Vaativa työ ja huijarisyndrooma

Tsemppiä vaan.

Minä vuoronperään ajattelen kärsiväni huijarisyndroomasta ja vuoronperään, että ei, olen oikeasti surkea ja jään siitä kiinni ihan justiinsa.

Enkä minä ole mikään aloitteleva urallani, päinvaston, olen tehnyt uraa 20 vuotta ja edennytvsstiviin ja johtaviin asemiin ja arvostettuihin projekteihin. Olen käynyt läpi monta tiukkaa ja kovatasoista arviointia ja tullut niissä kerta toisensa jälkeen arvioiduksi parhaiden joukkoon. Silti luulen, että näin on käynyt vahingossa, koska bluffini läpi ei ole nähty.

Olen kokenut tämän cahvasti. Pahimmillaan se oli itselläkin heti valmistumisen jälkeen, kun siirryin ensimmäisestä oman alan työpaikasta (assari) astetta vaativampaan uuteen duuniin (asiantuntija). Olin ihan paniikissa välillä, vaikka kaikissa työtapaamisissa olinkin hyvin pätevän oloinen. Paljastin fiilikseni muutamalla hyvälle kollegalleni myöhemmin, ja he olivat ihan äimänä että miten voi olla - heistä olin aina vaikuttanut tosi osaavalta ja itsevarmalta :D

Paras lääke lienee aika ja onnistumisen kokemukset, mutta voit myös tehdä mielikuvaharjoituksia. Mieti, missä kaikessa sinun on pitänyt onnistua jotta olet päässyt nykyiseen tilanteeseesi: oman jutun löytäminen, sitä kohti meneminen, pääsykokeet, tentit, lopputyöt, iltojen pänttäämiset, virheet ja niistä oppiminen... sitten menet peilin eteen, katsot itseäsi silmiin ja sanot ääneen: "minä olen tehnyt töitä tämän eteen, ja ansaitsen tämän. Minuun luotetaan ja olen luottamuksen arvoinen." Sanoja voi muuttaa itselle sopivaksi, mutta sano ne itsellesi ääneen niinkuin puhuisit hyvälle ystävällesi! Vaikka tuntuisikin ensin hölmöltä.

Tsemppiä, me naiset vaaditaan itseltämme välillä niin paljon että jäädään sen vangiksi. Miehet kuulemma hakee duuneja, jos heillä on noin 50% vaadituista taidoista - naiset jättää hakematta, jos taso on 90% eikä 100%. Ei aliarvioida itseämme, ettei epäpätevämmät vie hommia ;)

Hyvä pointti tuo, että naiset helposti vaativat itseltään ihan liikaa. Mikä siinä on, että itselle on niin vaikea olla armollinen.

Itse olen oikeasti huono, sillä vaikka pääsisin haastatteluun, ei minua kuitenkaan koskaan valita. Jos sinut on valittu vaativaan tehtävään, olet varmasti oikeastikin hyvä. 

Naurettavaa että nykyään jokainen työ on vaativa asiantuntijatehtävä.

Eihän sitä uutta työtä edes tarvitse heti alussa hallita täydellisesti. Ja korkeakoulutus tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että on oppinut etsimään tietoa, joten kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa eikä osata, vaan riittää kun osaa etsiä tietoa asiasta. Kukapa ei tekisi virheitä. Joten turha hermoilla, työkokemuksen mukana tulee lisää varmuutta, etkä ole oikeasti huijannut ketään.