”Me aateltiin, että sä oot tähän hommaan vähän liian fiksu ja kokenut”

Vierailija kirjoitti:

Hassua on, että minä nimenomaan haaveilen helposta, yksinkertaisesta rutiinityöstä. Juuri sellaisesta mihin taas kerran ”olin liian hyvä”. Ap.

Miksi et sano sitä haastattelussa? Kaikki eivät kaipaa älyllistä haastetta työpäiviin vaan vapaa-ajalle, ja työ on muun elämän kustantamista. Voi sen silti tehdä kunnolla ja työpaikan edun mukaisesti.

Työnantajat on ihan pihalla. Ne luulee että ihmiset etsii jotain niille täydellistä työtä missä ne saa toteuttaa itseään ja kehittyä ja edetä ja nousta maailman kuninkaiksi ja mitä lie. Työnantajat ei kertakaikkiaan ymmärrä että jotkut ihmiset - myös koulutetut - saattavat haluta ihan vain jonkin työn jossa ansaitsee ihan vain jotain palkkaa. Kun saa tehdä työtä, kun saa olla rauhassa, kun elämä on järjestyksessä... se riittää, sitten on tyytyväinen, sitten jatkaa siinä työssä eikä lähde etsimään jotain suurta unelmaa. Jos sinulla on koulutusta, työnantajat eivät ajattele sinusta näin, eivät palkkaa sinua "ihan vain johonkin mihinlie duuniin" vaan luulevat että sinulle sopii vain juuri tasantarkkaan oikeanlainen unelmatyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua on, että minä nimenomaan haaveilen helposta, yksinkertaisesta rutiinityöstä. Juuri sellaisesta mihin taas kerran ”olin liian hyvä”. Ap.

Miksi et sano sitä haastattelussa? Kaikki eivät kaipaa älyllistä haastetta työpäiviin vaan vapaa-ajalle, ja työ on muun elämän kustantamista. Voi sen silti tehdä kunnolla ja työpaikan edun mukaisesti.

Mitä ihmettä, miksi ajattelet etten sanoisi? Tottakai kerron miten asia on. Ap

Olin vuosia sitten eräässä firmassa töissä ja siinä oli 4 metrin päässä toinen firma. Iso halli kahden firman kesken. Olin silloin 35 vuotias, kun sain kenkää. Olin liian vanha..(paskapuhetta, syyt oli muut) Sain heti lähteä ja ne otti laittoman irtsisanomisen. Makso kerralla koko potin tilille saman päivänä. Olin oikeasti liian kallis ja tämä nuorempi tuli pienemmällä palkalla minun tilalleni... Laitettiin paperit kuntoon ja menin siihen toiseen firmaan seuraavana maanantaina töihin. Samalla liksalla samat hommat, mutta eri tavarat. Ei tarvinnut edes työhaastattelua, kun tunsin sen pomon muutenki 10 vuoden ajalta, kun siinä pyöri joka päivä jne. Sitä edellistä pomoa otti päähän kun menin viereisestä ovesta sisään ja just oli maksanu. lopputilin lomarahat ja 6kk liksat.. Tämä uusi kaveri oli aivan pihalla niistä hommista ja vanha pomo tuli itkee siihen röökille, että miten ne ja ne menee... Sanoin etten puutu teidän firman asioihin, että nyt sitten koulutat sen rohkeesti vaan. Sen jälkeen ei ole sanonu sanaakaan mulle.. Eka antaa kenkää innoissaan ja sit itkee kun ei kiinnosta sen asiat. Kumma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Jo oikeasti haaveilet duunarihommista niin niitä saa akateeminenkin käymällä oikean koulun. Itsekkin luulin tätä haluavani, kävin pikaisen ammattitutkinnon ja sain töitä (ala on sellainen johon palkataan ihmisiä ilman koulutustakin, mutta minä tarvitsin sen todistaakseni olevani tosissani).

Surkean palkan kanssa kestän, en tarvitsekkaan paljon rahaa. Mutta jatkuva alisuorittaminen ottaa oikeasti niin sielun päälle että haaveissani jo poltan koko roskan maan tasalle ja suolaan päälle. Luulin tämäntyyppisen työn olevan rentouttavaa lepoa aivoille ja että kerkeäisin haastamaan itseäni sitten vapaa-ajalla. Paskat.

Tämä viesti on ehkä sekä tyhmä että fiksu. Eli joo, peruskoululaiset/teinit saattavat päästä duuneihin suoraan tosta vain. Aikuinen akateeminen joutuu usein menemään pidempää reittiä eli esim hankkimaan jonkin koulutuksen tai harjoittelupaikan tai oppisopimuksen tai työllistämistuen tai mitäniitänytonkaan. Mutta... nykysuomessa sekään ei aina riitä. Ainakin ammattikoulujen taso on romahtanut niin katastrofaalisesti että siellä ei opi mitään ja sillä todistuksella on tosi vaikea saada töitä. Ammattikoulu on juuri nyt Suomessa varmin tie työttömyyteen.

