Ajatuksia lapsettomuudesta, kun moni tuttava on kuollut viimeisten vuosien aikana?

Joku jo kerkesikin kommentoida että tää on hulvaton! Niin kyllä on, pitääpä vetää ittekin marttyyriksi ja vonkua niitä lapsenlapsia, ei tätä ennen tullu mieleenkään että onhan se hienoa kun on enempi väkiä nyyhkimässä arkun äärellä.

Tämä on välillä oikein hassun hauska  :D

Hautajaisissa, joissa olen viime vuosina käynyt, on ollut kaikki lapset ja lapsenlapset paikalla. On ollut vainajan ystäviä ja työkavereita. Melkein kaikki vainajan sisarukset ovat olleet puolisoineen myös ja osalla on ollut lapsiakin mukana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onhan se surullista, jos ei ole ketään jatkajaa, jolle antaisi muutamia vanhoja suvussa kulkevia esineitä ja valokuvia.

Enää ei ole merkitystä esi-isien valokuvilla eikä heidän tarinallaan. Kun jälkipolvia ei ole, kukaan ei muista sinua. Kukaan ei järjestä asioitasi ja pidä puoliasi, kun olet palvelutalossa.

Ihanko totta ettei ole ketään? Mummollani on/oli kolme lapsetonta sisarusta, kaksi heistä naimattomia. Sukulaiset ovat huolehtineet heistä kaikista. Ei rakkaus ja välittäminen ole siitä kiinni, onko siirtänyt geeninsä eteenpäin vai ei.

Entä jos ap etsisit itse sinne arkun äärelle niitä ihmisiä. Tässä maassa on paljon lapsia mummoja vailla ja aikuista vailla. Voit ryhtyä tukiaikuiseksi perheeseen, jossa sitä tarvitaan. Päiväkoteihinkin otetaan mummoja käymään, otat vain yhteyttä ja sovit asioista. Nämä eivät tietysti tule sinne arkun ääreen, mutta jäät elämään niiden lasten mieleen kylläkin. Vähän huono syy tyttärellesi tehdä lapsia tuo, että sinä haluat lapsenlapsia arkun ääreen. Minusta olisi tärkeämpää elää merkityksellistä elämää silloin, kun sitä on. Jos sinulle se merkitys on lapsissa (ymmärrän kyllä tämän) niin kyllä niitä mummoa kaipaavia lapsia on. Kaikilla ei mummoa ole tai mummoa ei kiinnosta ne lapsenlapset. Olisit arvokas apu ja saisit jakaa tarinasi ja osaamisesi.

En ole ryhtynyt marttyyriksi, vaikka olen muutaman kerran ottanutkin lapsenlasten puutteen puheeksi. Poika ei ole ollut yhtä ehdoton, mutta hänellekin alkaa tulla ikää ja alkaa olla pinttyneen poikamiehen tapoja. Ei ole oikein ollut yritteliäisyyttä naisten suhteen, harmi. Vävy on mukavuudenhaluinen työnarkomaani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa, joissa olen viime vuosina käynyt, on ollut kaikki lapset ja lapsenlapset paikalla. On ollut vainajan ystäviä ja työkavereita. Melkein kaikki vainajan sisarukset ovat olleet puolisoineen myös ja osalla on ollut lapsiakin mukana.

ap

Meneeköhän sinulla hautajaisten tarkoitus hieman ohi? Tulee mielikuva, että kierrät ja arvioit hautajaisiakuin joitakin teatteriesityksiä ja mietit, kuinka muut tulevat arvioimaan sinun esityksesi.

Käyn pitämässä satutunteja päiväkodissa ja kyllä minulla on naapurissa lapsia, joita kutsun välillä leikkimään. Lasten seura on vilpitöntä ja piristävää. Iso yläpeukku ehdottajalle!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se surullista, jos ei ole ketään jatkajaa, jolle antaisi muutamia vanhoja suvussa kulkevia esineitä ja valokuvia.

