Lue keskustelun säännöt.
Aivan kauhea olo liiasta (sokerin) syömisestä!
28.02.2018 |
Olen aika ylipainoinen ja vuosia kamppaillut painoni kanssa. Ongelmani on sokeri, lähinnä suklaa ja epäsäännöllinen syöminen.
Saan syömisestä suurta nautintoa ja ruokahaluni on pohjaton. Jaksan laihduttaa tasan niin kauan kun itsekurini pysyy. Olen koittanut varmaan kaikki dieetit ja vaikka voisin todella hyvin ja pidän ruokarytmistä kiinni, niin jossain vaiheessa palaan aina vanhaan. Voin näin huonosti mutta jotenkin en vaan pysty muuttamaan suuntaa pysyvästi.
Hiilareiden välttelyllä oloni on ollut paras. Miksen vain pysty ylläpitämään ruokavaliota jolla voin hyvin?
Joskus on kausia jolloin ruokahalu ei ole niin kova ja nautin silloin elämästä. Sitten alkaa syömiskausi ja silloin ei huvita edes lähteä ihmisten ilmoille. Varmaan on kyse jonkinlaisesta syömishäiriöstä. Olen miettinyt pääni puhki miksi syön mutten saa siitä kiinni. Olen painoani lukuunottamatta onnellinen. Jos ei tämä syöminen johtaisi lihomiseen niin ei olisi mitään ongelmaa. Masentunut en ole. Paitsi ylipainon osalta. Tuntuu että olen vankina kehissani.
Olen kuullut uudesta lääkkeestä, mysimbasta, jonka pitäisi vaikuttaa ruokahaluun. Onko joku kokeillut?
Itse asiassa minulla on siihen jo reseptikin. Pakko laihduttaa ennen yhtä isompaa leikkausta joka on joskus syksyllä edessä.
Onko täällä ketään joka olisi tehnyt onnistuneen elämäntapamuutoksen?
En siis itsekään ole ollut aina ylipainoinen. Nyt olen viisi vuotta ollut ja lihoin todella nopeasti kymmeniä kiloja. Harmittaa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Menepä elävän veren tutkimukseen. Näet omin silmin, mitä veresi sanoo (luultavasti hiivaa, kolesterolikiteitä jne.) ja saat ohjeet ravitsemukseen, millä saat elimistösi hellävaraisesti kuntoon.
Ei mitään uskomushoitoja tänne kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitä mysimpaa ala syömään, se aiheuttaa vakavia sivuoireita.
Ilmeisesti sinulla on siitä huonoja kokemuksia? Mitä siitä tuli?
Ap
En ole niin tyhmä, että olisin sitä syönyt. Tietoa olen siitä hankkinut.
Miksi? Miksi olet hankkinut tietoa tuosta lääkkeestä jos ei sinulla ollut aikomustakaan sitä syödä?
Hankin tietoa monesta muustakin asiasta. Eikä ole tarkoitus kokeilla kaikkea ihan itse.
Et pääse sokerista, jos et pääse siitä hiivasta eroon, se vaatii sinua laittamaan sokeria suustasi alas (erittäin vahva mieliteko). Lue vaikka Paula Heinosen kirjaa aiheesta.
Ehkä sinun pitäisi myös miettiä miksi sinä syöt niitä herkkuja. Onko ne palkintoja jostain tai lohdutusta johonkin? Toinen juttu niin missä tilanteessa sinä syöt? Jos pystyt olemaan niin kauan jollain dieetillä, että tiedät sen sopivan itsellesi niin osaat olla myös hetkittäin ilman tätä herkuttelua eli mihin tilanteeseen se liittyy. Minua ahdistaa tietyt opiskelujutut ja huomasin, että aina kun niitä piti tehdä iski hirveä nälkä. Nälkä mitä tyydytettiin herkkukaapilla. Nyt osaan tämän tunnistaa ja tiedän, että jotenkin tarvitsen sitä puputtamista siinä ja se ruoan hakeminen oli myös oiva syy lähteä pois kirjojen äärestä. Nyt syön purkkaa ja porkkanaa tuolloin ja niitä on kipossa vieressä. Osaan nyt myös tsempata itseäni tekemään ahdistavaa hommaa vähän paremmin, kun tiedostan sen ahdistavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä silloin tapahtui kun lihoit äkkiä? Voisiko elämäntilanteeseen vaikuttamalla, esim stressiä vähentämällä olla paremmat mahdollisuudet ylläpitää ruokavaliota. Oletko käynyt lääkärissä? Ainakin kilpirauhasasiat kannattaa tarkustuttaa, samoin se, ettei sulla ole jo tullut lihavuuden liitännäissairauksia kuten diabetesta tai verenpainetautia. Jossain kohtaa laihdutuskeikkauskin voi olla vaihtoehto.
