Kuinka pian synnytyksen jälkeen olet ollut erossa vauvasta

Mutta varmaankin n. 1kk.

kun vauva oli n. 1kk vanha. Tunnit kesti kahtena iltana viikossa reilun puoltoista tuntia kerrallaan ja sitten fillarilla 3 km suuntaansa.

mutta, kai vauva oli alle 6 kk ikäinen, kun kävin syömässä ulkona ystävien kanssa. isä hoiti vauvaa.

Ekana yönä. Vauva nukkui vauvalassa ja minä omassa huoneessani. Noin kuukauden kuluttua sitten kotiutumisesta olin ostelemassa isompia vaatteita yms vauvalle.

vauva syntyi lauantaina ja maanantai-aamuna pääsimme sairaalasta kotiin. Seuraavana päivänä kävin pyörällä kaupungilla ostamassa ihania vaaleansinisiä vauvanvaatteita.



En mä kyl tainnut olla kun tunnin poissa ja vaavi oli iskän ja isosiskon kanssa sen ajan kotosalla.

8,5kk hammaslääkärin takia n. 1h =) ja toka oli n. 4kk ja taas sama 1h

Oltiinkin sitten pari kk 150 km kotoota...

mutta jos tuota ei lasketa niin lapsen ollessa parikuukautinen kävin miehen kassa tekemässä jotain ostoksia nimiäisiä varten ja lapsi oli vajaan tunnin anopin kanssa.

Vauva syntyi keskosena ja oli sairaalassa parisen viikkoa ja minä sen ajan joka yö kotona. Viimeisen tentin kävin tenttimässä vauvan ollessa 3kk ikäinen. Yllätysvauvan takia en ehtinyt viimeiseen tenttiin.

miehen mummun hautajaisiin.

Piti mennä kampaajalle, kun edellinen kampaaja-aika meni synnyttäessä.

Silloin isä hoiti vauvaa kun mä kävin kättärillä poistattamassa sektiotikit. Vauva nukkui koko ajan. Yön olin erossa vauvasta kun oli reilun vuoden, eikä niitä erossa oltuja öitä ole vieläkään yhteensä kuin noin 10 vaikka lapsi on jo 7v.

Vai haluaako joku oikeasti kuulla kokemuksia ja ajatuksia siitä, milloin saattaisi olla ok olla vähän aikaa erossa vauvastaan? Siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta vaan monta yhtä oikeaa tai väärää. Jos vauva jää kotiin isinsä kanssa ja lähinnä nukkuu, tuskin mikään aika on liian aikaisin vauvan kannalta. Eri asia sitten on, milloin äiti kokee olevansa kypsä olemaan erossa hetken pienokaisestaan.



Mulle tuo kypsyminen tapahtui esikoisen kohdalla vasta puolessa vuodessa, ja silloinkin ikävä iski tunnin jälkeen. Tosin asiaan vaikutti pelko nälästä, koska esikoinen ei huolinut pulloa... Nyt toisella kerralla olen tehnyt välillä kauppaostokset yksin, vaikka pikkukakkosemme oli ekalla reissulla vasta 1,5-kuinen. Ja kampaajallekin uskaltauduin " jo" , kun hän oli 4 kk. Tosin asiaa helpotti pitkät päiväunet (aina 3-4 h puoliltapäivin) ja se, että tiesin hänen tarvittaessa huolivan maitoani myös pullosta tai hörppyyttämällä isin/mummin antamana. Erossaoloa vaikeuttaa yhä se, että mulle tulee ns. tyhjä-syli-syndrooma herkästi enkä haluaisi kovin usein tarjota pulloa rintaraivareiden pelossa. Nyt pikkukakkosella on ikää kohta 6kk.



Minusta jokaisen pitää kuunnella sekä sydäntään että vauvaansa. Kyllä se oikea hetki kuuntelemalla löytyy :)