Enää ei ole merkitystä esi-isien valokuvilla eikä heidän tarinallaan. Kun jälkipolvia ei ole, kukaan ei muista sinua. Kukaan ei järjestä asioitasi ja pidä puoliasi, kun olet palvelutalossa.

Ihanko totta ettei ole ketään? Mummollani on/oli kolme lapsetonta sisarusta, kaksi heistä naimattomia. Sukulaiset ovat huolehtineet heistä kaikista. Ei rakkaus ja välittäminen ole siitä kiinni, onko siirtänyt geeninsä eteenpäin vai ei.

Mulla ja miehellä ei ole sisaruksia. (En ole ap)

Toivottavasti lapseni ovat tyytyväisiä ratkaisuihinsa. Ei minulla muuta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni oli 10 lasta. Yksin kuoli hoivakodissa. Kaikki lapset hajaantuneet ympäri maailmaa , ja vain kotimaassa asuvat tulevat hautajaisiin ens viikolla. Lapsenlapsia 14 ja heistä tulee 5. lapsenlapsenlapsia 4 joista ei yhtään tule hautajaisiin.

Minulla 1 lapsi ja 1 lapsenlapsi ulkomailla.

Joten ei lasten määrä takaa yhtään mitään.

Miksi jätitte hänet yksin. Ja suorastaan törkeää, errä ulkomailla asuvat eivät viitsi mennä hänen hautajaisiinsa.

Seurasin yhtä yli ysikymppistä vanhusta eräällä osastolla. oli siellä lonkkamurtuman takia. Joka päivä sitä kävi vähintään 2 sukulaista katsomassa. Ja ne ei ollut todellakaan samat. Ajattelin, että onpa ihanaa hänellä. (Silti oli tyytymätön ja valitteli, että hänellä ei ole enää mitään merkitystä elämässään.)

Pakko oli lähteä opiskelemaan muualle, ja sitte elämä vei. Kävin viikkoa ennen kuolemaa hyvästelemässä. Amerikassa ja Brasiliassa asuville matka hotelleineen on liian kallis.

No itse olen 3-kymppinen, hedelmätön ja pitkäaikaissairas, yhden lapsen olen saanut. Onnekas on se joka on saanut vanhuuteen elää terveenä ja pystynyt lapsia tekemään tai olemaan tekemättä sen verran kuin tahtoi. Kai sitä kaikesta voi keksiä valittaa vaikkei niin syytäkään olisi.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelet siis kuolemasi jälkeenkin olevasi niin pikkusieluinen että sinut haluamisesi ovat tärkeämpiä kuin tyttäresi onni? MINÄMINÄMINÄ loppuun asti ja vielä rajan toiselle puolelle?

Olisit itse tehnyt enemmän lapsia. Vaikka viisi. Tilastollisesti joku niistä olisi varmasti antanut sinulle niitä lapsenlapsia. Paitsi että eivät ne sinun olisi, vaan itsensä. Voi olla tuollainen mummo ei saisi lapsenlapsiaan ikinä nähdäkään.

Juuri näin, oma mummoni ilkein ja itsekkäin ihminen jonka tunnen(äitini lisäksi). Itse kirjoittelen joskus kirjeitä ja kortteja, veljeni ei pidä senkään vertaa yhteyttä. Jos hän joskus päätyy vanhainkotiin, turha odottaa vierailijoita. Tuskin myöskään kovin moni aidosti suree hautajaisissa. Pahin kauhukuvitelmani on, että vanhemmiten ja varsinkin jos hankin lapsia, muutun samanlaiseksi hirviöksi kuin äiti ja äidinäiti, ehkä ap:n tyttärellä on sama huoli.

Omasta mielestään on tietenkin ollut hyvä äiti ja mummo, jotkut ihmiset eivät vain koskaan näe omassa käytöksessään mitään vikaa.