Silloin oli stressaava elämänvaihe. Opiskelut ja kolme suht pientä lasta.
Nyt elän suht stressitöntä aikaa. Lapset ovat kaikki koulussa, vanhin jo yläasteella. Jäin äitiyslomalle reilu puoli vuotta sitten ja minulla on ihana, helppo vauva, hyvä parisuhde ja talouskin suht ok.
Raskausdiabetes minulle puhkesi mutta sen jälkeen on sokerit olleet hyvät. Juuri mittasin kun olo oli ihan kauhea mutta sokerit 4.2 eli optimaaliset.
Kilpirauhasen vajaatoimintaan sain vuosi sitten lääkityksen. Olo on piristynyt.
Verenpainetta on lihavuudesta johtuen ja kolesterolit koholla(ei lääkitystä niihin) eli terveys on ykköskriteeri tähän laihtumiseen.
Täytän 36-vuotta.
Ja lihavuusleikkaukseen en pääse kun ei ole diabetesta enkä siis täytä kriteereitä painoni puolesta kun ei ole liitännäissairautta.
Ja toki mieluummin laihtuisin ilman leikkausta koska minun tuurilla saisin kaikki komplikaatiot.Ap
Verenpaine ei johdu lihavuudesta. Se johtuu stressistä, niin kuin moni muukin sairaus. Myös sokerilla on suuri merkitys. Hypotyreoosi vaikuttaa kolesteroliin. Kolesterolissa tosin etenkin triklyjen osalta sokeri on pahin. Diabetes 2 on perinnöllistä. Mikäli sitä ei ole suvussa niin turhaan stressaat.
Jotenkin olen mieltänyt että verenpainetta on juuri lihavuuden takia kun se nousi samaa tahtia kun painokin. Toki silloin oli stressiäkin. Nyt ei stressiä mutta verenpaine on edelleen koholla.
Joo, sen tiedänkin että kolesteroli kulkee kilpparivajiksen kanssa käsi kädessä mutta ei tämä ruokavaliokaan sitä kyllä edesauta.
Vanhemmillani on joitain viitteitä 2-tyypin diabeteksesta. Ei kai vielä kummallakaan ole lääkitystä mutta siinä rajoilla kai keikutaan. Riski kyllä on olemassa ja varsinkin kun minulla se raskausdiabetes oli. Toki pärjäsin ilman lääkitystä.
Sokerista, tai siitä suklaasta kun pääsisi..
Nyt taas huono olo suklaan syömisestä niin nyt on taas helppo aloittaa dieetti. Huomenna tiedän että tilanne taas toinen.
Vaikka täällä varoiteltiin siitä mysimbasta niin aion kyllä sitä koittaa. Tähän ruokahaluun on saatava jotain apua. Jos ei koko ajan ruoka pyörisi mielessä niin laihdutus ja elämäntapamuutoskin olisi todennäköisemmin mahdollista.
Tuntuu että elän syödäkseni vaikka pitäisi olla toisin päin.
Kiitos kaikille vastaajille : )Jään seuraamaan vielä viestejä ja keräämään motivaatiota tulevaan!
Ap
Sun lapset tarvitsevat sua. Siksi pitkiä vaunulenkkejä kunhan keli lämpenee ja syömiset kuntoon.Älä palkitse itseäsi ruoalla vaan keksi jokin toinen kompensaatiotapa. Tunnesyömisestä pääsee eroon
terkuin entinen karkkihiiri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä silloin tapahtui kun lihoit äkkiä? Voisiko elämäntilanteeseen vaikuttamalla, esim stressiä vähentämällä olla paremmat mahdollisuudet ylläpitää ruokavaliota. Oletko käynyt lääkärissä? Ainakin kilpirauhasasiat kannattaa tarkustuttaa, samoin se, ettei sulla ole jo tullut lihavuuden liitännäissairauksia kuten diabetesta tai verenpainetautia. Jossain kohtaa laihdutuskeikkauskin voi olla vaihtoehto.
