Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon olette saaneet tukea vanhemmiltanne
01.03.2018 |
Siinä vaiheessa kun perustit perheen ja perheen koko kasvoi vuosien mittaan. Millaista ja miten usein sait tukea omilta vanhemmiltasi?
Kommentit (17)
Rahallisesti tasan 0€ ja henkisestikään en lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä apua oli muuttoapu. Opiskelujen ja ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin. Pari muuttoa toki itsekin hoidin tuona aikana mutta aina kun vanhemmat oli mukana, toi se jotenkin lisäturvaa aikuistumisen kynnyksellä. Kaikenlainen kodinlaittoapu noissa tilanteissa helpotti myös. Isä poraili ja sääteli asioita, äiti pesi uunia ja kaappeja ja teki ruokaa joten kaikki ei jäänyt itselle.
Vanhemmat osti minulle ja perheelleni rivarin Espoosta. Sisko sai samoihin aikoihin kaksion Ullanlinnasta kun valmistui. Vietämme lomat ja usein viikonloput vanhempien (tai no koko perheen) kesäkodissa.
Kiva kun vanhemmat jakavat omaisuuttaan nyt kun meille lapsille on siitä hyötyä, eikä joskus 30 vuosen kuluttua.
Äitini on hoitanut paljon lapsiani kun mulla on ollut opiskelu ja muita kiireitä.
Todella paljon. Apua sain elämiseen ja opiskeluun & asumiseen ja vanhemmat kieltäytyivät perinnöistään, joten perin isovanhempani molemmilta puolilta.
Hoitoapua ja 3 miljoonaa euroa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut mitään, mutta veljeni on. Hiukan omituista, mutta minkäpä sille voi.
Paljon. Opiskeluaikana tukivat rahallisesti ja edelleen äiti maksaa jos ollaan yhdessä shoppailemassa tms. Lastenhoitoapua olen saanut muutaman kerran, saisin varmaan enemmänkin jos asuisimme lähempänä toisiamme. Vanhempani avustavat myös sisaruksiani samalla lailla ja hoitavat heidän lapsiaan. Heillä on huomattavasti parempi toimeentulo kuin meillä lapsilla, niin en osaa edes hävetä.
Olen syvästi kiitollinen vanhemmilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollut oikein vaikea tilanne, niin silloin hätäapuna lastenhoitoa. Henkistä tukea en juurikaan ole saanut vaikka olen kaivannut sitä äärettömän paljon.
Kun perustin perheen vanhemmat varmaan helpottuivat henkisesti, että heille vapautui aikaa ja siten jättivät melkeinpä oman onnensa nojaan minut.
Nimimerkillä vihainen ja ihmeissäni miksi näin on käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut oikein vaikea tilanne, niin silloin hätäapuna lastenhoitoa. Henkistä tukea en juurikaan ole saanut vaikka olen kaivannut sitä äärettömän paljon.
Kun perustin perheen vanhemmat varmaan helpottuivat henkisesti, että heille vapautui aikaa ja siten jättivät melkeinpä oman onnensa nojaan minut.Nimimerkillä vihainen ja ihmeissäni miksi näin on käynyt.
Sairasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään.
Sen sijaan olen saanut stalkkaamista, selän takana juoruilua ja aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Erilaista henkistä väkivaltaa.
Kuten lapsenakin.
Tosi paljon. Rahallista, käytännön sekä lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tukea?
En ymmärrä kysymystä. Kuuluisiko sellainen asiaan?
Huokaisin helpotuksesta, kun vihdoin riuhdoin itseni irti lapsuudenkodin kahlitsevasta ilmapiiristä. Myöhemmin olen tajunnut, että monessa kohtaa elämässä olisi ollut käyttöä vanhempien läsnäololle ja henkiselle tuelle.
Kun sitä ei ole saanut, ei pysty kuvittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat osti minulle ja perheelleni rivarin Espoosta. Sisko sai samoihin aikoihin kaksion Ullanlinnasta kun valmistui. Vietämme lomat ja usein viikonloput vanhempien (tai no koko perheen) kesäkodissa.
Kiva kun vanhemmat jakavat omaisuuttaan nyt kun meille lapsille on siitä hyötyä, eikä joskus 30 vuosen kuluttua.
Äitini on hoitanut paljon lapsiani kun mulla on ollut opiskelu ja muita kiireitä.
Onko sulla puolisoa? Mikä on hänen asemansa tuossa kuviossa?
Melkoiset verot lankeaa noin arvokkaasta lahjasta, vai onko asunto vanhempiesi omaisuutta?
Mulle tarjottiin tällaista mahdollisuutta, mutta kieltäydyin asumasta mieheni vanhempien omistamassa (tai lahjoittamassa) asunnossa. Siinä on turvattomassa tilanteessa, jos sukset menee ristiin. Silloin näet aletaan laskea kuka on maksanut ja mitä.
Lisäksi on epämiellyttävästi kiitollisuudenvelassa vieraille ihmisille.
Hiljaista tukea oon saanut aina, silloinkin kun oon ollut aika perse.
30 metriä etumatkaa kun muutin pois kotoa 16-vuotiaana.
En mitään. Vanhemmat elätti ja kustansi kaiken yo:kai saakka. Sen jälkeen olen ollut omillani. Ekaan kämppään sain kyllä 140x160 kokoa olevan maton. Välimatkaa lapsuuden kotiin noin 700 km.