Duunien ja fiksujen töiden ero on aivan järkyttävän iso, kasvaa koko ajan. Ei ole mitään puolifiksuja töitä. Duuneista tulee aina vain tyhmempiä ja surkeampia. Sille tasolle on koulutetun aikuisen vaikea päästä, koska peruskoulusta tulee ihmisiä jotka sopivat sille tasolle jo ihan luonnostaan (peruskoulun pilaamat hyljeksityt jo teineinä syrjäytyneet).

Sitten tuo "sielun päälle ottaminen". Kauhistus. Kuulostaa pelottavan tutulta. Painajaiselta - joka oli minun visiittini tietyissä duuneissa ja duunikoulutuksissa. Minäkin luulin että jos työ on helppoa niin voin ottaa töissä rennosti ja panostaa sitten enemmän vapaa-aikaan. Mutta joo, oli hemmetin raskasta ja hermoja raastavaa ja ahdistavaa kun koko työyhteisö oli sitä mieltä että "mitä paskemmin työt tekee - sen parempi!". Tee paskemmin, tee paskemmin! Ihme kun selvisin hengissä, ihme kun en polttanut työpaikkaani. Mutta... minun kokemukseni on: tuo ongelma esiintyy vain jos työssä on työyhteisö, siis sosiaalinen ympäristö, siis kollegat. Useimmitenhan kollegat on, siis melkein aina on. Ja joo, duunitasolla kollegat painostavat alisuorittamaan. Siinä tulee hulluksi. Ratkaisu: ole todella onnekas niinkuin minä ja löydä duuni jossa ei ole kollegoita. Siis täysin yksin tehtävä yksinäinen duuni. Niitä on harvassa. Mutta niissä sitten sielu saattaa levätä. Se on sitten ihan vain sinusta itsestäsi kiinni että osaatko rentoutua niissä töissä vai saatko tylsyyden takia hermoromahduksen.

Mitä yksin tehtäviä töitä on olemassa?

Siis muita kuin kirjailija.

Olen akateeminen, mutta sanouduin irti asiantuntijatehtävästäni, sillä en kestänyt vastuuta.

Palkan määräkään ei lohduttanut, sillä verojen jälkeen käteen jäävä raha oli yhtä pieni kuin vähemmän vastuuta vaativassa tehtävässä. Siispä teen mielelläni rutiinihommaa ja nukun yöni hyvin. Ei ahdista. En mieti työasioita työpäivän loputtua ja olen rento ja onnellinen.

Ehkä työnantajat luulevat, että kaikki haluavat kehittyä, kehittää, päästä haastavampiin tehtäviin ja pomon pallille? Ei käy mielessä, että toiset ei halua stressata ja kantaa huolta työasioista ja hakevat siksi mieluusti vähemmän vastuullisia hommia.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaa että työnantaja kokee sinut uhaksi, koska tiedät ja osaat enemmän.

Tätähän ne työpaikkaa vaille jääneet aina itselleen uskottelevat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksin tehtäviä töitä on olemassa?

Siis muita kuin kirjailija.

Öö... no melkolailla yksin tehtäviä hanttihommia saattavat olla:

kääntäjä, sisällöntuottaja, tallentaja ("data entry"), saneluiden purkaja, skannaaja, tämän keskustelupalstan moderaattori...

autonkuljettaja, trukinkuljettaja, varastomies,...

postinjakaja, lehdenjakaja, mainostenjakaja,...

siivooja, kiinteistöhuoltaja,...

ja en sit yhtään tiedä kaikenmaailman käsityöläisistä - onko sellaisia vielä olemassa?

Ja kai sitä sun tätä muutakin. Kyllähän noissakin siis saattaa pahimmillaan päivittäin kollegoihin ym lyhyesti törmätä, mutta on silti huomattavasti yksinäisempiä töitä kuin mitä useimmat työt nykypäivänä keskimäärin on. Hemmetin yltiösosiaalinen yhteiskunta perhana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksin tehtäviä töitä on olemassa?

Siis muita kuin kirjailija.

Öö... no melkolailla yksin tehtäviä hanttihommia saattavat olla:

kääntäjä, sisällöntuottaja, tallentaja ("data entry"), saneluiden purkaja, skannaaja, tämän keskustelupalstan moderaattori...

autonkuljettaja, trukinkuljettaja, varastomies,...

postinjakaja, lehdenjakaja, mainostenjakaja,...

siivooja, kiinteistöhuoltaja,...

ja en sit yhtään tiedä kaikenmaailman käsityöläisistä - onko sellaisia vielä olemassa?

