) mutta nyt on myöntänyt että tuntuu paljon paremmalta hoitaa nimenomaan yhteistä taloutta, yhdessä kun tässä kerta ollaan ja eletään.
Kirjoituksesta tuli hieman sekava mutta näin tiivistettynä; parisuhde jossa taloudellisia asioita ei hoideta sentilleen puoliksi voi silti olla reilu ja tasa-arvoinen eikä minusta ainakaan ole liikaa vaadittu että miehesi näkisi ja ymmärtäisi sinunkin kantasi asiaan. Ymmärrän että jokaisella on oma ajatusmaailma ja periaatteet kun on kyse raha-asioista, mutta kumppanin kanssa olisi hyvä oppia jakamaan menot molempia osapuolia ajatellen. Paljon tsemppiä ja ymmärrystä sulle, toivottavasti asiat järjestyy!
Vierailija kirjoitti:
Tarkenna vähän. Kyllä meillä on ihan yleisessä käytössä "minun ostama, minun maksama", kun puhutaan vaikka miehen sukellusvälineistä, joten tyhmempikin tajuaa, että minulla ei ole mitään oikeutta antaa niitä muille lainaan. Toisaalta tuosta tietää myös sen, että vastuu sukellusvälineistä on vain ja ainoastaan miehen, minun ei tarvitse miettiä, onko kesämökin lukollinen varasto riittävän turvallinen.
Lisäyksenä vielä; toki tämähän on päivänselvää jos kyse on yllämainitusta tilanteesta että ollaan vaikka lainaamassa toisen omaisuutta niin kyllä silloin asiasta pitää keskustella (et esim. voi vain lainata miehen autoa kaverillesi ilman lupaa). Mutta mielestäni olisi hieman hölmön kuuloista jos vaikka miehen perimälle kesämökille mentäessa hihkuttaisi että "Jee! Nyt mennään isän mökille käymään!", etenkin jos kyse on pidemmästä parisuhteesta jossa on jo lapsia tai ollaan naimisissa. Eiköhän se silloin voisi olla jo meidän/koko perheen mökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ole sitä "väkivallaksi" mieltänyt, mutta kyllä mun mielestä on todella naiivia aikuiselta mieheltä, että alkaa karjua ruokakaapilla: "Kuka on syönyt mun suklaakeksit! Mä ostin ne itselleni!!" Itse ainakin ostan kaappiin ruokaa ihan kaikkien syötäväksi, en vain itselleni. Meillä on siis taloudessa myös kolme lasta.
Mun mielestä olisi tosi omituista jatkuvasti puhua asioista että minun telkkari tai mun ostamat sukset. Vai missä yhteydessä nämä omistushommelit tulee koko ajan esille? Puhuuko mies lapsille, että menes laittamaan ne isän ostamat housut jalkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna joku esimerkki? Sinä kävelet kauppaan kun mies ajaa autolla koska auto on hänen? Vai mies on ostanut itselleen saunaoluen ja suuttuu jos juot sen kun oli varannut sen itselleen? Hä?
Vierailija kirjoitti:
No en ole sitä "väkivallaksi" mieltänyt, mutta kyllä mun mielestä on todella naiivia aikuiselta mieheltä, että alkaa karjua ruokakaapilla: "Kuka on syönyt mun suklaakeksit! Mä ostin ne itselleni!!" Itse ainakin ostan kaappiin ruokaa ihan kaikkien syötäväksi, en vain itselleni. Meillä on siis taloudessa myös kolme lasta.
Kyllä minä ainakin joskus ostan juuri itseäni ajatellen jotain herkkua ja kyllä harmittaa jos en yhtäkään saa itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en ole sitä "väkivallaksi" mieltänyt, mutta kyllä mun mielestä on todella naiivia aikuiselta mieheltä, että alkaa karjua ruokakaapilla: "Kuka on syönyt mun suklaakeksit! Mä ostin ne itselleni!!" Itse ainakin ostan kaappiin ruokaa ihan kaikkien syötäväksi, en vain itselleni. Meillä on siis taloudessa myös kolme lasta.
On ihan ymmärrettävää että harmittaa jos joku syö itsellesi ostamat herkut ja tekisi mieli suklaakeksejä, mutta juuri tuollainen raivoaminen mitättömistä asioista on ehdoton no-no. Mies olisi voinut lyödä vaikka omaan sukkalaatikkoonsa ne keksit ja lasten ollessa toisessa huoneessa olisi voinut kutsua sinut makuuhuoneeseen ja olisitte yhdessä voineet salaa herkutella ;) Sano miehellesi että tässä talossa on neljä muuta ihmistä, jos ostat itsellesi jotain mitä muut ei saa syödä niin a) syö se salaa b) mainitse edes asiasta tai c) piilota herkut.