Se tunne, kun on yksi lenkki pitkässä sukupolvien ketjussa. Se tunne, kun saa olla lastensa ja heidän lastensa ja lastensa lasten elämässä. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Kiitos alapeukusta! Tyttärenikin on antanut niitä aina, kun olen ottanut puheeksi ajan kulun ja lapset.

ap

Meinaatko, ettei tytär ymmärrä ajan kulua ellet jankuta siitä riittävästi? Tai että jos tarpeeksi jankkaat hän hankkii lapsia vain sinun mieliksesi?

Vanhan ihmisen hautajaiset voivat olla iloiset, kun ihminen on päässyt perille ja irti vaivoistaan. Rikas eletty elämä mielessään lienee paras tapa kuolla.

Virkeä mieli, raihnainen keho on ehkä sitä parasta odotettavissa olevaa vanhuutta. Kuollessaan sitten vapautuu taakaksi muodostuneesta jo toimimattomasta kehostaan. Muistot ja toiveet jäävät elämään joksikin aikaa ja vaikuttavat tuleviin sukupolviin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Taas yhdet kauniit hautajaiset takana. Ystävä sai elää täysipainoisen elämän. Hänestä ehti tulla isovanhempi 4 kertaa ja nautti eläkepäivistään vajaat 10 vuotta.

Näitä kun on tullut vastaan jo useita, niin entistä ikävämmältä alkaa tuntua laskea kukkia arkulle ja ajatella, että minun arkkuni luona ei seiso yhtään lastenlasta!

Miettikää tätä, ennen kuin päätätte jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Tyttäreni ei tahdo lapsia. Hänellä on vain työ, koiria ja mies. Hän sanoo, että voisin olla isoäiti koirille. Ei se tunnu samalta! Poikani on myös kertonut, että ei välttämättä tahdo lapsia.

En tiedä juuri mitään inhottavampaa kuin ihmuset, jotka käyttävät muita ihmisiä vain omia tarpeitaan täyttämään.

Että lapsenlapsia pitäisi olla sun arkkusi vierustaa varten?

Ex.anoppi oli samaa maata. Se puhui aina vain itsestään ja omista tunteistaan. Joskus se muodon vuoksi kysyi, mitä sulle kuuluu, mutta vastausta se ei malttanut kuunnella.

Ja tosiaan, sekin valitti kyynelsilmin, että olis sitten kiva kun kävisitte meidän haudalla!

Se että kumpikaan lapsistasi ei halua lapsia, kertoo että lapsuudenkodin ilmapiiri oli sellainen, jolle ei haluta jatkoa.

Sama itselläni ja siskollani: kumpikaan ei halunnut lapsia.

Ihmiset haluavat lapsia, jos oma lapsuus on ollut kiva. Muuten ei.

Erityisesti ahdistavat, takertuvat ja tukahduttavat äidit toimivat tehokkaana ehkäisyvälineenä.

Minun tuhkani voi heittää myötätuuleen ihan kuka tahansa.

Minua on lohduttanut surussa se, että olimme isäni arkun luona. Isäni kertoin eläissään meille, että oli tyytyväinen elämäänsä. Isäni toivoi lapsenlapsia ja saikin olla isoisä, mutta myös minä tahdoin äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa, joissa olen viime vuosina käynyt, on ollut kaikki lapset ja lapsenlapset paikalla. On ollut vainajan ystäviä ja työkavereita. Melkein kaikki vainajan sisarukset ovat olleet puolisoineen myös ja osalla on ollut lapsiakin mukana.

ap

Ajatella....😏

Äitien keskinäisen kilpailun viimeinen erä: kumman hautajaisissa isompi saattojoukko?

Jokaisesta sukupolvesta saa 5 pistettä, jokaisesta päästä 1 pisteen.

Ei-sukulaisista ei saa mitään.

Jos pitää palkata kantajia, on hävinnyt!

Kyllä elämä on joskus sketsejä hullumpaa.

Mun hullu anoppini alkoi lähes kutoa töppösiä saman tien kun aloimme seurustella hänen poikansa kanssa. Hän piti selvyytenä että lapsia tulee, emmekä olleet edes kihloissa, kun mulle oli jo moneen kertaan tolkutettu "tiedoksi vaan" heidän suvussaan periytyvät nimet!