Silloin oli stressaava elämänvaihe. Opiskelut ja kolme suht pientä lasta.
Nyt elän suht stressitöntä aikaa. Lapset ovat kaikki koulussa, vanhin jo yläasteella. Jäin äitiyslomalle reilu puoli vuotta sitten ja minulla on ihana, helppo vauva, hyvä parisuhde ja talouskin suht ok.
Raskausdiabetes minulle puhkesi mutta sen jälkeen on sokerit olleet hyvät. Juuri mittasin kun olo oli ihan kauhea mutta sokerit 4.2 eli optimaaliset.
Kilpirauhasen vajaatoimintaan sain vuosi sitten lääkityksen. Olo on piristynyt.
Verenpainetta on lihavuudesta johtuen ja kolesterolit koholla(ei lääkitystä niihin) eli terveys on ykköskriteeri tähän laihtumiseen.
Täytän 36-vuotta.
Ja lihavuusleikkaukseen en pääse kun ei ole diabetesta enkä siis täytä kriteereitä painoni puolesta kun ei ole liitännäissairautta.
Ja toki mieluummin laihtuisin ilman leikkausta koska minun tuurilla saisin kaikki komplikaatiot.Ap
Verenpaine ei johdu lihavuudesta. Se johtuu stressistä, niin kuin moni muukin sairaus. Myös sokerilla on suuri merkitys. Hypotyreoosi vaikuttaa kolesteroliin. Kolesterolissa tosin etenkin triklyjen osalta sokeri on pahin. Diabetes 2 on perinnöllistä. Mikäli sitä ei ole suvussa niin turhaan stressaat.
Jotenkin olen mieltänyt että verenpainetta on juuri lihavuuden takia kun se nousi samaa tahtia kun painokin. Toki silloin oli stressiäkin. Nyt ei stressiä mutta verenpaine on edelleen koholla.
Joo, sen tiedänkin että kolesteroli kulkee kilpparivajiksen kanssa käsi kädessä mutta ei tämä ruokavaliokaan sitä kyllä edesauta.
Vanhemmillani on joitain viitteitä 2-tyypin diabeteksesta. Ei kai vielä kummallakaan ole lääkitystä mutta siinä rajoilla kai keikutaan. Riski kyllä on olemassa ja varsinkin kun minulla se raskausdiabetes oli. Toki pärjäsin ilman lääkitystä.
Sokerista, tai siitä suklaasta kun pääsisi..
Nyt taas huono olo suklaan syömisestä niin nyt on taas helppo aloittaa dieetti. Huomenna tiedän että tilanne taas toinen.
Vaikka täällä varoiteltiin siitä mysimbasta niin aion kyllä sitä koittaa. Tähän ruokahaluun on saatava jotain apua. Jos ei koko ajan ruoka pyörisi mielessä niin laihdutus ja elämäntapamuutoskin olisi todennäköisemmin mahdollista.
Tuntuu että elän syödäkseni vaikka pitäisi olla toisin päin.
Kiitos kaikille vastaajille : )Jään seuraamaan vielä viestejä ja keräämään motivaatiota tulevaan!
Ap
Ok, olet siis täysin idiootti ja kuvittelet joidenkin pillerien ratkaisevan ongelmasi. Onnea ratkaisullesi!!