Tästä syystä ei ikinä feministinaisen kanssa parisuhteeseen. En vain jaksaisi ainaista 50/50 pelleilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä ei ikinä feministinaisen kanssa parisuhteeseen. En vain jaksaisi ainaista 50/50 pelleilyä.
kerro mulle miten yksikään yllämainittu kommentti liittyy feminismiin tai asioiden jakamiseen 50/50? :DDD
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä ei ikinä feministinaisen kanssa parisuhteeseen. En vain jaksaisi ainaista 50/50 pelleilyä.
Siis mitä?! Tähän asti naisia on syytetty siitä, että ne vie miesten rahat ja nyt 50/50-jakokin on väärin. Mietitkö sinä yhtään, mitä kirjoitat?
Itse otin töihin eväät ja yksi osa eväitä oli maustamaton viili. Ostin niitä yhden per työpäivä, joten kyllä minua harmitti, jos mies oli käyttänyt niitä ruuanlaittoon kermaviilin asemasta. Muutaman kerran piti sanoa, että nämä on minun eväitä, älä laita niitä ruokaan.
Mies saa käyttää tätä minun ostamaa läppäriä ja lainata minun autoa. Se vaan ihmetyttää, että mies puhuu minun autosta muille omanaan, kun se on vain ja ainoastaan minun. En minäkään puhu miehen autosta meidän autona, kun se on vain ja ainoastaan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen väkivalta on hiukkasen enemmän kuin tavaroiden jakoa sen perusteella, kuka ne on maksanut.
Tai on se tavaroistakin kiinni; jos enemmän tienaavalla on auto, mutta vähemmän tienaava ei saa sitä käyttää, vaan joutuu esimerkiksi käymään kävellen kaupassa niin se on omaisuuden kautta hallitsemista. (Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että kotona olevalla on aikaa käydä kaupassa kävellen ja tavarat kulkee hyvin rattaissa kotiin).
Tai sovitaan tietyt asiat, joiden mukaan talous jaetaan. Toinen hoitaa juoksevat maksut ja toinen hoitaa omaisuuden kartuttamisen.
Toiselta viedään mahdollisuus säästää, koska molempien pitää osallistua samalla rahalla hankintoihin joita pienempituloinen ei välttämättä edes haluaisi hankkia koska ei ole varaa.
Taloudellinen väkivalta :D Mistä näitä upeita termejä sikiää.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellinen väkivalta :D Mistä näitä upeita termejä sikiää.
Tuohan on vanha termi ja vielä vanhempi tapa. Kun naiset olivat pakosta kotiäitejä ilman tuloja, niin mies saattoi ihan kiusallaan pitää vaimon rahattomana ja kiristää tätä rahan avulla. Tuollaiselle miehelle ei tehnyt tiukkaakaan se, että lapsilla oli nälkä eikä mitään ruokaa. Nainen sitten suostui vaikka mihin, että sai ruokittua lapset.
Yhdenkään naisen ei kannata elää vain miehen tulojen ja armeliaisuuden varassa, siinä on koko ajan kahle nilkassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä ei ikinä feministinaisen kanssa parisuhteeseen. En vain jaksaisi ainaista 50/50 pelleilyä.
kerro mulle miten yksikään yllämainittu kommentti liittyy feminismiin tai asioiden jakamiseen 50/50? :DDD
Feministi jakaa miehen omaisuuden 50/50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellinen väkivalta :D Mistä näitä upeita termejä sikiää.
Tuohan on vanha termi ja vielä vanhempi tapa. Kun naiset olivat pakosta kotiäitejä ilman tuloja, niin mies saattoi ihan kiusallaan pitää vaimon rahattomana ja kiristää tätä rahan avulla. Tuollaiselle miehelle ei tehnyt tiukkaakaan se, että lapsilla oli nälkä eikä mitään ruokaa. Nainen sitten suostui vaikka mihin, että sai ruokittua lapset.
Yhdenkään naisen ei kannata elää vain miehen tulojen ja armeliaisuuden varassa, siinä on koko ajan kahle nilkassa.
harvemmin ne silloinkaan nälkään kuoli rikkaamman miehen siivellä eläessä. Enemmän tai vähemmän saivat yleensä miehen tienestejä kulutettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä ei ikinä feministinaisen kanssa parisuhteeseen. En vain jaksaisi ainaista 50/50 pelleilyä.
kerro mulle miten yksikään yllämainittu kommentti liittyy feminismiin tai asioiden jakamiseen 50/50? :DDD
Feministi jakaa miehen omaisuuden 50/50
Väärin. Tuo omaisuuden 50/50 jakaminen on sitä perinteistä mallia, just sitä, mitä palstamiehet haikailevat. Mies ja nainen menee naimisiin, nainen jää kotiäidiksi ja eron tullen omaisuus laitetaan puoliksi. Kun feministi menee naimisiin, tekee avioehdon, hän jatkaa työntekoa ja odottaa miehen tekevän puolet kotitöistä. Jos tulee ero, kumpikin pitää oman osuutensa.
Taloudellinen väkivalta? Jahas...