Ja kai sitä sun tätä muutakin. Kyllähän noissakin siis saattaa pahimmillaan päivittäin kollegoihin ym lyhyesti törmätä, mutta on silti huomattavasti yksinäisempiä töitä kuin mitä useimmat työt nykypäivänä keskimäärin on. Hemmetin yltiösosiaalinen yhteiskunta perhana.

Kääntäminen hanttihommaa? Useimmat kääntäjät ovat opiskelleet kääntämiään kieliä yliopistossa ja monesti vielä erikoistuneet juuri käännöstieteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaa että työnantaja kokee sinut uhaksi, koska tiedät ja osaat enemmän.

Ei, vaan työnantaja olettaa että työntekijä irtisanoutuu heti kun löytää koulutustaan ja kokemustaan vastaavan työn, eikä halua käyttää resursseja todennäköisesti kohta irtisanoutuvan työntekijän perehdyttämiseen. Työnantaja ei myöskään halua maksaa suurta liksaa kokeneelle tyypille, kun saman työn voi tehdä myös joku juniori pienemmällä palkalla.

Kun tarjotut duunit on kuitenkin puolen vuoden tai vuoden määräaikaisia niin miksi ihmeessä vaaditaan työntekijältä 100% sitoutumista vaikka loppuiäksi. Työnantaja ei tietenkään ole valmis sitoutumaan duunariinsa mitenkään vaan joka tilanteessa annetaan ymmärtää että jos ei tarjottu kelpaa niin voi suksia kuuseen kun tulijoita riittää. 

Tuo on vaan kohtelias syy kieltäytyä. Jotain pitää sanoa syyksi.

Mullakin erään paikan työnantaja sanoi, että toivoi kokemusta juuri siitä yhdestä asiasta, mitä minulla ei ollut. Silti haastattelussa kokemattomuus oli hänestä ok ja asia olisi ollut minunkin helppo omaksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksin tehtäviä töitä on olemassa?

Siis muita kuin kirjailija.

Öö... no melkolailla yksin tehtäviä hanttihommia saattavat olla:

kääntäjä, sisällöntuottaja, tallentaja ("data entry"), saneluiden purkaja, skannaaja, tämän keskustelupalstan moderaattori...

autonkuljettaja, trukinkuljettaja, varastomies,...

postinjakaja, lehdenjakaja, mainostenjakaja,...

siivooja, kiinteistöhuoltaja,...

ja en sit yhtään tiedä kaikenmaailman käsityöläisistä - onko sellaisia vielä olemassa?

Ja kai sitä sun tätä muutakin. Kyllähän noissakin siis saattaa pahimmillaan päivittäin kollegoihin ym lyhyesti törmätä, mutta on silti huomattavasti yksinäisempiä töitä kuin mitä useimmat työt nykypäivänä keskimäärin on. Hemmetin yltiösosiaalinen yhteiskunta perhana.

Kääntäminen hanttihommaa? Useimmat kääntäjät ovat opiskelleet kääntämiään kieliä yliopistossa ja monesti vielä erikoistuneet juuri käännöstieteeseen.

Sä nyt ajattelet perinteisiä kirjallisuuden kääntäjiä. Tai virallisten asiakirjojen laillistettuja kääntäjiä. Joo, ne on oppineita.

Mutta nykyään netissä ja muuallakin on tarjolla kökkökääntämistä. Siis käyttöohjeita, nettisivuja, tietokonejärjestelmiä, tuotekuvauksia,...

Nopeaa liukuhihnakääntämistä, tukkukääntämistä. Kuka vain osaa kääntää ja palkka on surkea.

Meille ei oteta rutiinitehtäviin Ex päälliköitä yms. Syy: ovat koko ajan sitä mieltä että ovat liian päteviä hommaan ja eivät viihdy. Eivät oikeasti halua tehdä rutiinityötä. Ja miettivät sitten koko ajan kehittämistä ja muiden duuneihin on niin ideoita että omat hommat jää retuperälle

Vierailija kirjoitti:

Tyhmääkö tässä pitäisi esittää?

Hassua on, että minä nimenomaan haaveilen helposta, yksinkertaisesta rutiinityöstä. Juuri sellaisesta mihin taas kerran ”olin liian hyvä”. Ap.

Terveisiä yhdeltä valtiotieteilijältä Suomen Postista. Tämä on kivaa ja helppoa rutiinityötä, mutta tänne Postiinkaan ei enää nykyään kävellä sisään kuin ennen.

Matalasti koulutetulla on edes jokin kuvitteellinen taso, jolle pyrkiä työllistyäkseen paremmin.

Ylikoulutusloukussa olevalta vedetään sekä matto jalkojen alta, että suljetaan kattoluukku yhtä aikaa.

T. Happy nightworker