Minä rakastan herkkuja ja hedelmiä, päätin muutama kuukausi sitten jättää lisätyn sokerin ja valkoiset jauhot pois ruokavaliosta, on ollut yllättävän helppoa. Käytän ainostaan pari kertaa viikossa hunajaa. Aluksi näytin marjoja ja luonnonjogurttia sekä pähkinöitä ja loraus hunajaa herkkuna, nyt tämäkin on jäänyt pois. Painoni ei juurikaan ole pudonnut, mutta oloni on hyvä. Eikä tule ns himosyömistä jota liika sokeri aiheuttaa, pari kertaa olen juhlissa syönyt pienen palan kakkua ja nauttinut sen todella hitaasti, muutenkin syöminen kannataa tehdä hitaasti keskittyen niin annoskoko pysyy kohtuullisena..tsemppiä
Sinäkin pystyt, jätä vain yksi asia pois kerrallaan äläkä näe nälkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun pitäisi myös miettiä miksi sinä syöt niitä herkkuja. Onko ne palkintoja jostain tai lohdutusta johonkin? Toinen juttu niin missä tilanteessa sinä syöt? Jos pystyt olemaan niin kauan jollain dieetillä, että tiedät sen sopivan itsellesi niin osaat olla myös hetkittäin ilman tätä herkuttelua eli mihin tilanteeseen se liittyy. Minua ahdistaa tietyt opiskelujutut ja huomasin, että aina kun niitä piti tehdä iski hirveä nälkä. Nälkä mitä tyydytettiin herkkukaapilla. Nyt osaan tämän tunnistaa ja tiedän, että jotenkin tarvitsen sitä puputtamista siinä ja se ruoan hakeminen oli myös oiva syy lähteä pois kirjojen äärestä. Nyt syön purkkaa ja porkkanaa tuolloin ja niitä on kipossa vieressä. Osaan nyt myös tsempata itseäni tekemään ahdistavaa hommaa vähän paremmin, kun tiedostan sen ahdistavan.
Joo on varmaan jotain itsensä palkitsemista. Jäi opiskeluista jotenkin päälle. Muistan kun kuukausi ennen joulua silloin viitisen vuotta sitten sen syömisen aloitin. Menin väsyneenä makkariin, pistin telkan päälle, peiton alle ja söin suklaata ja herkkujäätelöitä.
Muistan kun ajattelin että tämä ilta vielä ja sitten lopetan. Tätä jatkui kauan. Sen verran että olin 30 kiloa lihavampi!
Enää en syö noin paljoa herkkuja paitsi kausittain. Olen kyllä reilu kymmenen kiloa saanut nyt pois mutta ne on raskauden aikana tulleita kiloja. Eli edelleen se kolmekymmentä kiloa on minussa liikaa.
Mutta siis joo, taidan olla tunnesyöjä ja stressi on pahinta. Syön myös iloon. Kivaan iltaan kuuluu syöminen.
Olen ollut kuukausiakin ilman herkkuja mutta varmaan se on juuri tuota itsensä palkitsemista kun sortuu taas makeaan. Juuri se että nyt olen niin ja niin kauan ollut ilman, nyt voin palkita itseni suklaalla. Ja tiedän jo etukäteen että tuhoon tuomittu juttu mutta.. Ihan kun joku addiktio!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menepä elävän veren tutkimukseen. Näet omin silmin, mitä veresi sanoo (luultavasti hiivaa, kolesterolikiteitä jne.) ja saat ohjeet ravitsemukseen, millä saat elimistösi hellävaraisesti kuntoon.
Ei mitään uskomushoitoja tänne kiitos.
Ja mikä kohta siinä on uskomusta, kun itse näet oman veresi sisällön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän syö liian vähän? Nälkäisenä lopulta repsahdat varmasti ja sitten meneekin monen päivän kalorit kurkusta alas. Oletko kokeillut Kiloklubia tai vastaavaa?
Vasta eräs lääkäri selitti, että ylipaino nostaa verenpainetta, koska verta tarvii pumpata isompaan kehoon ja näin ollen verenpaineen on pakko nousta, mikä taas rasittaa sydäntä ja verisuonia jne.
Vierailija kirjoitti:
Ethän syö liian vähän? Nälkäisenä lopulta repsahdat varmasti ja sitten meneekin monen päivän kalorit kurkusta alas. Oletko kokeillut Kiloklubia tai vastaavaa?
Vasta eräs lääkäri selitti, että ylipaino nostaa verenpainetta, koska verta tarvii pumpata isompaan kehoon ja näin ollen verenpaineen on pakko nousta, mikä taas rasittaa sydäntä ja verisuonia jne.
Ja arvaa, mitä tapahtuu, kun lääkkellä alentaa verenpaineen? Jalkoja alkaa heikottaa, päässä alkaa vipata jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jäi vähän ahmiminen lukioiässä päälle, kun oli putkeen kaikenmoista koetta: kakkosen keväästä kolmosen kevääseen ylppärit, joista piti suoriutua ällän paperein, ja heti ylppärien loputtua alkoi pääsykoelukeminen. Yo-kokeissa muilla oli ties mitä salaattia, mun ainoa eväs oli aina laatikollinen karkkia. Sokerisesta ja rasvaisesta ruoasta sai näennäistä puhtia opiskeluun. Karkkia ym kantoi kotiin usein äiti pyynnöstä. Eikä minua näin jälkikäteen harmita, etten pitänyt tiukkaa dieettiä pääsykoekeväänä - pääsin kuitenkin sisään.
Tapa jäi kuitenkin päälle, ja keräsin vähän kilojakin. Syksyllä alkaneet opinnot eivät mitenkään auttaneet asiaa. Aiemmin en ollut edes uskonut pystyväni lihomaan millään, koska edes abivuonna paino ei ollut noussut. Painoin yliopistoon mennessä yli 60 kiloa ensimmäistä kertaa elämässäni. Lihominen ei nytkään ole ollut valtavaa, koska olen luonnostani hoikkana pysyvä, mutta kyllä sen huomaa.
Mulle stoppi oli omaan kämppään muutto uutenavuonna. Jouduin alkaa itse ostamaan herkut vähistä tuistani, joten säästelin yhtä suklaalevyä viikonkin. Siivoaminen ym kotona piti kiireisenä niin, ettei syönyt ns tylsyyteensä. Lisäksi kun itse hallitsen jääkaappiani, pystyn paremmin päättämään, mitä terveellisempiä vaihtoehtoja hankin tarjolle. Ja pakastepizza on oikeasti aika kallista, joten en raaski ostaa. Yksi kikka vielä: mun heikkous on kauppareissut ja heräteostokset, joten lähetän usein rahan kanssa jonkun muun kauppaan puolestani. Olen myös joutunut suunnittelemaan nykyään ruokailuani paremmin, että saan pilaantuvat ruoat pois kaapista ja hävikkiä ei tule. Näin napostelukin on vähentynyt. Harvoin tekee mieli napostella eilispäivän makaronilaatikkoa. :D hidasta tämä on, mutta olen ihan vain herkuttelua vähentämällä laihtunut nyt kilon.
Mä sain makeitten syömisen loppumaan vain karppauksella.
Ihan totaalikieltäytyminen ja jonkin ajan kuluttua ei tehnyt enää mielikään.
Kotona ei saa pitää mitään makeaa, johon voisi repsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy vaan vaihtaa riippuvuus toiseen.
Jotenkin olen mieltänyt että verenpainetta on juuri lihavuuden takia kun se nousi samaa tahtia kun painokin. Toki silloin oli stressiäkin. Nyt ei stressiä mutta verenpaine on edelleen koholla.
Joo, sen tiedänkin että kolesteroli kulkee kilpparivajiksen kanssa käsi kädessä mutta ei tämä ruokavaliokaan sitä kyllä edesauta.
Vanhemmillani on joitain viitteitä 2-tyypin diabeteksesta. Ei kai vielä kummallakaan ole lääkitystä mutta siinä rajoilla kai keikutaan. Riski kyllä on olemassa ja varsinkin kun minulla se raskausdiabetes oli. Toki pärjäsin ilman lääkitystä.
Sokerista, tai siitä suklaasta kun pääsisi..
Nyt taas huono olo suklaan syömisestä niin nyt on taas helppo aloittaa dieetti. Huomenna tiedän että tilanne taas toinen.
Vaikka täällä varoiteltiin siitä mysimbasta niin aion kyllä sitä koittaa. Tähän ruokahaluun on saatava jotain apua. Jos ei koko ajan ruoka pyörisi mielessä niin laihdutus ja elämäntapamuutoskin olisi todennäköisemmin mahdollista.
Tuntuu että elän syödäkseni vaikka pitäisi olla toisin päin.
Kiitos kaikille vastaajille : )
Jään seuraamaan vielä viestejä ja keräämään motivaatiota tulevaan!
Ap